lapsen rippijuhlat + isän uusi)

[51 v tänään]

Jos miehesi jättää menemättä kirkkoon ja lapsensa rippijuhliin, hän on täysi kusipää.
Sinä olet tämän kusipään vaimo ja voit osoittaa aikuisuutesi sillä, että pidät huolen siitä, että mies lakkaa osoittamasta mieltään lapselleen (joka on viaton koko hässäkkään) ja alkaa käyttäytymään isän tavoin. Eli pappa kirkkon ja juhliin.
Minutsta on täysin sopivaa, että sinä menet kirkkoon (kysessä on varsin julkinen paikka ja tilaisuus), mutta et osallistu juhliin lapsen kotona. Vaikka olet aviovaimo ja vaikkei sinulla ole mitään tekemistä eron kanssa ja vaikka kaikki muuta ovat tärähtäneitä, miehesi menee kotijuhliin yksin ja nielee harminsa ja sinä voit myös niellä harmisi. Tulet tuntemaan siitä suurta tyydytystä - siis siitä, että osaat käyttäytyä, hillitset itsesi ja osaat olla provosoitumatta vaikka provosoidaan.
Juhlitte sitten teidän kotonanne jälkeenpäin, jos siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää.

 

[ei ymmarra]

Jos tilanteessa on jotain todella sairasta , niin kyllä se nyt olet sinä. Aluksi mielipiteitäsi luettuani ajattelin , että olet ihan järkevä aikuinen, mutta tämä viimeinen on kyllä ihan älytön. Olet siis saanut lapsen isänkin sekaisin . Totta kai hän menee kirkkoon sinun kanssasi! Koita nyt rauhoitttua eikä tehdä kärpäsestä härkästä.

 

[Tuike]

Jennin tunteet ovat mielestäni oikeutettuja, joskin mieheltä en vaatisi jättäytymistä pois juhlista. Juhla on lapselle tärkeä, ja hän varmasti toivoo että sekä biologinen äiti että isä ovat paikalla.

Kortsujuttu meni kuitenkin liian pitkälle - tällaisella toiminnalla kirjoittaja vain häpäisee itsensä, ja saattaa menettää myös lapsen kunnioituksen. Oletko Jenni oikeasti tätä mieltä vai onko tämä jonkun häirikön provo?

 

[Jenni (AP)]

En todellakaan ole kirjoittanut kaikkia, kommentteja; nämä jutut ovat todella mauttomia. Enkä ole missään vaiheessa myöskään vaatinut miestäni jäämään pois juhlista. Kuinka ihmeessa minulla olisi oikeutta sellaista tehdä??

 

[Toiselta kantilta]

Minun mielestä pitäisi myös ajatella näitä uusia sukuun tulevia,hekin ovat ihmisiä.
Kyllä minuakin loukkaisi,jos ""uusi mieheni esim."" jättäisi minut aina pois ns. sukujuhlista.Kyllä hänen,jok alkaa olemaan uuden kanssa pitäisi pitää hänen puoltaan näissä asioissa.Muutenkin nämä jutut ovat vaikeita.
Miksi yleensä annetaan esim. lasten määräillä näitä suhteita,nehän ovat aikuisten ihmisten ratkaisuja.
ainakin minä ymmärrän tätä kirjoittajaa.Asettukaa itse hänen asemaan ns. toisena naisena.
Tämä tilanne voi tulla kenelle hyvänsä nykyään.
Jennille sen verran,että täältä ei lohtua saa..

 

[Ima]

Voit olla uskomatta jos sinusta silta tuntuu. Minun ja aitini valilla on tapahtunut paljon muutakin vuosien varrella ja han on haavoittanut minua enemman kuin kukaan muu tahan astisessa elamassani. Mutta en ala tassa nyt sita asiaa ruotimaan. Halusin vain antaa alkuperaiselle lapsen nakokulman ja kuinka kiitollinen olin aitipuolelleni hanen fiksusta kaytoksesestaan ylioppilasjuhla-asiassa.

 

[Äidin oikeus]

on kutsua ja päästää kotiinsa itse haluamansa ihmiset. Jos sinä exän uutena naisena et ole toivottu, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin niellä ylpeytesi.
Meistä kenestäkään ei kaikki ihmiset pidä, erilaisista syistä tai syyttä. On kypsän ihmisen merkki hyväksyä se tosi asia ja antaa muiden elää tavallaan.

Älä yritä tehdä miehesi elämää ja lapsen tapaamista hankalaksi. Menköön juhliin, kyllä sinä sen kestät.

 

[Jenni]

Näin teimmekin ja täytyy myöntää, että minä en ollut se, joka joutui varsin noloon paikkaan selityksineen...

Kiitos ja kumarrus

 

[Olet nuija]

Eli sinä Jenni sait kiksisi, kun exä joutui ""noloon paikkaan selityksineen""! Eli ideasi vain olikin saattaa exä noloon valoon, olisit vain halunnut olla todistamassa sitä. Olet katkera ämmä. Sinua ei kiinnosta pätkääkään miten lapsen juhlat menivät LAPSEN mielestä. Vain oma egosi kiinnostaa.

Älä enää ikinä kehtaa väittää ajattelevasi lapsen parasta.

 

[Toinen Jenni]

Vastaavassa tilanteessa tekisin siten, että kävisin mieheni ja lasten kanssa kirkossa. Antaisin miehen käydä lapsensa rippijuhlissa ja sitten myöhemmin, kun lapsi on seuraavan kerran hoitovuorossa isällään, juhlisimme (rippilapsi, isä, nykyinen vaimo ja vaimon aiemmat lapset) ripillepääsyä ihan toisella tavalla kuin perinteisillä kakkukahveilla esim. käymällä ravintolassa ja vaikka Linnanmäellä/Puuhamaassa/Serenassa tms.

Jos joku ihmettelee järjestelyä, niin silloin voi kertoa ihan yksinkertaisesti totuuden eli juhlan järjestänyt rippilapsen äiti ei lähettänyt kutsua. Ei sitä tarvitse sen enempää hämmästellä.

Olen itsekin saanut kutsuja esim. yo-juhliin ja olen sitten käynyt niissä joko heti alussa tai loppuvaiheessa vältelläkseni exää. Tosin meillä on se tilanne, että erosta on vasta vähän aikaa ja exällä oli uusi jo silloin, kun vielä asuimme yhdessä ja ero oli vireillä eli tietyllä tavalla minulla on aihettakin siihen, että en halua nähdä exää ja hänen naistaan. Luulen, että vaikka aikaa kuluisi, tuskin silti kutsuisin exääni ja hänen puolisoaan + lapsia minun kustantamiini juhliin. Lapsellista käytöstä ehkä, mutta toisaalta haluan myös, että MINULLA on juhlissa mukavaa.

 

[lähi]

Jos toivot että lapsen äiti kokee itsensä naurettavana, niin miten luulet että se on lapselle parhaaksi. Kyse on kuitenkin hänen äidistään ja se on lapselle tärkeää että äiti voi hyvin.

Jokainen kutsuu omaan kotiinsa ne ihmiset kenet sinne haluaa. Lapsen äiti teki varmasi jo aikamoisen myönnytyksen että lapsen takia kutsui sinne exänsä. Olisi varmasti jättänyt kutsumatta, jos se ei olisi ollut lapselle kuitenkin niin tärkeää.

 

[ap]

En kiittänyt ja kumartanut hänelle asiasta vaan teille, jotka olitte sitä mieltä, että näin kannattaa toimia. Olisin halunnut, että asia olisi hoidettu niin ettei kenelläkään ole paha mieli asiasta. Mutta asia on nyt loppuunkäsitelty ja sitä ei voi muuttaa vaikka miten haluaisi. Piste. Onneksi lapsi ymmärsi, että en jäänyt pois siksi, että minua ei kiinnosta hänen asiansa, mikä oli suurin pelkoni. En toki mollanut/kommentoinut hänelle hänen äitinsä päätöstään, koska se ei kuulu tapoihini.

Edellinen on typerä kommentti. Saan kiksini ihan muista asioista, mutta on kiva, että vaivaannutte lukemaan kommenttejani kuin piru raamattua. Eivät kaikki ihmiset ole pahansuopia ja halua exilleen pahaa.

 

[test]

Hei,

Taisin loukkaantua turhasta, mutta mieheni ja hänen exänsä ovat eronneet kohta 10 vuotta sitten ja mekin olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta, mutta en vaan saanut kutsua rippijuhliin... Lapsen olen aina huolehtinut ja syöttänyt kun hän on meillä ollut, mutta näin vain jäin kakkoseksi tässä asiassa. Eniten tässä kismittää, että mieheni suku on kuitenkin kutsuttu, joten ainoat joita kutsu ei kosketa on minä ja lapseni...Mieheni voi jäädä juhlista pois ja voimme järjestää varjobileet meillä, mutta ymmärtääkö lapsi tämän? ja kenelle ne varjobileet järjestän, koska kaikki muut on kutsuttu äidin luo...huoh...

Eipä voi muuta sanoa kuin että jopas on pikkusieluista hommaa exältä...

test

 

[Hölmöä]

Toistan vaan samaa kuin aikaisemmatkin vastaajat, mutta... Juhla on lapsen juhla, ei läheisten juhla kuten kirjoitit. Ja lapselle on varmasti tärkeätä että hänen isänsä olisi juhlissa paikalla. Sinä saat ihan oikeutetustikin mielestäni olla loukkaantunut kun kielletään tulemasta, mutta lapsen isän kuuluisi kuitenkin mennä juhliin. Nyt tunnut närkästyksissäsi vbain vajoavan samalle tasolle lapsen äidin kanssa, pilaatte yhteistuumin lapsen juhlta tällä menolla. Jos hän ei osaa käyttäytyä kuin kypsä aikuinen, yritä sinä silti. Nyt ei oikein siltä kuulosta...

 

[Nipa]

Aika alatyylistä keskustelua. Ovatko ihmiset näin sairaita. Ei ihme, että lapsilla on kovaa. Lapsihan haluaa molemmat vanhemmat, uudet ja vanhat eiklä tahdo, että riidellään. Aikuisten tehtävä on olla aikuisia.

 

[rekisteröitymätön Elli]

"Ex saa meiltä käytetyn kortsun, eiköhän hymy hyydy kun avaa sen koko suvun edessä. Tuleepa samalla selväksi kenelle mies kuuluu "

Ihmeen hiljaista täällä Elleissä on palstauudistuksen jälkeen.

Enää ei voi ampua pusikoista. Voi kommentoida vain ap:n viestiin.

Ap. vaikuttaa erittäin lapselliselta naiselta. Eipä ihme, että sukset ovat ristissä ex-vaimon kanssa.

Joku nainen kehuskeli äitipuoltaan ja mollasi äitiään.
Äiti teki viisaasti jäämällä pois häistä. Ei tuollaisella avioliitolla ole siunausta.

Jos ei kunnioita omia vanhempiaan, niin paljon on elämässä vielä opittavaa.

 

[Aurora2]

Nämä exät ja niihin suhtautuminen on vähän henkimaailmanjuttujakin.
Mieheni ex tuli käymään lapsen takia. Olin ulkona sillä hetkellä ja hän kierteli koko talon, myös MAKUUHUONEEMME. Kysyi mieheltäni jotain sinne liittyvää, mistä tiesin hänen nuuskineen (katselleen) siellä.

Minusta tuntui, että koko kaunis huone oli pilattu, liattu ja sinne oli jätetty huono henki pilaamaan välimme. En halunnut mennä sinne, nukkua siellä, seksistä puhumattakaan.
Lopputulos: siivosimme koko huoneen perusteellisesti, vaihdoimme lakanat, tuuletimme jääkylmäksi. Nyt se on taas minunkin paikkani.

Ja meillä on sentään asialliset ja ystävälliset välit exän kanssa!

Ei ole totta. Onko ihmisillä NOIN huono omatunto...Vai oikein makuuhuone liattu. Huhhuh.

 

[täh?]

"Enää ei voi ampua pusikoista. Voi kommentoida vain ap:n viestiin."

Miksei muka voi?

 

[Hassu akka]

Hassu akka vastaa:

Mikä ihmeen huono omatunto????

Jos olisit vähänkin sensitiivinen ihminen ja ymmärtäisit jotain energioista yms. asioita, ymmärtäisit myös näkökantani. En usko, että sinustakaan tuntuisi mukavalta, jos intiimeistä intiimeintä asuintilaasi tonkisi joku sinulle ei-läheinen, jopa hienokseltaan vihamielinen, ihminen.

Ei toisten makuuhuoneeseen ole kenelläkään mitään asiaa, kaikkein vähiten exillä. Vähän pervoakin sellainen uteliaisuus. Haluaisiko nähdä missä asennossa me tehdään se?

 

[Daisy]

Heippa! Mun mielestä nykyisten ja entisten vaimojen pitäisi ajatella enemmän lapsiaan kuin KETÄÄN muuta. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata olla saman katon alla, vaikka vähän teeskennellen kuin aiheuttaa lapselle dilemmaa kenen "puolella" olla. Ja vaikka ymmärrän Jennin tilanteen hankaluuden, niin mielestäni olisi erittäin väärin saada mies mukaan "protestiin", koska lapsi on ansainnut isänsä juhliinsa. Oikein olisi kannustaa isää menemään paikalle lapsensa tärkeään päivään. Ymmärrän myös että harmittaa varmasti että tuntee olevansa ulkopuolinen kun on ainoa joka jätetään kutsumatta, varsinkin kun tuntee olevansa tuon lapsen "perhettä". Mutta uusioperheissä pitäisi aikuisten oppia laittamaan omat katkeruudet ja kateudet taka-alalle ja ajatella lasten parasta. Aikuisten kesken voidaan sitten pottuilla ja puida asioita erikseen.