Lapsen nukahtamisvaikeudet (6v.)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huhhuijjaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kaikilla ei uni tule tuosta noin vain. Itse olen ollut lapsesta asti sellainen. Sen muistan, kun äiti oli vihainen, kun saatoin käydä juomassa tai vessassa vielä puolenyön jälkeen. Ei vain väsyttänyt. Kouluiässä lukioon asti, mutta oli tapana lukea kirjoja yömyöhään, kun oli rauhallista eikä väsyttänyt. Monesti tuli valvottua koko yökin nuorena, kun ei väsyttänyt eikä oikeastaan seuraavana yönäkään uni tullut sen kummemin.

Nyt aikuisena on epäsäännöllinen vuorotyö ja unet mitä sattuu. Usein nukun todella vähän varsinkin aamuvuoroviikkoina, mutta ei mulla päivisin väsytä. Aamulla toki hirmu väsymys, kun pitää herätä, mutta se menee ohi, kun nousee ylös aamutouhuille.

Kaikki ei ole samanlaisia ja jotenkin järkyttävää, että lapsille unilääkkeitä aletaan syöttään. Mikä ihmeen laki se on, että nukkumassa pitää olla klo 21? Kaikki ei tarvitse esim. unta, ravintoa tai liikuntaa samaa määrää. Toisille riittää vähempi.

Stoppi tietysti kaikenmoiseen huuteluun ja passauttamiseen yöllä, mutta kaikki eivät saa aikaisin unta.

Esim melatoniini ei ole lääke vaan ihmisessä luontaisesti oleva pimeähormoni. Susta siis on ok että lapsi joka ilta itkee 2-3h sitä ettei uni tule ja päivät on vihainen eikä pysty keskittymään? Olen itsekin ollut jo lapsena huono nukkumaan ja oiski jo sillon osattu auttaa. Se että sä pärjäät ok nukkumatta, ei tarkota että kaikki niin tekee.
 
Säännöllinen rytmi nukkumaanmeno- ja heräämisaikoineen (myös viikonloppuisin), unimusiikki tai satu levyltä, kirjan katselu. Yövalo, jos lapsi toivoo. Iltojen rauhoittaminen, ei enää liikuntaa tai telkkaria pariin tuntiin ennen nukkumaanmenoa. Iltapalveluiden lopettaminen. Hiukan raskaampi, hiilihydraattipitoinen iltapala. Näillä konsteilla unen pitäisi kyllä tulla. Varsinkin kun jatkaa riittävän sitkeästi, ja lapsikin ymmärtää että hänen huoneessaan ei juosta jatkuvasti. Unettomuuskausia voi jokaisella olla ja toisten unirytmi häiriintyy herkemmin, mutta johdonmukainen ja rauhallinen toiminta auttaa kumpaankin.
 
Säännöllinen rytmi nukkumaanmeno- ja heräämisaikoineen (myös viikonloppuisin), unimusiikki tai satu levyltä, kirjan katselu. Yövalo, jos lapsi toivoo. Iltojen rauhoittaminen, ei enää liikuntaa tai telkkaria pariin tuntiin ennen nukkumaanmenoa. Iltapalveluiden lopettaminen. Hiukan raskaampi, hiilihydraattipitoinen iltapala. Näillä konsteilla unen pitäisi kyllä tulla. Varsinkin kun jatkaa riittävän sitkeästi, ja lapsikin ymmärtää että hänen huoneessaan ei juosta jatkuvasti. Unettomuuskausia voi jokaisella olla ja toisten unirytmi häiriintyy herkemmin, mutta johdonmukainen ja rauhallinen toiminta auttaa kumpaankin.

Nii se on yleensä,sitte on nää jotka ei nuku millään ja tilanne jatkuu vuodesta toiseen. Meillä esim valvoi jo laitoksella tosi paljon ja sillon jo nukahtaminen työntakana vaikka luulis että vastasyntynyt nukkuu ellei syö. Onneksi sattu kohdalle se paljon kokenu lastenneurologi joka kertoi että on olemassa oikeita unihäiriöitä. Meillä aikanaan kotona oli hyvin tarkat rytmit ja systeemit,siskot nukkui, minä en saanut unta. Ei niillä rytmeillä ja rutiineilla valitettavasti ratko aina näitä unijuttuja. melkein 5v meillä oli aina univajeinen lapsi ja meno sen mukasta. Nyt on päivisin jaksava kohta 7v ja elämä maistuu.
 
Leijona76 mistä saitte suosituksen kokeilla lapsellenne melatoniinia ja minkävahvuisena hän sitä saa silloin kun saa? Itsekin olen sitä miettinyt, koska omaan nukahtamisongelmaani selkeästi olen siitä apua saanut. (Sikäli ei ole ihmeellistä että oma lapsikin on huonosti nukahtava ja illalla jännittäjä jne...) Minulle riittää se terveyskaupoista saatava itsehoitovalmiste (onko se 1 milligramman vahvuinen tai jotain) mutta entä lapsen annos? Kiitos neuvoista ja myötäelämisestä!
 
Ja meilläkin tuo 6-vee on vauvasta saakka valvonut, oli tosiaan aika karua tajuta laitoksella että toiset vauvat nukkuu ja syövät, oma ei nukkunut kuin silmänräpäyksiä :D! Mutta hienoa että asioille voi tehdä jotain, en ole osannut vaan tarpeeksi topakasti asiaa nostaa pöydälle että olisimme jo aikaisemmin apua saaneet. Neuvolassakin käydessä olen jäänyt siihen uskoon että meillä tehdään jotain väärin kun ei nukahdeta "normaalisti" vaikka kuinka tehty niin kuin "käsketty".
 

Yhteistyössä