Lapsen sävelkorva, missä iässä ilmenee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja musicmusic
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

musicmusic

Vieras
Olemme mieheni kanssa molemmat suhteellisen musikaalisia. Mieheni on opiskellut musiikkia pienen ikänsä ja soittaa instrumenttia orkesterissa, tosin harrastuksena. Osaa laulaa hyvin ja nuotilleen ja minäkin kyllä laulaa osaan ja on nuottikorvaa. Missä iässä lapsen musikaalisuus ja sävelkorva alkaa olla huomattavissa? Nyt lapsi 3,5- vuotta, laulaa paljon mutta ei kyllä ihan nuotilleen mene :). Ajattelin vaan että onko mitään toiveita musikaalisuuden periytymisestä.
 
Meillä 2-vuotias tanssii rytmissä, laulaa laulut osittain ja silloin nuotilleen. Tykkää ulkomaisesta "aikuisten" musiikista. On soitettu myös lastenlauluja mutta ei niinkään välitä. Mies on musikaalinen ja itseltä löytyy myös rytmitajua. Lapselle ei olla tuputettu musiikkia tai opetettu laulamaan tai tanssimaan. Lempi tv-kanava on voice. Joten tuntuu että ihan luonnostaan tulee. Mutta näin meillä, toisin voi olla muilla.
 
Sävelkorvan kehittyminen saattaa joskus viedä aika paljon aikaakin. Olemme mieheni kanssa molemmat musikaalisia ja kun esikoinen on vuosien saatossa laulua tapaillut, olemme miettineet että aika kauas on omena puusta pudonnut.

Kuitenkin yllättäen nyt kun poika on jo 10 v. - eikä edelleenkään ole pahemmin laulamista harrastanut - hän saattaa lauleskella aika mutkikkaitakin sävelkulkuja puhtaasti. Ja välillä taas tulee lipsahduksia. Luulen, että jos poika laulaisi vähän enemmän, hän oppisi puhtaan laulamisen. Osinhan kyse on myös siitä, hallitseeko äänihuuliaan, ei pelkästään siitä miten kuulee säveliä.
 
Viimeksi muokattu:
pojan isällä ei mitään musiikkitajua eikä kyllä mullakaan, kuunnellaa kyllä musiikkia mutta meidän 3,5w lapsi on musiikallinen, tykkää musiikista, laulaa kovasti vaikkei nuotillee niin on sävelkorvaa kovasti ja käynyt muskarissa 2 vuotiaasta asti..pojan siskopuoli on musiikki lukiossa..
 
Olen ollut huomaavinani, että näissä ketjuissa ne sävelkorvaa vailla olevat lapset sattuvat usein vanhemmille, joilla on takana pitkä musiikkiharrastus. Täysin epämusikaalisiksi tunnustautuvat ihmiset puolestaan kertovat lastensa olevan hyvin musikaalisia.

Olisiko kysymys siitä, että musiikin ammattilainen tai vakava harrastaja jotenkin automaattisesti odottaa lapseltaan eri taitoja...
 
Lapsemme on "harrastanut" musiikkia, käynyt siis konservatorion musiikkileikkikoulua vauvasta saakka. Itse laulamme paljon ja kuuntelemme musiikkia. Pieniä vivahteita sävelkorvasta on tosin jo ilmenny,t sillä lapsi on alkanut viimeisen puolen vuoden ajan muuttamaan sävelkorkeuksia laulaessaan ja välillä pienen pätkän saattaa laulaa ainakin läheltä oikeaa sävelkorkeutta. Toivomme tietenkin että musikaalisuus periytyy ja jatkamme musiikin harrastamista lapsen kanssa.
 
No tottakai musikaalinen vanhempi kuulee tarkemmin myös sen, miten tarkasti lapsi nuotilleen laulaa! Ei-musikaalinen voi luulla vähän vierestä laulavankin olevan ihan täydellisen mahtava. Meillä tyttö lauloi melko puhtaasti jo n. 3-4-vuotiaasta, mutta täysin puhtaasti vasta n. 6v eteenpäin, ja vieläkin harjaantuu. On muuten tosi musikaalinen kyllä musiikkiopiston opettajankin mielestä. Pikkusisarensa taas vielä 4-vuotiaanakin lauloi välillä ihan nuotin vierestä, mutta sen jälkeen alkoi kova kehitys, niin että 5-6-vuotiaana jo alkoi mennä nuotilleen. Eiköhän hänestäkin vielä muusikko tule, kun esiintymistaidot on hienot. Niin, ja meillä äiti on enemmän musikaalinen, mies välillä laulelee vähemmän oikeinkin.
 
I tsellä myös musiikkitaustaa. Meillä on lapset laulaneet hämmästyttävän "oikein" jo 2-vuotiaina. Mut olen käsittänyt että se on melko harvinaista. Ilmeisesti tavallisempaa on että 3-4-vuotias ei laula ihan puhtaasti.
 
Totta. Musiikillisesti lahjakkaat vanhemmat pystyvät tarkastelemaan asiaa aivan eri tavalla kuin me musiikillisista taidoista vajaiksi jäävät. Mutta sitten ne lahjakkaat sieltäkin voivat päästä esiin juuri musiikkiharrastuksien ja vaikka musiikkiluokkien kautta. Esimerkiksi olen itse tiennyt, että yhdelle lapsista on napsahtanut jotain musiikkilisia lahjoja. Aivan kuten on täysin selvää, että yksi lapsista laulaa niin nuotin vierestä, että seinätkin taipuu. Tämä yksi lauloi, rytmitti, oppi pitkiä kappaleita kerta kuulemalta jo ihan pienestä. Sitten oikeastaan vasta esikoulun esiintymisessä tajusi, että hei, tuohan taitaa oikeasti osatakin jotain paljon enemmän kuin olen tajunnutkaan. Lapsi on pärjännyt ihan hyvin, ihan levytykseen asti.
 
NIin, ja unohtui sanoa että tuo "ei-vireisesti-laulaminen", on varmasti suureksi osaksi juuri siitä äänihuulten hallinnan oppimisesta myös kiinni, nimittäin tuo myöhemmin vireisesti laulanut siis oppi laulamaan ennen kuin puhumaan. :D
 
Se riippuu aika paljon siitä miten paljon lapsi on saanut kuulla musiikkia. Joillakin lapsilla kehittyy rytmitaju ennen säveltajua tai päinvastoin, kuitenkin lomittuen yhteen.. Pienen lapsen äänialakin on tiippuvainen äänihuulten kasvusta, eli aivan pieneltä ei voi odottaa ns. puhdasta laulamista liian korkealle tai matalalle menevissä lauluissa - lapsi saattaa kyllä laulaa mukana mutta joutuu korvaamaan äänialansa ulkopuolella olevat nuotit jollain tavalla (mikä aiheuttaa epätarkkuutta laulamiseen).

Omista lapsistani keskimmäinen ja kuopus alkoivat laulaa puhtaasti jo hiukan yli kahden vuoden iässä, esikoinen puolestaan oli "jo" yli 2,5-vuotias kun laulu alkoi pysyä melodiassa. Kaikkien lasten kanssa on kuunneltu paljon musiikkia, laulettu ja soitettu oikeastaan jo ennen syntymäänsä, sillä on varmasti suuri merkitys. Kuitenkin musiikin oppimisessa on herkkyyskausia myöhemminkin ja ikinä ei ole liian myöhäistä oppia..
 
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";25934322]Olen ollut huomaavinani, että näissä ketjuissa ne sävelkorvaa vailla olevat lapset sattuvat usein vanhemmille, joilla on takana pitkä musiikkiharrastus. Täysin epämusikaalisiksi tunnustautuvat ihmiset puolestaan kertovat lastensa olevan hyvin musikaalisia.

Olisiko kysymys siitä, että musiikin ammattilainen tai vakava harrastaja jotenkin automaattisesti odottaa lapseltaan eri taitoja...[/QUOTE]Luulen, että enempi kyse on siitä, että ei niin musikaaliset vanhemmat eivät huomaa nuotin vierestä laulamista niin hyvin kuin musikaaliset.
Ei musikaaliset ajattelevat, että haidän lapsensa ovat musikaalisia, kunhan ne vaan laulaa tai tanssii vaikkei ne menis edes sinnepäin.
Musikaaliset taas tietävät tarkaan mikä on musikaalisuutta ja mikä on ns. normaalia.
Ei se tee vielä lapsesta musikaalisesti lahjakasta, että hän käy muskarissa ja tykkää siitä. Tai että hän tykkää laulaa vaikkei oikein laulakkaan tai kuunnella musiikkia.

Jos se tekisi niin meillä asuis tällä hetkellä kaksi todella musikaalista lasta. :D (Jotka laulavat edelleen nuotin vierestä eivätkä juurikaan omaa rytmitaitoa, mutta rakastavat musiikkia. ) :)
 

Yhteistyössä