Minulla on 1v ja 11kk ikäinen ihan poika lapsi. Poikani on iloinen ja sosiaalinen ja liikkuu hyvin. Ongelmanamme on lapsen puheen kehitys, poika ymmärtää kyllä puhetta mutta itse tuotettua puhetta ei tule. Pojan sana varasto kattaa ainoastaan n. 5 sanaa. Muumi, mopo, auto , panda ja vauva. Enkä ole ihan varmaa saako näistäkään sanoista kukaan muu selvää kuin me vanhemmat.
Tilanteen tekee älyttömäksi se, että poika on hyvin sosiaalinen ja \"puhelias\", puhe vain on sellaista jatkuvaa tättäröintiä, \"täätäätäädääääää\". Hän matkii kaikkia ääniä ja lauleskelee, mutta kun häntä pyytää matkimaan jotakin sanaa, hän kieltäytyy tai sanoo vain \"tätä\". Joskus puolivahingossa voi tulla jokin sana. Välillä näyttää, että hän yrittäisi toistaa, mutta se ei onnistu ja suusta tulee taas se \"tätä\".
Olen muutenkin helposti hermoileva tyyppi ja olen monet kyyneleet tämän asian takia vuodattanut. Pelottaa aivan mielettömästi. Tuntuu että kaikki poikani kaverit puhuvat jo useamman sanan lauseita. Vaikka tiedän lapset kehittyvät eri aikaan ja muihin lapsiin ei saisi verrata. Ihan hassua, pelottaa sekin jos poikani jotuu johonkin neurologisiin testeihin, ja jos selviää että jotain todellista ongelmaa on joka vaikuttaa koko loppuelämään. On todella riittämätän olo kun ei toedä onko tehnyt jotain "väärin" tai miten voisin edes auttaa pojan kehitystä. Poika rakastaa kirjojen lukemista ja haluaa tietää kaikille mahdollisille esineille ja asioille nimet.
Vauva kuume on kova ja olisi kiva tehdä pojalle kaveri, mutta jotenkaan ei edes huvita alkamaan yrittämään toista. Haluan antaa kaiken energiani tälle ainokaiselle, jotta edes tästä saataisiin "normaali" ja vasta tämän jälkeen suunnittelemaan toista. Kertokaa kokemuksianne!
Tilanteen tekee älyttömäksi se, että poika on hyvin sosiaalinen ja \"puhelias\", puhe vain on sellaista jatkuvaa tättäröintiä, \"täätäätäädääääää\". Hän matkii kaikkia ääniä ja lauleskelee, mutta kun häntä pyytää matkimaan jotakin sanaa, hän kieltäytyy tai sanoo vain \"tätä\". Joskus puolivahingossa voi tulla jokin sana. Välillä näyttää, että hän yrittäisi toistaa, mutta se ei onnistu ja suusta tulee taas se \"tätä\".
Olen muutenkin helposti hermoileva tyyppi ja olen monet kyyneleet tämän asian takia vuodattanut. Pelottaa aivan mielettömästi. Tuntuu että kaikki poikani kaverit puhuvat jo useamman sanan lauseita. Vaikka tiedän lapset kehittyvät eri aikaan ja muihin lapsiin ei saisi verrata. Ihan hassua, pelottaa sekin jos poikani jotuu johonkin neurologisiin testeihin, ja jos selviää että jotain todellista ongelmaa on joka vaikuttaa koko loppuelämään. On todella riittämätän olo kun ei toedä onko tehnyt jotain "väärin" tai miten voisin edes auttaa pojan kehitystä. Poika rakastaa kirjojen lukemista ja haluaa tietää kaikille mahdollisille esineille ja asioille nimet.
Vauva kuume on kova ja olisi kiva tehdä pojalle kaveri, mutta jotenkaan ei edes huvita alkamaan yrittämään toista. Haluan antaa kaiken energiani tälle ainokaiselle, jotta edes tästä saataisiin "normaali" ja vasta tämän jälkeen suunnittelemaan toista. Kertokaa kokemuksianne!