lapsen kuritus

kyselisis mielenkiinnolla kuinka moni äiti komentaa lastaan tukistamalla tai näpäyttämällä sormille jos ei mene mikään jakeluun.itse olen ollut sitä mieltä että lasta ei ikinä satuteta vaan puhutaan asiat selviksi.oma poikani 1v.ei tottele mitään ja siksi olenkin miettinyt pitäisikö häntä hiukka näpäyttää joskus,mutta se tuntuu todella ilkeältä!moni vanhempi ihminen sanoo että näpäytyät sitä pikkusen niin se oppii...en oikein tiedä.

 

periaatteessa en itse halua lastani satuttaa, mutta joskus on tullut tilanteita, jolloin on parempi antaa esim näpäys sormille, jos on kyse lapsen turvallisuudesta. esim pistorasioiden kanssa. mutta jokainen tavallaan. en omasta puolestani usko, että lapsi esim. pienestä tukistuksesta vahingoittuisi, mutta toisilla tuntuu lähtevän "mopo käsistä". silloin pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mitä lapselleen tekee ja opettaa... :hug:

 

Moi!

Kokemuksen rintaäänellä ja asiasta jostain lukeneena: Älä näpäytä, älä tukista. Lapsi ei ymmärrä asiaa oikein. Ja sulle itselles tulee kamala olo!!

Silloin kun itse olen raivon partaalla ja mennyt jo ylikin, kun sanat ei tehoa, keskeytän tilanteen jäähyllä laittamalla lapsen hetkeksi toiseen huoneeseen. Näin olen toiminut jo siitä asti, kun lapset olivat vasta vähän yli vuoden vanhoja. Silloin ne tilanteet olivat vielä harvinaisia ja kuuntelin koko ajan missä mennään niin, ettei lapsi hätääntynyt/itkenyt yksin jäämistään.

Näistä kurinpitotoimista on monta mielipidettä. Meidän perheessä kertomani tapa on toiminut parhaiten/ollut kivuttomin.

Koetahan jaksaa sen vilkkaan poikasi kanssa!

 

Minua on lapsena näpäytetty ja etenkin tukistettu enkä oo siitä mitään traumoja saanut. Aivan oikeutetusti tulivat enkä jäänyt niistä koskaan mitään katkeruutta potemaan. Omaa lastani olen tukistanut, mutta vain silloin kun ei mitkään puheet ole menneet perille. Ei siitä mikään kauhea olo ole tullut, lapseni parhaaksi toimin. Valitettavasti kaikki meistä eivät ole niin taitavia, että saisivat lapsen tottelemaan esim. porraskäytävässä monen kerran kieltämisen jälkeen. Jälkikäteen sietää miettiä (sitten kun lapsi on kierinyt portaat alas) että olisiko sittenkin kannattanut tukistaa...

 

Onpa se sit mukavaa reilu 80cm nappulalle kun maailman rakkain ihminen satuttaa kun ei tule toimittua ihan kaavojen mukaan aina...Ikinä ja missään nimessä ei ole oikeutettua lastaan fyysisesti satuttaa,ei millään tavalla.AINA on olemassa muu keino,jollei tepsi heti niin takuulla myöhemmin.Vai voikohan kukaan ihminen jota ei ole lapsena kuritettu fyysisesti,sanoa että olisi mennyt elämä pilalle jollain tapaa sen takia?Tuskin.mutta voiko sanoa päinvastaista?Varmasti voi.Ja nämä onnelliset ihmiset aikanaan siirtävät samat lempeät kasvatusmetodinsa omille jälkeläisilleen.NÄIN sitä parempaa maailmaa rakennetaan!ÄLÄ siis ota tavaksesi läpsäistä tai näpäyttää tai tukistaa,vaan kasvata kärsivällisyydellä ja lempeällä ohjauksella.Takuuvarmasti parempi lopputulos ihan kaikkia ajatellen.Koska kuka on koskaa missään sanonut että lapsenkasvatus olisi helppoa?ei tietenkään ole,sehän on maailman vaativin homma,samaten palkitsevin =)

 

enpä usko että 1 vuotiaalta voi vaatia vielä tottelemista...mä ainakin kokeilen eka kieltoa ja jos ei "usko" niin otan pois tilanteesta ja ohjaan mielenkiinnon muuhun.

 

Kyllä pitää ikää katsoa kurittamisen suhteen. 1v ei ymmärrä sellaisia rangaistuksia, kyllä meillä ainakin uskotaan kun sata kertaa on kieltänyt ja huomenna kokeillaan onko kielto vielä voimassa. Vanhempi lapsi on asia erikseen ellei opita kieltoa uskomaan, kyllä meillä ainakin tulee sormille tulevaisuudessa ellei esim. 4 v usko puhetta ja tulee tukkapöllyt myös, iän mukaan. 1 v vasta harjoittelee maailman menoa.

 

Tunnustan, että olen hiuksista hieman napannut(vetänyt takatukasta alaspäin) ja olen myös sormille läpännyt. Nuo ovat olleet tilanteissa jotka ovat vaarallisia lapsille. esim kuumaan takkaan ei mennä laseja kokeilee. Pieni läpsäisy sormille on se pienempi paha kuin palanut pikku kämmen. Samoin pistorasiat. Ne ovat äärestä kiinnostavia ja niistä olen kyllä läpsässyt sormille. esikko olis todella kova purija vuoden ikäisenä. Joka kerta kun puri verin hiuksista. Äidin käsivarret oli mustelmilla samoin olkapäät. Isikään ei vammoitta säästynyt tuolta purijalta. Pakko oli saada lopettamaan, silla kerran käsi puraisesmassa pikkusiskonsa, tuolloin vajaa kk ikäinen, varpaita.

Kiukutteluun, kiusantekoon ja "harmittomaan" totelemattomuuteen en ole koskaan fyysistä kuritusta käyttänyt, mutta just noissa vaarallisissa jutuissa olen.

 

EI MISSÄÄN tapauksessa saa näpäytellä,tukistaa,lyödä tms!!!!

Sehän on äidin tehtävä huolehtia että lapsi ei mene esim.vaaranpaikkoihin.Kyllä lapsi oppii muistamaan ku jaksaa vaan johdonmukaisesti neuvoa ja opastaa ja varmasti uteliaisuuttaan taas kokeilee samaa asiaa moneen kertaan.
Voi itse selittää RAUHALLISESTI eikä tarvi lapselle tiuskia.Hyvin pienikin lapsi ymmärtää puheen ja erottaa vihaiset sävyt äänessä.

PUHUMALLA ja NEUVOMALLA/OPASTAMALLA lasta kasvatetaan.
Väkivalta ei ole oikein.Vai haluaako joku et itseä lyötäis jos hieman erehtyy?
Lasta pitää kasvattaa jo ihan pienestä pitäen jotta lapsi oppii ymmärtämään että vanhemmat ovat ne jotka "määrää".
Vanhempien täytyy olla "aikuisia"ja jämäköitä sellaisia jotka uskaltaa kieltää lasta.Siihen ei tarvita näpäytyksiä,tukistuksia eikä lyöntejä ku opetetaan että puhetta totellaan.Turvalliset rajat ovat RAKKAUTTA!
Voimia kaikille vanhemmille ja muistakaa että ette ole lastenne kavereita vaan ihanat rakastavat vanhemmat.

 

Mitäs jos se laps kaipaakin vaan huomioo sillä "pahanteolla"?
Mä uskon että "ei se vielä ymmärrä". Tietenki pitää kieltää ja varjella lastaan, mut mä koittaisin kaikki keinot ennenkun tukistaisin (eipä oo hirveesti mistä tukistaa ) tai näpäyttäisin sormille. Mutta mun laps on aika rauhallinen tyyppi, mun on varmaan helppo sanoo että älä käytä "väkivaltaa". Toisaalta en usko että mitään traumoja tulee jos joskus vähän sormille napauttaa ... Sehän on kai ihan tutkittu juttu et näin pieni ei vielä tahallaan osaa tehdä pahaa, muisti vaan on niin lyhyt eikä pieni ymmärrä asiayhteyksiä.

 

Ei ikinä fyysistä väkivaltaa lapseen!!! Oma 1v 3kk poika kyllä tekee kiellettyjä asioista sen sata kertaa. Ajattelen aina vain että ei se pieni ymmärrä eikä osaa tehdä tahallaan/ilkeyttään tuhmuuksia. Monesti lapset kuvittelee sen olevan kivaa leikkiä kun mennään pistorasialle ja äidissä saadaan hirmuiset reaktiot aikaan. Minun tehtävä on vain tehdä lapselle se turvallinen ympäristö, jossa voi niitä rajojaan hakea. Minun hermoni ovat kyllä tähän asti ainakin kestäneet tuon jatkuvan kieltämisen - onneksi .

 

Iltaa!

Missään tapauksessa en kurita lastani, enkä muiden lapsia ruumiillisesti!

1-vuotiaat eivät vielä ole tottelemattomia käsittääkseni... eivät tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.

Ne, jotka kurittaa lapsiaan ruumiillisesti... Miltä tuntuu kun haluat koskettaa lastasi, silittää, ja hän väistääkin kätesi lyönnin, luunapin, tukkapöllyn tmv. pelossa???

 

Juu juu, ei saa kurittaa. siirretään muihin juttuihin... Niimpä niin. Aina tuo ei vain riitä. tuskin kukaan täällä palstailevista ihmisistä ensimmäisenä on tukistamassa tai muuten fyysisesti kurittamassa lastaan. Kyllä varmasti nämä tyyppit yrittävät kaikkea muuta ensin. Joku mainitsi portaista tippumisen. Niin eli lasta pitäsi äidin suojella tällaiselta tilanteelta. Juu tottakai. Lapsi siisei totele vaan ryntäilee tai kulkee miten sattaa rapuissa ja äidilla kädet kasseja täynä. Niin eihän vaan oliskaan kannattanut opettaa jästipäätä tavoille. Annetaan vaan pienten lapsien polttaaa kätensä takassa, kun äiti ei saa muutakiuin pois ottamalla komentaa ja selittämällä. Selitä siinä sitten viisvuotialle jolla ei ole käsi kasvanu, että ku et sä silloin pienenä totellu....

Kyllä jokainen järkevä aikuinen tietää missä oikeasti menee raja. siinä vaiheessa jos lapsi ei toettel selkeitä kieltoja niin ei siinä hyssyttely auta. Niin ja minulla kahden alle kaksivuotiaan äitinä ei ainakaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia edes istua lattialla ja silittää ja selittää hempeästi joka välissä miksi ei pistorsioihin mennä. Miksi portaissa kuljetaan nänisti, miksi takkaan ei saa koskea vaikka liekit niin ihanasti lasin tkaa leimuavat. Ei mulla aikaa siihen ollut. Nyt ovat muutamien kertojen jälkeen kyllä oppineet. aina ensin sanallinne varoitus ja kielto moneenkin kertaan ja jos ei tohonnut läpsäsin näpeille.

 

Ei ole vielä tullut tarvetta, mutta mielessä on käynyt joskus väsyneenä... :ashamed: En kyllä haluaisi mennä siihen pisteeseen uja pelkään, että kun kerran tukistat, sitä tukistaa aina vaan helpommin ja helpommin.

Hyvä keino meillä on ollut ottaa tiukasti, mutta ei satuttavasti, poskista kiinni ja katsoa syvälle silmiin sanomalla ei. Tämäkin siis vasta sitten kun sana ei mene perille. Tehokas tapa.

 

minuakin on piiskattu ja tukistettu lapsena, ennen ajattelin että ei siitä ole mitään traumoja jäänyt, mutta mistä voin olla varma? olen kuitenkin nuoruuteni kärsinyt huonosta itsetunnosta.. mistä sitä tietää vaikka se olisikin johtunut kasvatuksestani, ainakin osittain??

 

\

Ei ikinä fyysistä väkivaltaa lapseen!!!

Tästä ei kai ollut kyse. Miksi pitää pieni läpsäytys näpeille rinnastaa väkivaltaan? On oikeasti vanhempia jotka satuttavat lapsiaa, joten typerää verrata näitä asioita keskenään.

Taas ollaan ylireagoimassa. Puhutaan asioista oikeilla nimillä vaikken itsekään ole koskaan kurittanut lastani fyysisesti ja pyrin välttämään sitä viimeiseen asti.

Pakko vielä muistuttaa lapsien luonteiden erilaisuudesta. Toiset ymmärtävät puhetta, toiset kuritusta.

 

kiva et moni antoi mielipiteensä.ikävää tosin että jotkut rupesivat puhumaan lyömisestä mistä minulla ei ollut mitään puhetta.lastani ei ole ikinä satutettu ja hän on hirveä kiusaamaan muita lapsia,repii tukasta ja vaatteista ja puree.näinä hetkinä olen miettinyt auttaisiko pikku näpäytys sormille minkä ei ole tarkoitus satuttaa lasta,MUTTA sitten kiellän lastani samankaltaisella tavalla mitä hän tekee muille lapsille.ja kyllä meillä 1v.ymmärtää jotkut tekemänsä asiat ovatko ne vääriä vai ei.lapsi kannetaan aina pois pahanteosta ja kielletään normaalilla äänellä emme huuda,mutta hän tekee sen aina vaan uudestaan ja uudestaan ja nauraa vaan kun kielletään ja kannetaan pois!ja sitten ovat nämä pistorasia ja sähköjohdot mitä on kiva repiä irti.tai sit mä hankin sille jonkun remmin mikä on sidottu keskelle olkkaria! vitsi vitsi

 

rajoja ja rakkautta.jos puhe ei auta, niin mielestäni voi näpäyttää, mjutta siihen se pitää jäädä! Ettei ala morkkaamaan lasta tai mitenkään muuten kurittamaan.

 

asiasta neljänteen... miten voi järjestää lapsen 1,5v. jäähylle ilman että siitä sitten saa traumoja? siis yritän nyt mielessäni verrata luunappia ja omassa huoneessa yksin huutamista. Eikös molemmat oo yhtä pahoja asioita?

 

Kyllä minusta kaikki rangaistukset (mm. aresti, näpäytys) ovat aivan liikaa 1,5 vuotiaan ymmärrykselle. Eihän se lapsi ymmärrä että tekee väärin - kurituksellako se sitten onnistuu? Kyllä aikuisten tehtävä on järjestää olosuhteet niin että ei ole niitä vaaran paikkoja. Ihan puistattaa ajatus pienen näpäytyksistä ja aresteista.

 

\

Kyllä minusta kaikki rangaistukset (mm. aresti, näpäytys) ovat aivan liikaa 1,5 vuotiaan ymmärrykselle. Eihän se lapsi ymmärrä että tekee väärin - kurituksellako se sitten onnistuu? Kyllä aikuisten tehtävä on järjestää olosuhteet niin että ei ole niitä vaaran paikkoja. Ihan puistattaa ajatus pienen näpäytyksistä ja aresteista.

miten voi järjestää kodin niin ettei ole yhtään vaaran paikkoja??!! entä nämä surullisen kuuluisat uhmakohtaukset? mulla ei riitä voimat pojan sylissä pitelemiseen silloin kun hän oikein tosissaan vääntää.

 

[

Hyvä keino meillä on ollut ottaa tiukasti, mutta ei satuttavasti, poskista kiinni ja katsoa syvälle silmiin sanomalla ei. Tämäkin siis vasta sitten kun sana ei mene perille. Tehokas tapa.
[/quote]

Meillä tehdään myös näin ja yleensä tepsii.. poika 1v6kk.

 

Itse olen pari kertaa sormille "taputtanut" en ees kovasti läimäyttänyt tytön mennessä koko ajan pirtorasioita tonkimaan. Eihän se pikkunen ymmärtänyt vaan ajatteli kyseessä olevan mukavan leikin. Meen pistorasialle ja äiti tulee perässä ja taputtaa sormille ja sanoo ei. Typy vaan nauroi ja mulle tuli kuitenkin huono omatunto tietäessäni tarkoitukseni

 

Oma keinovalikoimani on ensin viesti: "ei sinne" ja jos matka jatkuu nouto pois ja ilmoitus, että kohde on vaarallinen. Tarpeettoman usein neiti katsoo keksineensä "noutoleikin", jolloin sama toistetaan mutta yritän löytää uuden mielenkiinnon kohteen. Onneksi toistaiseksi hänellä on ollut erittäin sopeutuvainen luonne ja juurikaan raivareita ei moisesta ole syntynyt.

Toki "keskustelemme" nenät vastatusten, mutta en minä sitä varsinaiseksi "kuriksi" katso vaan yritän saada viestini sinne hänen muistivarastoonsa. Näin tänään ja "huomista" pitää miettiä lisää, joten kiitos keinovalikoimastanne.

 

\

Kyllä minusta kaikki rangaistukset (mm. aresti, näpäytys) ovat aivan liikaa 1,5 vuotiaan ymmärrykselle. Eihän se lapsi ymmärrä että tekee väärin - kurituksellako se sitten onnistuu? Kyllä aikuisten tehtävä on järjestää olosuhteet niin että ei ole niitä vaaran paikkoja. Ihan puistattaa ajatus pienen näpäytyksistä ja aresteista.

Kiinostaisi tietää miten sitten toimisit tilanteessa jossa puhe ei auta. Ja kun kaikkia tavaroita ei voi viedä pois saatika takkaa piikata irti seinästä tai vaikka portaisiin laittaa liukumäkeä.
Ja kun kiellät ja kiellät ja vielä kerran kiellät, pojalla on alkanut jo kovasti uhmikä (1,8v.), se voi murista ja lyödä aivan raivona kun otan sitä pois jostakin paikasta tai kiellän tekemästä jotain. Pakkohan se on jäähylle laittaa, joskus olen kyllä ottanut tukasta kiinni mutta jos on oikeen uho päällä niin se vaan nauraa ja jatkaa sitä mitä oli tekemässä. Voi olla että et usko jos sinun lapsesi on "kiltti ja rauhallinen" mutta tämä on varmasti todellisuutta monessa perheessä. Että pakko sitä on toimia tilanteen mukaan, luin että jos lapsi tuntee olonsa oikeen mahtavaksi raivossaan niin se tuntee olonsa kuitenkin turvattomaksi...et siittä vaan antakaa tehä mitä haluavat ja katotaan sitte vuosien päästä kellä niitä traumoja on.