Lapsen syömisestä

[Epätoivoa]

Kertokaahan kuinka mä saan lapsen syömään? Kyseessä 2-vuotias joka vaan huutaa ruokapöydässä. Ei suostu edes maistamaan mitään. Leipää syö kyllä ja hedelmiä eikä niitäkään aina kovin hyvin (aamuisin, välipalat ja iltaisin) mutta noi kunnon ruoat on ihan ehdoton ei hänellä. Tätä on kestänyt jo puoli vuotta. Mitä mä siis nyt vielä kokeilen? Istutaanko huutamassa niin kauan että suostuu maistamaan vai annanko vaan olla? Tämä lapsi ei todellakaan syö kun nälkä tulee vaan istuu huutamassa mieluummin kuin laittaa suuhunsa mitään. Painoa seurataan jo ja keväällä ollaan menossa ravintoterapeutille. En voi käsittää miksi se tekee tätä. Joo, ei saa naposteltavia aterioiden välissä tms. Ei vaan syö. Hyvä päivä on se, jos syö kaksi leipää, jugurtin ja banaanin. Koko päivänä siis. Hoidossa syö vaihtelevasti vähän paremmin mutta kotona ei mitään. Maitoa menee 6dl päivässä max.

 

["vieras."]

Otsikkosi oli tämän illan parhaimmistoa. Ikävä kyllä, varsinaiseen ongelmaan en kyllä osaa sanoa juuta enkä jaata.

 

["Loviisa"]

Kyllähän useammasta leivästä, banaanista ja jugurtista noin pieni saa jo aika paljon energiaa, eli jos haluat lapsen syövän "kunnon" ruokaa, niin jätäpä nuo edellämainitut pois.

Kuuluu monella vissiin ikään ja uhmaan tuo ruoan kanssa temppuilu. Sama se on meillä ollut kaikkien lasten kanssa. Kun ei kamalasti anna periksi niin kyllä se ruoka jossain vaiheessa alkaa maistua. Meillä esim. laatikkoruoat, joissa ainekset sekaisin, eivät uppoa lainkaan, mutta kun ruoka-aineet ovat lautasella erikseen, saattaa jotain mennäkin alas, esim. riisi, kana ja kasvikset erikseen.

 

[Ultramariini]

Millaisia ruokia lapsi syö hoidossa? Mitä teillä kotona syödään?

 

[Vierras]

Sanot sille ettei ole kohteliasta huutaa pöydässä. Ei ole pakko syödä jos ei halua mutta muille ruokarauha. Sitten muut keskittyy omaan ateriaansa, keskustelee hyväntuulisesti päivän tapahtumista eikä kiinnitä lapseen enää mitään huomiota. Ainoastaan huolehditte ettei lähde pöydästä mihinkään. Jos lapsi alkaa sotkea ruoalla niin otatte lautasen pois, mutta ruoka-aikana istutaan pöydässä sovittu aika, esim niin kauan kuin vanhemmat on syöneet.

Ota lapsi mukaan ruoan suunnitteluun. Kysy mitä lapsi haluaisi syödä ja tee sitten kerran viikossa vaikka lapsen toivomaa ruokaa jos se toive on ees jotenki kohtuullinen(eikä esim jäätelö). Ota lapsi kauppaan mukaan valitsemaan hedelmiä ja vihanneksia, ota lapsi mukaan laittamaan ruokaa jne.

 

[Meillä]

tyttö ei tuon ikäisenä paljoa syönyt ja tosi laiha oli (-18 käyrällä). Aamupalaa meni n.1 haukku leipää ja tilkka maitoa, lounas maistui suht hyvin 1-1½dl + hiukan maitoa, välipalaksi ei syönyt mitään vain hiukan maitoa, päivällistä 1-1½dl + maitoa ja iltapalaa taas tosi vähän. Nyt 5v. ja paino ok., ja syö jo ihan hyvin melkein kaikkea.
Oletko kokeillut olla kiinnittämättä huomiota miten lapsi syö, keskityt vaan omaan ruokaasi ja jos lapsi syö siitä kehu vuolaasti, eli ei huomiota syömättömyydellä. Laita lautaselle kaikki ainekset erikseen, että voi niitä yksittäin maistella.

 

[Epätoivoa]

Heh, tajusin itsekin otsikon olevan kyseenalainen.

Jos jätän leivän pois ei syö mitään koko päivänä. Mainitsin että hyvänä päivänä syö kaksi leipää, jugurtin ja banaanin. On siis myös päiviä kun ei syö edes tätä. Ja on kiukkuinen koko ajan kun on kerran nälkä. Tämä on meidän neljäs lapsi ja kellään ole temppuilut uhman takia kestäneet puolta vuotta. En vaan voi ymmärtää mistä tämä voi johtua ja mikä tähän auttaisi.

 

[Määa]

Kyllä meilläkin huonosti syövät lapset pärjäsivät sillä parilla leipäpalalla niin ettei ruoka sitten maistunut, ja välipala oli jätettävä kokonaan.
Kuinka usein sä niitä välipaloja syötät?
Eipä siinä muuta auta yrittää kuin vähentää sitä leipää, ja yrittää tarjota monipuolisesti erilaisia ruokia, jos sieltä välillä jotain maistuisi.
Sokerijogurtit ja hedelmät vähemmälle.
Meillä taisi kyllä olla tuossa iässä kausi toisella jolloin söi lähinnä keitettyjä babyporkkanoita.
Eipä nuo meillä syö kovin paljoa nyt koululaisinakaan, joten leipää ei hirveästi syötetä nytkään, eikä kaapista oteta välipaloja milloin tahtoo.

 

["Aloittaja"]

Joo noin yleensä tehdään että ei kiinnitetä huomiota ja pöydässä istutaan niin kauan kuin muutkin. Jotenkin tuntuu että tuo on poikkeus kaikkiin sääntöihin kun mikään ei tepsi. On tosi stressaavaa tuollainen.. Hoidossa syö tavallista kotiruokaa kuten meillä kotonakin on. Mä myös laitan hänelle lautaselle kaiken eroteltuna ja välillä kokeiltu sekaisin ja vaikka mitä. Ei vaan kelpaa.

Häntä ei myöskään pärkän vertaa kiinnosta osallistua ruoanlaittoon eikä kaupassa valita mitään. Jos kysyy mitä söisi vastaus on juurikin "jätskiä" tai sitten suora huuto "en syö mitään".

Hitottaa kun neuvolastakaan ei saa mitään apua. Hokevat vaan että ruokailutilanne pitää rauhoittaa. Niin no rauhallinen se onkin paitsi että yksi huutaa ainakin osan ajasta omalla paikallaan. Eniten ärsyttää se ikuinen hokema että lapsi kyllä syö kun on tarpeeksi nälkä. Voisin vannoa tuon olevan nälkäinen mutta ei vaan syö.

 

["Aloittaja"]

Siis yksi välipala on päivässä. Pääsääntöisesti syö aamulla puolikkaan puolikkaasta ruispalasta. Välipalaksi pari haukkasua banaanista ja iltapalalla taas puolikkaan puolikkaasta ruispalasta. Minkä mä noista nyt ekana jätän sitten pois? Jugurttikaan ei tuolle enää maistu eli harvoin semmostakaan syö. Ilonen olen jos syö. Ja lapsella on siis maidonproteiiniallergia.

 

[Ultramariini]

Hankala juttu:hug: eikä siihen ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Lapset ovat niin erilaisia, ja se mikä toisella tepsii, ei ehkä päde toiseen.

Olet varmaan kokeillut huomiota jättämistä ts. sitä, että huutoa ei huomata ja syömättömyyteen ei kiinnitetä huomiota.

Se, että lapsi syö hoidossa on kuitenkin hyvä, että saa jostakin sitä energiaa.

Osaatko sanoa, onko syömättömyys pääosin keino yrittää hallita. Lapsihan ei kovin monella asialla pysty vanhempiaan hallitsemaan. ( ellei sitten siihen myönny) mutta syömättömyys on yksi niistä keinoista.

Tuleeko lapsi aina ruokapöytään kuitenkin. Voisiko käänteipsykologia auttaa, että lapselle sanotaan ettei saakaan tulla syömään jne.

Ehkei noin pienellä kyllä.

 

["Aloittaja"]

Juu tulee mielellään ruokapöytään ja sanoo että on nälkä mutta sitten ei syökään. Ei tosiaan tällä hetkellä huomioida huutamista mitenkään vaan ollaan niinkuin ei oltaisikaan siinä vieressä. Vaikka eipä siinä paljoa pysty muiden kanssa keskustelemaan kun yks ulvoo. Muuten niin fiksu ja ymmärtäväinen tapaus mutta ei sitten kumminkaan tajua syödä ruokaa.. Hoidossa tosiaan voi olla päiviä jolloin ei syö myöskään. Kivoja vaan tämmöset pitemmät lomat kun lapsi on viikon putkeen syömättä..

Ehkä se tästä sitten. Toi painoasia tässä tietenkin huolettaa. On niin ruipelo otus jo ja tuntuu pahemmaksi muuttuvan koko ajan..

 

[Ultramariini]

[QUOTE="Aloittaja";29596147]Juu tulee mielellään ruokapöytään ja sanoo että on nälkä mutta sitten ei syökään. Ei tosiaan tällä hetkellä huomioida huutamista mitenkään vaan ollaan niinkuin ei oltaisikaan siinä vieressä. Vaikka eipä siinä paljoa pysty muiden kanssa keskustelemaan kun yks ulvoo. Muuten niin fiksu ja ymmärtäväinen tapaus mutta ei sitten kumminkaan tajua syödä ruokaa.. Hoidossa tosiaan voi olla päiviä jolloin ei syö myöskään. Kivoja vaan tämmöset pitemmät lomat kun lapsi on viikon putkeen syömättä..

Ehkä se tästä sitten. Toi painoasia tässä tietenkin huolettaa. On niin ruipelo otus jo ja tuntuu pahemmaksi muuttuvan koko ajan.. [/QUOTE]

Tiedän tunteen.:hug:mulla on yksi lapsista aikoinaan ollut huono syömään. jo vauvana. Asiaa tutkitiin sairaalassa erilaisten sairauksien ja imeytymishäiriöitten poissulkemiseksi. Sellaisia ei onneksi löytynyt.

Lapsi söi huonosti ja kasvu lakkasi. Mutta sitten oppi syömään. ja alkoi kasvaa omalla käyrällään. Edelleen on kyllä hoikka ja menee omalla käyrällään. Ja aikaajoin kouluterveydenhuolto lähettää verikokeisiin. Ei nouse paino, vaikka syö. Syytä ei ole löydetty. Ja on epäilty anoreksiaa tai sitä. että lapsi ei kotona saisi ruokaa.


Tämä ei nyt sinua lohduta, mutta oli rohkaisuksi tarkoitettu,,että ehkä tuo vaihe menee ohi.


:hug: