M
M
Vieras
Kaipaisin kommentteja ja kokemuksia:
4-vuotias on alkanut pelkäämään nukkumaan menoa ja heräilee keskellä yötä painajaisiin. Aiemmin yöllä tyttö nukahti uudelleen lähes saman tien, kun kävi vähän lohduttamassa ja peittelemässä.
Nyt on muutama ilta ja yö menny aivan mahdottomasti. Iltaisin itkee ja huutaa sängyssä, ettei saa unta. Pelkää laittaa silmät kiinni, koska muuten voi nähdä että jättiläisötökkä talloo tms. Ja seinille ei voi katsoa, kun siellä voi olla pelottavia kuvia.
Viimeiseen asti haluaisin, että tyttö pysyisi omassa huoneessaan. Välillä tuntuu, ettei pelkääminen ole edes "aitoa". Viime yönä, kun lopulta pyysin tulemaan tyynyineen ja peittoineen vanhempien makkariin, tyttö mutisi lähtiessään että "hei hei tyhmä huone". Oliko koko homma lopulta teatteria, että pääsisi äitin viereen? (No tuskin lapsi osaa huvikseen herätä painajaisiin, mutta siis toi loppukuvio. Muutenkin tuntuu, että tytöllä on taipumus dramatisoida ja vetää ylimääräisiä kierroksia tunteeseen kuin tunteeseen.)
Varmasti tässä on kyse siitäkin, että muutimme parisen kuukautta sitten uuteen kotiin, ja tyttö sai oman huoneen. Tähän mennessä hän on nukkunut siellä ylpeänä ja laittanut itse ovenkin kiinni. Tällaisena keittiöpsykologina veikkaisin, että tässä pelkäämisruljanssissa on varmasti kyse myös uuden huoneen jännityksestä.
Kuinka siis toimia, ettei lapselle tulisi tavaksi tulla joka yö meidän makkariin? Tosin ei viimeyönäkään sitten kukaan nukkunut sen jälkeen, kun neiti heräsi.
Ei vaan sydän meinaa kestää tota itkua. On vähän kädetön olo, kuinka lapsen olon sais paremmaksi ja unet takasin tähän huusholliin, Miten ylipäätään olette saaneet lapsilta pelkäämisvaiheet helpottamaan?
4-vuotias on alkanut pelkäämään nukkumaan menoa ja heräilee keskellä yötä painajaisiin. Aiemmin yöllä tyttö nukahti uudelleen lähes saman tien, kun kävi vähän lohduttamassa ja peittelemässä.
Nyt on muutama ilta ja yö menny aivan mahdottomasti. Iltaisin itkee ja huutaa sängyssä, ettei saa unta. Pelkää laittaa silmät kiinni, koska muuten voi nähdä että jättiläisötökkä talloo tms. Ja seinille ei voi katsoa, kun siellä voi olla pelottavia kuvia.
Viimeiseen asti haluaisin, että tyttö pysyisi omassa huoneessaan. Välillä tuntuu, ettei pelkääminen ole edes "aitoa". Viime yönä, kun lopulta pyysin tulemaan tyynyineen ja peittoineen vanhempien makkariin, tyttö mutisi lähtiessään että "hei hei tyhmä huone". Oliko koko homma lopulta teatteria, että pääsisi äitin viereen? (No tuskin lapsi osaa huvikseen herätä painajaisiin, mutta siis toi loppukuvio. Muutenkin tuntuu, että tytöllä on taipumus dramatisoida ja vetää ylimääräisiä kierroksia tunteeseen kuin tunteeseen.)
Varmasti tässä on kyse siitäkin, että muutimme parisen kuukautta sitten uuteen kotiin, ja tyttö sai oman huoneen. Tähän mennessä hän on nukkunut siellä ylpeänä ja laittanut itse ovenkin kiinni. Tällaisena keittiöpsykologina veikkaisin, että tässä pelkäämisruljanssissa on varmasti kyse myös uuden huoneen jännityksestä.
Kuinka siis toimia, ettei lapselle tulisi tavaksi tulla joka yö meidän makkariin? Tosin ei viimeyönäkään sitten kukaan nukkunut sen jälkeen, kun neiti heräsi.
Ei vaan sydän meinaa kestää tota itkua. On vähän kädetön olo, kuinka lapsen olon sais paremmaksi ja unet takasin tähän huusholliin, Miten ylipäätään olette saaneet lapsilta pelkäämisvaiheet helpottamaan?