I
isi täällä moi
Vieras
Tiedän kyllä mistä johtuu, mutta mitkä ovat sitten vaikutukset?
Nyt kaikki köökkipsykolokit kuule kirjottamaan omaa mielipidettä asiasta.
Lapsi 9v asunu mun kanssa vuotisesta asti, kaikki sujunut hianosti, on kavereita ja harrastuksia ja koulussa saapi hyviä numeroita (ei oo vanhempiinsa kyllä siinä mielessä tullunna), ja tykkää vielä käydä siellä.
Uuden vaimon otin kun sellainen sattu löytymään, rakastuttiin kovasti. Vanha ei ollut kelvollinen äidiksi. Niimpä en lastani hänelle voinut jättää, tätä asiaa ei riitautettu. Uus vaimo otti "omakseen" lapsen. Ei äidiksi alkanu ku lapsella on jo äiti, mutta hyvä tiimi niistä on tullunna vuosien varrella.
Lapsi käy äidillään parina viikonloppuna/kk. Tämä lapsen äiti on aina ollut kova lahjomaan tyttöä, no tyttö osaa repiä siitä kaiken irti ja on alkanut erittäin vaativaksi. Soittelee viikollakin että ostappa mulle sitä ja tätä niin sitten on kiva tulla sinne.
No äiti tekee työtä käskettyä ja ostaa. Olen jo saanut huomauttaa tytölle tästä käytöksestä, mikä minun mielestäni on röyhkeää. Ei äitilleen sen takia mene että siellä on jotakin ostettu.
Ensin äiti osti kotieläimiä lapselle sinne, mutta antoi sitten pois kun ei niitä kukaan
hoitanu.
On luvannu omakotitalot, hevoset, uudet tietokoneet ja vaikka mitä. Ihan tosissaan. Tämän kuulin itse kun käytiin neuvotteluja elatustuesta sosiaalitoimistolla. Äitinsä ei kyllä pysty toteuttamaan lupauksia ,ja se harmittaa minua että lupailee kovasti sellaista mitä ei koskaan tule tapahtumaan.
Osittain lapsi osaa unohtaa lupaukset aika nopeasti, mutta lapsi kyllä puhuu niistä hetken täällä kotona ja minä mietin että oi voi, mitäköhän tohonkin nyt sitten sanoisi. Harmittaa lapsen puolesta. En ainakaan sille linjalle ole lähteny että minä sitten ostaisin luvatut tavarat tai muut.
Meillä saa itse ostaa viikkorahoillaan mitä haluaa, muuten sitä tavaraa saa vaan synttärinä ja jouluna.
Ja se vasta katala asia on että kun täällä kotona lapsi sattuu jotakin saamaan, niin äiti yrittää aina laittaa paremmaksi, vähistä rahoistaan
Kyllähän se tiedetään mistä tosiaan tää lahjonta johtuu. Sillä kai paikkaillaan jotakin, mutta antais mielummin aikaansa. Se on loppupeileissä se mikä ratkasee. On se täälläki huomattu että kun ollaan läsnä eikä vaan paikalla niin tyttö on onnellisempi kun saatuaan jonkin uuden härpäkkeen.
Eli pointti on se enempiä selittelemättä. Onko tällä lahjomisella jotakin seurauksia lapsen kehityksessä tai muussa teidän mielestä.
Itse ajattelisin että lapsestahan voip tulla joku hyväkskäyttäjä jos sattuu jonkun tohvelisankarin joskus kohtaamaan tai muuta sellasta.
Mitä minä voin tehdä asialle täällä päässä vastapainona?
Ja mitäs noi tyhjät lupaukset voivat aiheuttaa lapselle?
Ja voi karhunpaskat sentään jos vaan äiti ees joskus kuuntelis jottai, mutta sen kanssa on ihan mahoton keskustella mistään. Hän on aina niin pirun oikiassa.
Mitäköhän tässä pittäis tehä?
Nyt kaikki köökkipsykolokit kuule kirjottamaan omaa mielipidettä asiasta.
Lapsi 9v asunu mun kanssa vuotisesta asti, kaikki sujunut hianosti, on kavereita ja harrastuksia ja koulussa saapi hyviä numeroita (ei oo vanhempiinsa kyllä siinä mielessä tullunna), ja tykkää vielä käydä siellä.
Uuden vaimon otin kun sellainen sattu löytymään, rakastuttiin kovasti. Vanha ei ollut kelvollinen äidiksi. Niimpä en lastani hänelle voinut jättää, tätä asiaa ei riitautettu. Uus vaimo otti "omakseen" lapsen. Ei äidiksi alkanu ku lapsella on jo äiti, mutta hyvä tiimi niistä on tullunna vuosien varrella.
Lapsi käy äidillään parina viikonloppuna/kk. Tämä lapsen äiti on aina ollut kova lahjomaan tyttöä, no tyttö osaa repiä siitä kaiken irti ja on alkanut erittäin vaativaksi. Soittelee viikollakin että ostappa mulle sitä ja tätä niin sitten on kiva tulla sinne.
No äiti tekee työtä käskettyä ja ostaa. Olen jo saanut huomauttaa tytölle tästä käytöksestä, mikä minun mielestäni on röyhkeää. Ei äitilleen sen takia mene että siellä on jotakin ostettu.
Ensin äiti osti kotieläimiä lapselle sinne, mutta antoi sitten pois kun ei niitä kukaan
hoitanu.
On luvannu omakotitalot, hevoset, uudet tietokoneet ja vaikka mitä. Ihan tosissaan. Tämän kuulin itse kun käytiin neuvotteluja elatustuesta sosiaalitoimistolla. Äitinsä ei kyllä pysty toteuttamaan lupauksia ,ja se harmittaa minua että lupailee kovasti sellaista mitä ei koskaan tule tapahtumaan.
Osittain lapsi osaa unohtaa lupaukset aika nopeasti, mutta lapsi kyllä puhuu niistä hetken täällä kotona ja minä mietin että oi voi, mitäköhän tohonkin nyt sitten sanoisi. Harmittaa lapsen puolesta. En ainakaan sille linjalle ole lähteny että minä sitten ostaisin luvatut tavarat tai muut.
Meillä saa itse ostaa viikkorahoillaan mitä haluaa, muuten sitä tavaraa saa vaan synttärinä ja jouluna.
Ja se vasta katala asia on että kun täällä kotona lapsi sattuu jotakin saamaan, niin äiti yrittää aina laittaa paremmaksi, vähistä rahoistaan
Kyllähän se tiedetään mistä tosiaan tää lahjonta johtuu. Sillä kai paikkaillaan jotakin, mutta antais mielummin aikaansa. Se on loppupeileissä se mikä ratkasee. On se täälläki huomattu että kun ollaan läsnä eikä vaan paikalla niin tyttö on onnellisempi kun saatuaan jonkin uuden härpäkkeen.
Eli pointti on se enempiä selittelemättä. Onko tällä lahjomisella jotakin seurauksia lapsen kehityksessä tai muussa teidän mielestä.
Itse ajattelisin että lapsestahan voip tulla joku hyväkskäyttäjä jos sattuu jonkun tohvelisankarin joskus kohtaamaan tai muuta sellasta.
Mitä minä voin tehdä asialle täällä päässä vastapainona?
Ja mitäs noi tyhjät lupaukset voivat aiheuttaa lapselle?
Ja voi karhunpaskat sentään jos vaan äiti ees joskus kuuntelis jottai, mutta sen kanssa on ihan mahoton keskustella mistään. Hän on aina niin pirun oikiassa.
Mitäköhän tässä pittäis tehä?
