Minulla on vieläkin ikävä häntä. Pientä ruususuuta. Lapset kysyivät osaako hän kontata Taivaankodissa, sanoin että varmaan...Enkelit konttaavat siellä hänen kanssaan. Tämmöinen lapsenusko antaa mulle voimia, kai? Mutta sitä en vaan voi uskoa, että niin kaunis sielu ois kokonaan hävinnyt -siirtyny vaan parempaan paikkaan. Mun elämä ois niin toista, jos ei ois käyny näin. Mun kroppanikin ois toisenlainen, terveempi. Ei tämä ikävä varmaan lopu vielä pitkään aikaan. Muuttuu vaan.
Lapsen menetyksestä
- Viestiketjun aloittaja Rania
- Ensimmäinen viesti
satu86
:hug:
minä en selviä varmaan ikinä meidän pienen enkelipojan menetyksestä. tiedän miltä sinusta tuntuu.. voimia arkeen :hug:
minä en selviä varmaan ikinä meidän pienen enkelipojan menetyksestä. tiedän miltä sinusta tuntuu.. voimia arkeen :hug:
satu86
onhan tässä tullut koettua. ja tämä enkelipoika oli minun ensimmäinen lapsi. nyt on onneksi aivan ihana tytär joka auttaa jaksamaan. silti tulee joka päivä itku ku tulee esikoinen mieleen.. :'(Alkuperäinen kirjoittaja Rania:
:hug: Voi Rania miten kauniisti puhuit pienokaisestasi :hug: En mitenkään voi täysin ymmärtää, miltä siusta tuntuu, mutta ikäväsi oli niin käsin koskettavissa tuossa aloitusviestissäsi.
satu86
minun lapsella oli anenkefalia (puolet päästä puuttui).. todettiin rv20 ja jouduin synnyttää vielä elossa olevan lapsen. kuoli varmaan heti, en tiedä kun kätilöt eivät sitä kertoneetAlkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mulla menny semmoseksi, että itken kun mies ei näe ja hän itkee kun minä en olevinaan näe/kuule. Jotenkin suojellaan toisiamme. En tiiä mistä tämmönen johtuu. Työkkärissä sanoin, että pahin on jo takana (kun ois ihan kiva saada töitä)..mutta.. aina mä muistelen sitä pientä. Tosta yhdestä ketjusta tuli mieleen, kun Kaisla kutsui mun tissejä "pompomeiksi"-kun halusi maitoa, niin sanoi: "pompom"...se on semmonen iloinen muisto.
Niin ikävää kuin onkin niin ei se lopu, onko lohdutonta?Alkuperäinen kirjoittaja Rania:
Itsellä aikaa esikoisen kuolemasta pian 34v ja etenkin syntymä- ja kuolinpäivänä ja monesti muulloinkin. Mutta älä huoli, kyllä se muuttaa muotoaan ja helpottaa - ajan kanssa.
Sen kanssa oppii elämään mutta ikuisesti se on sinua muuttanut ja ajtuksiasi monessa asiassa.
Voimia vain edelleen kyllä se päivä vielä paistaa! :hug:
Vieras
Voi kauheaa, otan osaa. =(Alkuperäinen kirjoittaja satu86:minun lapsella oli anenkefalia (puolet päästä puuttui).. todettiin rv20 ja jouduin synnyttää vielä elossa olevan lapsen. kuoli varmaan heti, en tiedä kun kätilöt eivät sitä kertoneetAlkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Esikoisen kohdalla en edes tajunnut miettiä, että mitä jos jokin menisi pieleen mutta nyt olen miettinyt. Rakenneultra ensi viikolla kun viikkoja 21 ja risat enkä voi edes kuvitella että miltä tuntuisi saada nyt tietää jotain hirveää. Kun se lapsi on jo olemassa.
satu86
minäkin kuvittelin että eihän meidän kohdalle voi näin käydä, mutta sitten kun näin kävi niin en saanut itkua loppumaan ja puhelimessa oli vaikea vanhemmille ja siskoille kertoa.. mieheni piti yrittää kertoa minun puolesta mutta ei sekään saanut kunnolla kerrottua.. hyvä ku nyt edes pystyy kirjoittaa/puhua!Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:Voi kauheaa, otan osaa. =(Alkuperäinen kirjoittaja satu86:minun lapsella oli anenkefalia (puolet päästä puuttui).. todettiin rv20 ja jouduin synnyttää vielä elossa olevan lapsen. kuoli varmaan heti, en tiedä kun kätilöt eivät sitä kertoneetAlkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Esikoisen kohdalla en edes tajunnut miettiä, että mitä jos jokin menisi pieleen mutta nyt olen miettinyt. Rakenneultra ensi viikolla kun viikkoja 21 ja risat enkä voi edes kuvitella että miltä tuntuisi saada nyt tietää jotain hirveää. Kun se lapsi on jo olemassa.
Meidän pienokaisella oli sydänvika, aika lievä sellainen, mutta muuttui pahemmaksi, eikä hoitokeinot auttaneet. Siksi jokainen sydänvika on mun mielestä vakava. Kun kuulin, ettei mitään oo tehtävissä, musta tuntui että pitää itkeä-mutta suusta tuli pelkkää huutoa, semmoista eläimen valitusta. Olin ehtinyt luomaan lapseeni tunnesiteen ja elin hänen elämänsyklinsä mukaan. Lapseni tiesi lähtevänsä, näin sen hänestä. Olen yrittänyt ajatella hänen kannaltaan, että sillä sydämellä elämä olis ollu tuskaisaa. Nyt kaikki on hänen kannaltaan paremmin. Mutta silti, vaikka kaks muksuu vaatii mun huomiota, ajatukset luisuu pikku Kaislaan.
Meillä koko perheellä on ikävä häntä. Välillä tuntuu sydämessä siltä, että Kaislan sielu tulee lähelle ja silittää samalla tavalla, kuin silloin sairasvuoteella. Kaislan lempihommaa oli näpelöidä mun kättä.
Meillä koko perheellä on ikävä häntä. Välillä tuntuu sydämessä siltä, että Kaislan sielu tulee lähelle ja silittää samalla tavalla, kuin silloin sairasvuoteella. Kaislan lempihommaa oli näpelöidä mun kättä.
satu86
itku tuli :'( en pysty enää lukemaan näitä kun tulee niiiiiin surullinen olo. tuntuu ettei henkeä saa ku miettii pari vuotta taakse päin, voisipa kaiken perua ja yrittää tehdä jotain että lapsemme olisivat luonamme kosketeltavana, halattavana ja kaikkea mitä heidän kanssaan olisi voinut tehdä. mut ovathan he sydämessämme, AINA JA IKUISESTI :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Rania:
vieras
Kyyneleet valuvat poskiani pitkin kun luen tuota tarinaa.Kumpa voisin edes muutamilla sanoilla sinua lohduttaa.Ei ,ei vain jaksa ymmärtää tätä elämän tarkoitusta aina.Minä menetin siskon pian 7v. sitten ja vieläkään en oikein tajua että häntä ei enää ole.Mutta sen tiedän,että sen tuskat ja kärsimykset ovat takana päin.Eikö olekkin aika rankkaa,mutta siskoni toivoi jo lopussa että pääsisi pois täältä pahasta maailmasta ja pääsisi tuskistansa eroon.Mullakin tulee aika ajoin selailtua siskon hautajaiskuvia ja silloin itken itseni uneen.Se aina helpottaa hetkeksi.Tuntuu aina niin pahalta kun joku menettää lapsensa,oman rakkaan lapsensa.Alkuperäinen kirjoittaja Rania:
Mun lapseni oli 9kk ikäinen ja osasi sanat äiti ja tuo pompom. Kaikesta selvisin tyttäreni kanssa, jopa sydänsairaalle hengenvaarallisesta laryngiitista. Sitten TaivaanIsä päätti, että enkelin on aika palata kotiin. Kaisla oli mulle ilmestys paremmasta, mutta en ymmärrä miks Taivaan Isä halusi minun kokevan tämän ikävän. Miks meille annetaan tämmöisiä koettelemuksia? Oon varmaan tehny jotain tosi pahaa. Kun vain tietäs että mitä.
Häirikkö
Pala tuli kurkkuun :'(Alkuperäinen kirjoittaja Rania:
Kun saisi lapset elää elämänsä. Tämmöisten asioiden sattuessa tulee aina mieleen, että miksi hän? Miksi tuo pieni ja viaton lapsi? Toivottavasti olet saanut tukea ja apua surusi kanssa. :hug:
Kaisla on erittäin kaunis nimi :heart:
:'( :'( :'(
Otan osaa kaikille, jotka ovat lapsensa menettäneet... :'( :hug: :'(
Muistan aina kun läheiseni sairastui syöpään ja luki syöpä-sivustoilta mm. tarinan pienestä potilaasta, jonka viimeiset sanat olivat: "Anna äiti tissiä" ... Se oli aivan todella koskettavaa luettavaa... :'(
RUTISTUSHALAUS kaikille vielä... :hug:
Otan osaa kaikille, jotka ovat lapsensa menettäneet... :'( :hug: :'(
Muistan aina kun läheiseni sairastui syöpään ja luki syöpä-sivustoilta mm. tarinan pienestä potilaasta, jonka viimeiset sanat olivat: "Anna äiti tissiä" ... Se oli aivan todella koskettavaa luettavaa... :'(
RUTISTUSHALAUS kaikille vielä... :hug: