Lapsen sukunimi joskus tulevaisuudessa....

[Aluperäinen]

Monta Puolta: kyllä, tämä on minulle kynnyskysmys avioliitoa solmittaessa. Olen erittäin ylpeä harvinaisesta ja kauniista sukunimestäni; se on osa identiteettiäni.

Lisäksi en halua ottaa yhdistelmänimeä, eikä se lapsen hankkinan osalta ratkaise tilannetta. Henkilökohtainen sukunimi kun eri periyty lapselle. Esim. jos isän nimi on Tahvanainen ja äidin Kaunispää-Tahavanainen (nämä onneksi keksityt nimet ), tulee lapsen nimeksi Tahavainainen.

En ole koskaan aiemmin törmännyt tähän kysymykseen tai vanhanaikaiseen ajattelutapaan, ja olen itsekin joutunut siksi miettimään tätä aihetta. Jos sukunimeni olisi jokin muu ja tavanomainen, en tekisi tästä numeroa, mutta haluan itse jatkaa tätä sukunimeäni lapsille. Se on myös ollut jo edesmenneen isäni harras toive ja haluan kunnioittaa sitä.

Olette oikeassa, ettei tästä nyt vielä kannata tehdä mitään ongelmaa. Asia vain jäi kaivertamaan, sillä olimme molemmat hyvin kaukana sopuratkaisusta.....

 

[pit.]

Voi Witchie, tosiaankin. Ihan yksi sukunimi vaan ;-) Siltikin , siitä ihan yksi sukunimi vaan-asenteesta huolimatta, olet tasaisin väliajoin toitottanut täällä miehesi aateluutta..

Jospas siis ottaisitte miehesi kanssa yhteiseksi sukunimeksi vaikkapa Virtanen. Sehän on ihan sukunimi vaan.. ;-)

 

[-Witchie]

Olen, pit. maininnut asiasta tasan yhden kerran täällä yli puoli vuotta sitten ja sekin viesti oli tarkoitettu vain yhdelle henkilölle.

En tiennyt, että nykyisin hyvin satunnaisia kirjoituksiani seurataan ja siteerataan niin tarkkaan. Tai eipä kait sitä kukaan muu teekään kuin sinä. Ihmettelen miksi, mutten viitsi kysyä, sillä en halua sotkea tätä keskustelua aiheen sivuun.

 

[mies1]

Ei tarvitse olla ennustaja, kun tietää, että avioliitossa tulee ongelmia, kun kohdataan todellisia ongelmia. Tämä asia menee aivan samaan kastiin sen asian kanssa minkä väriset servetit hankitaan häätilaisuuteen.
Kokeneena ratkaisisin asian niin, että jos ihmiset ovat noin joustamattomia, niin jatkaisin kasvamista ihmisenä omilla tahoillaan, koska tuolla sapluunalla ei pärjätä avioliitossa.

Nimiasiassa tekisin kompromissin, missä lapset saisivat aikuisina ottaa minkä nimen haluaisivat. Toisaalta tulee kyllä mieleen, että mitkä keenit siirtyvät nimen mukana Ei ainakaan mitään empaattista?

 

[pit.]

Voi Witchie, onhan täällä vonit puitu moneen otteeseen. Ihan näin sieteraamatta, siis.

Vastaisuudessa, muuten silloin kun viestisi on tarkoitettu vain yhdelle henkilölle, niin suosittelen käyttämään sähköpostia. Kyllä tätä palstaa seuraa käsittääkseni aika moni muukin ihminen, minunkin lisäkseni..

 

[mies1]

Älkääpäs viitsikö, aateliset ovat rupusakkia)

 

[-Witchie]

Se on mies1 aivan totta! Rupusakissa eläminen on leppoista eikä tarvi miettiä sukunimiä tai niiden mukanaan tuomaa lastia.

 

[Keskusteltu kompromissi]

Tuolla "ei elämästä mitään tule olemalla noin suvaitsematon, joustamaton ja anteeksiantamaton" -argumentilla on hyvä mitätöidä kaikki erimielisyydet ja keskustelunaiheet.

Ollaankin vain kaikki joojoomiehiä ja nyökytellään tyyliin "ihan miten vain" ja "olen aivan samaa mieltä" ja "kaikki käy", niin ei tarvitse keskustella tälläkään palstalla yhtikäs yhtään mistään. Niin kuin ei avioliitossakaan voi tehdä, jotta se toimisi...

 

[mies1]

Tuolla "ei elämästä mitään tule olemalla noin suvaitsematon, joustamaton ja anteeksiantamaton" -argumentilla on hyvä mitätöidä kaikki erimielisyydet ja keskustelunaiheet.

Ollaankin vain kaikki joojoomiehiä ja nyökytellään tyyliin "ihan miten vain" ja "olen aivan samaa mieltä" ja "kaikki käy", niin ei tarvitse keskustella tälläkään palstalla yhtikäs yhtään mistään. Niin kuin ei avioliitossakaan voi tehdä, jotta se toimisi...

Oh hoh, olipas kommentti. Kyllä minä olen joo joo-mies, jos annan toisen määrätä ilman, että minun tunteitani tai mielipidettä ei oteta huomioon. Eli asia on aivan päinvastoin kuin edellinen sen ilmaisi.

 

[,:n sellanen]

Siihen asti sukunimenäni oli suojattu perheemme sukunimi, jota ei kukaan jatka enää. Mitä sen väliä? Yks sukunimi!

Öhm. Suojatusta nimestä (eli aivan off topic juttu mutta silti)... Jokainen sukunimi Suomessa on sillä tavalla suojattu, että kukaan ei voi ottaa olemassa olevaa sukunimeä käyttöön ihan vaan huvikseen. Ei edes Virtasta.

Sukunimen vaihto onnistuu +avioliiton solmimalla, +ottamalla oman tyttö(tai poika-)nimensä käyttöön jos on mennyt naimisiin, +ottamalla vanhempiensa tai esivanhempiensa käytössä olleen nimen, ja isoisoisoisänkin nimen saa kun näyttää toteen isoisoisoisällä olleen sen nimen ja perusteet miksi haluaa (nimilautakunta käsittelee ja hyväksyy tai hylkää), +keksityn sukunimen joka on kelvollinen ja asiallinen, eikä ole kellään käytössä. Mutta Virtaseksi ei voi muuttua ilman edellä mainittuja syitä kukaan.

Teidän suojatun sukunimen voit ottaa käyttöösi milloin haluat, olitpa naimisissa tai et. Mutta myös lapsesi (en tiedä onko sinulla lapsia) tai serkkusi siitä suvusta josta nimi tuli (jos niitä on) voivat myöhemmin vaihtaa sukunimensä teidän sukunne nimeen esivanhempiensa perusteella. Toisin sanoen niin kauan kuin yksikin sen nimen suvusta on elossa, on toivoa. Ja toisaalta miksi ottaisi omaksi ristikseen nimen säilymisen. Muutkin sukulaiset voisivat sen hoitaa.

 

[lapsellista]

Onhan se varmaan ihan hyvä keskustella asiasta, mutta tuskin nyt riitaa kannattaa moisesta kehittää. Voihan olla, ettei teistä kumpikaan koskaan edes pysty saamaan lapsia, joten riitelette asiasta aivan turhaan.

Ja jos se yhdestä nimestä on kiinni, niin lapsihan voi sitten vaikka aikuisena vaihtaa nimensä siihen 'hienompaan', jos tuntee tarvetta. En ymmärrä, miksi yhdestä sukunimestä tulee ihmeellinen riita. Eihän se suku mihinkään katoa, jos nimi vaihtuu. Ihmeellinen ajatus!

 

[Jemmari]

Säästetäänhän sitä maailmassa muitakin jonnenjoutavia asioita kuin nimiä. Vaikkapa kelloja tai tauluja.

 

[toinen jemmari]

Säästetäänhän sitä maailmassa muitakin jonnenjoutavia asioita kuin nimiä. Vaikkapa kelloja tai tauluja.

Sitten kun ap on keräilyharvinaisuus, niin ostan hänet, mielellään aika nopeasti...

 

[MitäHäh?]

lapsellista: miten niin suku ei häviä? Jos lapsi saa tässä tapauksessa miehen nimen eikä ota koskaan äidin sukunimeä käyttöön sekä kaikki äidin puolen sukulaiset kuolee, niin eikö sukunimi sillon kuole? Se, että kukaan ei kanna samaa sukunimeä tarkoittaa mielestänui sitä, että kyseinen sukuhaara on päättynyt. Eikö alkuperäinen kirjoittanut, että on ainoa potentiaalinen suvun jatkaja. Ihmeellisiä ajatuksia sinulla, lapsellinen!

 

[maailman ainoat]

Mieheni on keski-euroopasta ja hänen sukunimeään ei ole enään kenelläkään muulla kuin hänellä ja nyt avioliittomme myötä myös minulla ja tyttärellämme, sukunimi on kulkenut hänen suvussaan isänsä puolella, mutta kaikki miespuoliset "suvunjatkajat" ovat kuolleet, miestäni lukuunottamatta.
Itse olen huomannut sukunimimuutokseni jälkeen (etunimeni on myös erikoinen), suhtautumisen muuttuneen minuun asioidessani esim. Kelalla, ynseää kohtelua tullut, kunnes ovat tajunneet minun olevan täysin suomalainen.

 

[eukkorar]

Jos nimikynnys on noin iso ja kumpikin jääräpäitä, on olemassa kompromnissikin. Sinä otat kaksoisnimen. Tappelette sitten erikseen, onko lasten nimi kaksi- vai yksiosainen ja kumpi sitten niistä.

Tämä asia ei ihan taida mennä näin, sillä sukunimilaki sanoo, että jos aviopuolisoilla on yhteinen sukunimi niin se on sitten myös lapsen sukunimi. Siis jos ei erillisratkaisua tehdä!!! Eli naisen ei kannata tässä tapauksessa ottaa kaksoisnimeä. MIes sen sijaan voi ottaa, jolloin lapsen nimeksi tulee se yhteinen äidin erikoisempi sukunimi!!!

 

[kunhan aika koittaa]

Voiko olla typerämpää pohtia useamman ihmisen voimalla lapsen nimeä, kun lasta ei edes vielä ole - ja tuskin tulee edes koskaan olemaan.

 

[n26]

Joustamattomalta mieheltä kuulostaa. Miksi sinun ap tosiaan pitäisi olla sen joustavampi?

Tuli mieleeni muutaman vuoden takaa:
Joskus muinoin pari tuttua ilmeisen yksinkertaista nuortamiestä on kertonut minulle avoliittoon syntyneistä lapsistaan, että "En ois kyllä MILLEKÄÄN alkanut, jos ei oisi laitettu minun nimelle, ei olisi tullut kuuloonkaan äidin nimi!" Kyseessä siis molemmissa tapauksissa vielä vahinkoraskaudet, ettei siinä noinkaan varhain ollut asioita mietitty. Tyttöset olivat tietysti hädissään suostuneet... Luulivat pojat (ja tytötkin käsittääkseni), että lapsi on sitten kirjoissa ja kansissakin "isätön" jos mies vain kieltäytyy "ottamasta nimilleen" tuon sukunimiasian vuoksi.

Kyllä minua hymyilytti hieman heidän uhonsa, että kun tosiasiahan on se, ettei sukunimiasiaa mieheltä edes kysytä, varsinkaan avoliitossa. Eikä tosiaan missään liitossa, jos vaimolla on oma tyttönimensä... Lapselle tulee aina automaattisesti äidin sukunimi, kuten tuolla joku jo sanoikin.

 

[nimestä]

....että kun tosiasiahan on se, ettei sukunimiasiaa mieheltä edes kysytä, varsinkaan avoliitossa. Eikä tosiaan missään liitossa, jos vaimolla on oma tyttönimensä... Lapselle tulee aina automaattisesti äidin sukunimi, kuten tuolla joku jo sanoikin.

Ei pidä paikkaansa. Nimilain mukaan avosuhteessa elävätkin voivat ottaa lapselleen yhteisestä sopimuksesta isän sukunimen, jos isyystunnustus on kunnossa lasta kastettaessa.
Samoin avioliitossa elävät omat sukunimensä säilyttäneet voivat valita lapselleen jomman kumman vanhemman sukunimen. Kaikkien samojen vanhempien lasten täytyy olla saman sukunimisiä.
Tarkistakaa asiat, ennen kuin menette esittämään "muka tietojanne".

 

[Herhiläinen]

[
Ei pidä paikkaansa. Nimilain mukaan avosuhteessa elävätkin voivat ottaa lapselleen yhteisestä sopimuksesta isän sukunimen, jos isyystunnustus on kunnossa lasta kastettaessa.
Samoin avioliitossa elävät omat sukunimensä säilyttäneet voivat valita lapselleen jomman kumman vanhemman sukunimen. Kaikkien samojen vanhempien lasten täytyy olla saman sukunimisiä.
Tarkistakaa asiat, ennen kuin menette esittämään "muka tietojanne". [/quote]

Eli lapselle siis tulee aina äidin sukunimi ELLEI toisin sovita.

 

[kokemuksesta]

Siinä olet oikeassa, että yhteisestä sopimuksesta voi avoliitossa lapsi ottaa isän nimen, jos isä on tunnustanut isyytensä. Jos ei ole tunnustanut, ei sitä isän nimeäkään tule. Tai avioliitossa jos kummallakin omat nimet. Mutta nimen omaan, yhteisestä sopimuksesta! Tällöin se on erikseen ilmoitettava, että lapselle tuleekin isän nimi. Muuten se on automaattisesti äidin nimi! Eli ei sitä kysellä. Joten edellinen kirjoittaja oli ihan oikeassa. Kannattaisi tarkistaa asiat ennen kuin menette esittämään "muka tietojanne".

 

[nimestä]

Saivartelijoille seuraavassa nimilain toisen luvun toinen pykälä.

"Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella

Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.

Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin syntyessään sen sukunimen, joka hänen sisaruksellaan on.

Lapsen sukunimi on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää, kumman vanhemman nimen lapsi saa.

Lapsen sukunimi ilmoitetaan sille maistraatille, jonka toimialueella lapsella on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Ilmoituksen voi tehdä myös sille evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle, jonka jäsen lapsi on. Seurakunnan on selvitettävä nimen lainmukaisuus ja toimitettava tieto nimestä viipymättä väestötietojärjestelmään rekisteröitäväksi.

Jos lapsen sukunimeä ei ole ilmoitettu väestötietojärjestelmään niin kuin 2 ja 3 momentissa säädetään, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on silloin kun lapsen tiedot ilmoitetaan väestötietojärjestelmään."

Satun olemaan nimiasioiden kanssa tekemisissä, ja tiedän että sukunimi kysytään joka kerta vanhemmilta. Jos heillä on yksi yhteinen sukunimi, siinä ei tietenkään ole silloin mitään kyselemistä. Sekään nimi ei välttämättä ole äidin (alkuperäinen) sukunimi.
Ainoastaan edellä olevan pykälän viimeinen momentti koskee tilannetta, jossa sukunimeksi määräytyy yksiselitteisesti äidin sukunimi mitään kyselemättä.

 

[kokemuksesta]

Aivan kuten siis kirjoitin.

 

[Myös kokemusta]

Aivan kuten siis kirjoitin.

Voihan sen noinkin kieltämättä kirjoittaa - saivartelemalla - ja olla siitä näkökulmasta oikeassakin.
Paitsi "ettei sitä kysellä" -väitteesi - siinä väität aivan perättömiä.

 

[Sellaista]

Veljeni lapsi syntyi, kun hän ja lapsen äiti eivät olleet vielä naimisissa. Lapsesta tuli äidin niminen. Nimi vaihdettiin isän nimeksi isyyden tunnustamisprosessin jälkeen, mutta edelleen lapsen tiedoissa näkyy entisenä nimenä äidin sukunimi.

Ystäväni (mies) kolmas lapsi kuoli parin päivän ikäisenä. Vanhemmat olivat avoliitossa. Koska isyyttä ei voi tunnustaa kuoleman jälkeen, lapsi jäi äitinsä nimiseksi, vaikka isosisaruksilla oli jo isänsä nimi.