lapsen kouluasiat mietityttää, sydäntä särkevää, enkä tiedä mikä olisi paras

[nelien]

:'(

kouluvaihtoehtoja on 3.

1.koulu samassa paikassa missä käy nyt eskaria, siellä on monen vuoden takaisia tuttuja, sukulaisia,kavereita yms. pääsisi varmaan pienluokalle jossa olisi luokan avustaja,mutta siihen jäisi tuki. iso koulu.
.
2.koulu jossa ei tunne ketään, mutta siellä olisi maks 40oppilasta koko koulussa(yksityinen, joten sinne ei saa avustajaa) mutta vähän oppilaita koko koulussa,ja pienet luokat. mutta vain 1ope,ei muuta henkilökuntaa.
.
3.psykologin suosittelema koulu,jossa olisi pienryhmä jossa on koulutettu henkilökunta,juuri tälläisten lasten opettamiseen,luokassa avustaja. mutta sielläkään lapsi ei tunne ennestään ketään. iso koulu


en tiedä mitä tehdä. toisaalta tuntuu että en halua häntä mihinkään isoon kouluun(vaan sellaiseen pieneen kyläkouluu,millaisessa itsekkin olin ala-asteen),

toisaalta tuntuu että lapsi kuuluu sinne missä kaikki on tuttua, tutut pihat(käyty monta vuotta niillä pihoilla),tuttuja oppilaita, jotenkin tuntuisi että sinne lapsen olisi helpompi mennä. koulu on muutenkin aika iso muutos.

mutta mutta se psykologin suositus, melkein tuntuisi huonoimmalta vaihtoehdolta, mutta toisaalta parempaa opetus toimintaa ei varmaan meidänlaiselle erityislapselle muualta löydy.
niin ja sinne sais taksikuljetuksen,mikä helpottais vanhempien arkea(mutta mutta,en halua ajatella niin itsekkäästi).

toisaalta hänen ongelmansa eivät ole oppimisessa, eli joka tapauksessa etenee normaalin opetussuunnitelman mukaisesti.

mä en tiedä mitä tehdä!

 

["vieras"]

Vaihtoehto 3 kuulostaa hyvältä

 

[halipupu harmaana]

Voitko kertoa tarkemmin mikä diagnoosi lapsella on ja missä tarvitsee avustajaa ja apua? Osaako lapsi itse kertoa missä koulussa viihtyisi parhaiten, voitteko käydä tutustumassa eri paikkoihin ennen päätöstä?

 

["diesel"]

On varmaan vaikea valinta, mutta lapsesta mitään tietämättä ei tuohon voi sanoa juuta eikä jaata.

 

[pikkumy]

Vaikea vastata kun ei tiedä missä ongelma on.

1. Ne kaverit ja tutut ei todennäköisesti kuitenkaan oo sillä samalla pienluokalla, joten on ne välitunnit kuitenkin sen oman uuden kaveripiirin kesken. Muillekin muodostuu äkkiä ne kaveripiirit siitä omasta luokasta missä pääsääntöisesti on. Miten matkat? Tai tuen tarve, riittääkö taito opettajalla, etenkin kun pienluokalla on yleensä jokaisella syynsä olla siellä.

2. Pienluokka avustajalla ja opettajalla vastaan pienluokka opettajalla. Kummassa on enemmän aikaa per oppilas? Matkat ja maksut?

3. Kaukanakin? Ohjaus ongelmiin ilmeisesti paras mitä lähistöltä löytyy. Matkat ei ilmeisesti olisi murhe. Kaveripiiriongelmana ehkä ainut jos muutkin kulkee pidemmän matkan takaa ja jostain eri suunnasta, mutta muuten joutuu luomaan samalla tavalla uudestaan kaveripiiriään kuin lähikoulussakin, missä ei tiedä ketä luokalle tulee ja tuleeko sinnekään ketään vanhaa tuttua.

Niitä vanhoja kavereita jotka nyt on, voi tavata myös koulun ulkopuolella. Sillä aika selvää on että aika epätodennäköisesti yksikään heistä osuu samalle n. 8 oppilaan luokalle jos koulussa on paljon oppilaita ja useampi rinnakkaisluokka niitä normiopetusryhmiäkin. Eli koulupäivät loppuu kuitenkin helposti eri aikaan ja välitunnit, pidetäänkö ne kaikille yhtä aikaa vai onko esim. ruokavälitunti porrastettu sen mukaan koska pääsee luokka syömään (kaikki ei mahdu kerralla).

 

[hm]

jos ei ongelmaa oppimisessa niiin häiritseekö muita? varmaan parasta sitten laittaa johonkin jossa vain vähän oppilaita ja kaikki erityisoppilaita. koululuokissa lienee tarpeeksi häiriköitä mutenkin

 

[Rigel]

toisaalta hänen ongelmansa eivät ole oppimisessa, eli joka tapauksessa etenee normaalin opetussuunnitelman mukaisesti.

Tuota et kyllä voi ennalta tietää, jos lapsesi on erityislapsi - ? HOJKS:eja tehdään aika taajaan erilaisista ongelmista kärsiville lapsille, ei aina oppimisen ongelmista kärsiville. Ja sekin on vaikea sanoa, mikä ON oppimisen ongelma, mikä taas jokin muu ongelma, joka aiheuttaa oppimisen vaikeuksia.

 

["äksä"]

Vaihtoehdon 2 unohtaisin heti.
Vaihtoehto 3 olisi ehkä paras, mutta riippuen lapsesta voisi vaihtoehto 1 olla sekin hyvä.
Oletko käynyt tutustumassa tuohon vaihtoehto 3 kouluun? Se voisi auttaa päätöksen teossa.

 

["äksä"]

Vaihtoehto 3: Voiko pienryhmässä opiskella yleisen opetussuunnitelman mukaan vai onko opetus helpotettua eli yksilöllistettyä?

 

[nellien]

kyllä voin tietää että oppimisessa ei ole ongelmia,tästä nimittäin a. on tehty psykologin toimesta tutkimukset kielellisesti ja matemaattisesti keskitason yläpuolella, muuten vahvaa keskitasoa, vain pari juttua tuottia ongelmia mutta ne taisivatkin sitten johtua keskitymisvaikeudesta,ei kiinnostanut lasta.

b.tunnen oman lapseni

c. hän on tällä hetkellä eskari tehtävissä REILUSTI muita edellä(näin minulle on kerrottu),eli selviytynyt parhaiten 18 oppilaan eskariryhmässä niistä virallisista tehtävistä.

hän on menossa joka tapauksessa luokalle joka etenee normaalin perusukoulun mukaisesti.

mutta impulsiivisuuden ja omantoiminnan ohjauksen+ jonkin asteisten keskittymis ongelmien vuoksi tarvitsee aikuisen valvovan silmän, siinä määrin että ei todellakaan selviytyisi isossa ryhmässä. kaikki aistiärsykkeet hankaloittaa hänen oloaan. siirtymätilanteet on hankalia,samaten tylsät paikallaan istumiset(siis jos pitä ävaan istua toimettomana)

kyllä tuossa ns.lähikoulussa samanikäiset ulkoilee samaan aikaan samalla pihalla, näin ollen siellä välitunnilla on todellakin tuttuja lapsia,vaikak eivät luokassa olisikaan samaan aikaan.

ja se joka vastasi että kaikki häiriköt pitää laittaa samalle luokalle, lapseni ei ole häirikkö,hän sattuu vaan tarvitsemaan tietyissä asioissa enemmän kuin useammat samanikäiset. ja todellakin ajattelen nyt vain oman lapseni parasta, ensisijaisesti, joten minusta ei ole hyvä idea että kaikki tavalla tai toisella "hankalat" lapset on samalla luokalla, sillä epäilen että lapseni koulumenestys ei ole siellä taattu.

ilmeisesti kukaan ei ajattele nykypäivänä lapsen tunteita. minusta oli ihan hirveää lapsena joutua vieraaseen kouluun(muutettiin).

 

[luotetaan ammattilaisiin]

Luonnollisesti psykologin suositteleman.

 

[vicy]

Vaihtoehdon 2 unohtaisin myös heti.
Onko vaihtoehdoissa 1tai 3 yläaste samassa tai lähellä? Onko vaihtoehdon 3 koululla muita tukipalveluja tarvittaessa tarjolla esim. puhe- tai toimintaterapiaa tms.?
Todennäköisesti kuitenkin jokatapauksessa vaihtoehto 3 on paras, koska siellä lapsi saa tarvitsemansa tuen ja kuitenkaan vaihtoehdossa 1 ne kaverit/tutut ei seuraa sinne pienluokalle eli uusi kaveripiiri olisi jokatapauksessa.

 

[hm]

En tiedä ketään joka olisi todettu psykologin testeissä huonommaksi kuin toiset vaan kaikki (häirikötkin ) ovat aina muka parempia. Onkohan noita uusittu noita testejä 70-luvun jälkeen?

Nythän lapset alkavat vauvana opetella kirjaimia ja laskemista. 70-80luvulla alettiin lukea koulussa. ja harjoitella koulujuttuja koulussa.

En oikein luottaisi noihin testeihin. Toisekseen koulumenestys voi harjoittelun takia olla alussa hyvää koulussa, (on harjoitellut vauvasta saakka kirjaimia ja numeroita) mjutta jos älyä ei ole, niin vähitellen jää jälkeen. Kun taas ne, jotka lapsena ovat saaneet kehittää luovuutta ja leikkiä, sen sijaan että harjoittelevat kirjaimia, alkavat loistaa älyllisesti myöhemmin.

 

[hm]

Jos saa nyt jo eskarissa henk.koht. ohjausta ja toiset eivät, niin tottakai on edellä. mutta ei se poista sitä, että voi olla tyhmä tai häirikkö. Pitää toistenkin tunteet ottaa huomioon. Ei ole maailman napa eikä ainoa lapsi.

 

["vieras"]

Älä anna oman huonon kokemuksesi muutosta ja uudesta koulusta vaikuttaa liikaa. Suhtaudu tilanteeseen ja valintaan avoimesti äläkä sulje suoraan mitään vaihtoehtoa pois. Tutustu kouluihin ja tee päätös sen jälkeen.

 

[Rigel]

kyllä voin tietää että oppimisessa ei ole ongelmia,tästä nimittäin a. on tehty psykologin toimesta tutkimukset kielellisesti ja matemaattisesti keskitason yläpuolella, muuten vahvaa keskitasoa, vain pari juttua tuottia ongelmia mutta ne taisivatkin sitten johtua keskitymisvaikeudesta,ei kiinnostanut lasta.

b.tunnen oman lapseni

c. hän on tällä hetkellä eskari tehtävissä REILUSTI muita edellä(näin minulle on kerrottu),eli selviytynyt parhaiten 18 oppilaan eskariryhmässä niistä virallisista tehtävistä.

hän on menossa joka tapauksessa luokalle joka etenee normaalin perusukoulun mukaisesti.

Hyvä että tunnet lapsesi, mutta siis et voi tietää, opiskeleeko normaalin opetussuunnitelman mukaisesti. Oppivelvollisuus (normaalisti 9-vuotinen) on kuitenkin aika pitkä aika, sen aikana tulee yllätyksiä monille vanhemmille. Ja vaikka luokka etenisi normaalin opetussuunnitelman tahtiin, aina silloin tällöin tehdään jollekin oppilaalle yksilöllistetty opetussuunnitelma.

Eikä muuten ole tarkoitus loukata. Voisit kuitenkin kertoa lapsestasi enemmän, jos kerran haluat täältä mielipiteitä kysyä.

 

[Heavyfreak]

Kannattaa valita koulu sen mukaan missä on parhaat resurssit auttaa lasta.

Se on ihan sama että kuin välkky lapsi on jos ei saa tarvitsemaansa tukea muihin ongelmiin.
Just esim. oman toiminnan ohjaus, impulsiivisuus ja keskittymiskyvyttömyys on sellasia ongelmia että jos niitä ei saa aisoihin, ei sillä välkkyydellä ole enää mitään väliä, se jää näiden ongelmien varjoon. Eikä silloin koulumenestys voi olla kovinkaan kummoista.

Tällasia tapauksia oon niin monta nähny ku ovat "väärässä koulussa". Meillä on kans koulun aloitus ens syksynä (erityislapsi) ja mä haluan olla mahdollisimman varma siitä että tuollainen tilanne vältetään. Siks meidän lapsi tulee meneen erityiskouluun ,josta ei kyllä tunne ketään ja koulumatka on pitkä, mutta parempi sekin kuin että menisi kouluun josta pystyy suorilta sanomaan ettei ikinä tule resurssit riittämään.

 

[Kinuski]

Mulla oli vähän samanlainen tilanne (lapsella samat "ongelmat") 4 vuotta sitten. Ja omien kokemusten perusteella valitsisin vaihtoehdon 3.

 

["vieras"]

Uskoisin psykologia. Vaihtoehto 3.

 

["Helmi S"]

Musta toi vaihtoehto 1 kuulostais parhaalta. Älä sitä 2. vaihtehtoa enää harkitse.

 

[pikkumy]

Eiköhän se ole selviö, että jokainen joka nyt pääsee/päätyy pienluokalle on siellä oikeasti syystä. Ja niillä isoilla normaaliluokillakin on ne omat "häiriköt" jotka nyt olisivat myös ehkä tarvinneet sen pienluokkapaikan, jotta ei tarvitse olla häirikkö. Vaikka tunnet lapsesi, niin tunnut myös tiedostavan että hänellä on ongelmia. Eli jos laittaisit isolle luokalle, hän takuulla olisi se luokan häirikkö turhautuessaan istumaan paikoillaan (ope ei ehdi heti ja avustajaa ei aina ole), saadessaan hepulin kun tuleekin joku rutiininmuutos ja kukaan ei ehdi ajoissa selittää että tulee suunnitelmiin muutos (näitä voi olla päivittäin), aistiärsykkeistä puhumattakaan joita ei voida vähentää ilman pienryhmässä oloa.

Valitakko luokka jossa oikeasti osataan vaikka ennakoida nuo mahdolliset siirtymätilanteet paremmin kun lähes jokainen oppilas saa muuten hepulin vai pienluokka missä vaan ehkä yksi tai kaksi saa mahdollisesti hepulin ja näinollen helposti unohtuu selvittää lapselle mitä tapahtuu. Eikä sitä koe olevansa erilainen kun ne 7 muutakin pienluokan oppilasta ärsyyntyy jostain liiallisista aistiärsykkeistä tai saa hepulin jos suunnitelmiin tulee liian raju muutos. Normaalilla pienluokalla voi olla 8 ihan erilaista erityislasta erityistarpeineen, eli jokainen on ihan takuulla erilainen toisen silmissä. Toinen tarttee toisenlaista apua, toinen toisenlaista.

Ilmeiseti tässä koulussa nro 3 pienryhmä koostuisi edes samankaltaisista ongelmista kärsivistä? Eli todennäköisesti jatkaisi koko 9 luokan ajan samana ryhmänä ellei osaa yritetä palauttaa normaaliluokalle. Voisi se tuleva teini-ikäkin olla hitusen helpompi kun tajuaa jo pienenä että on niitä muitakin jotka on samanlaisia, enkä ole erilainen siellä erilaisten erityislasten pienluokassa. (Terveisin joku joka on ollut erilainen siellä normaaliluokassa aikakaudella kun pienryhmä tarkoitti paikkakunnalla suoraan kehitysvammaisten koulua ja normaalista perusopetuksesta rajua poikkeamista).

Se on 100% varmuudella varmaa että se kaveripiiri muuttuu, etenkin kun ei olla samassa luokassa. Kummasti joka vuosi koulun aloittaa oppilaita jotka on olleet eskarin jossain toisessa koulussa, päiväkodissa jne. Eli koko ryhmä ei tunne aina entuudestaan toisiaan. Jos eskariryhmä on n. 18 oppilasta, on oikea koululuokka yli 20, jopa 30 oppilasta. Ja eskariryhmissä ei taideta erotella näitä pienluokalle menijöitä jo valmiiksi omaan ryhmäänsä? Jopa niiden lasten kaveripiirit muuttuu jotka menevät samaan kouluun, mutta rinnakkaisille normaaleille luokille. Ei enää aina leikitä sen vanhan kaverin kanssa välitunnilla vaan niiden uusien luokkakavereiden kanssa. Näin kävi monelle kun päiväkodista/eskarikerhosta siirryttiin isoon kouluun (jossa oli rinnakaisluokat) tai viimeistään yläasteella kun luokat hajautettiin taas uudestaan jo omanakin aikanani.

 

[Ultramariini]

Vaikea valinta. Noista kolmesta itse miettisin vaihtoehtoa 1 tai 3.
En ihan itsestäänselvänä valitisi vaihtoehtoa kolme kuitenkaan, toki riippuen minkäkaltaisista ongelmista/ asioista on kyse, jonka vuoksi psykologi suosittaisi vaihtoehtoa 3.
Kumpaan kouluun lapsen on helpompi mennä, kumpaan on turvallisempi koulutie. Onko ensiksi mainitsemassasi koulussa lapsia, joista olisi omallesi tueksi?

 

["vieras"]

Vaikea valinta. Noista kolmesta itse miettisin vaihtoehtoa 1 tai 3.
En ihan itsestäänselvänä valitisi vaihtoehtoa kolme kuitenkaan, toki riippuen minkäkaltaisista ongelmista/ asioista on kyse, jonka vuoksi psykologi suosittaisi vaihtoehtoa 3.
Kumpaan kouluun lapsen on helpompi mennä, kumpaan on turvallisempi koulutie. Onko ensiksi mainitsemassasi koulussa lapsia, joista olisi omallesi tueksi?

Vaihtoehdossa 3 koulumatkat ovat turvallisemmat ja helpoimmat, koska ne järjestetään taksilla. Luultavasti taksi hakee ja tuo kotiovelle. Näin on ainakin meidän lapsellamme ollut koko kouluajan. Koulumatka on pitempi, mutta sen pituus ei käy tekstistä ilmi.

 

["vieras"]

Tarinassa on mukana psykologi eli onko lapsi erityislapsi? Siinä tapauksessa ehdottomasti nro1! Ei merkitystä miten lapsi tulee pärjämään koulu aineissa, tärkeintä on se tuki ja turvallinen olo lapsen kannalta. Meillä oli vastaava tapaus. Vaikka psykologi lupasi kuun taivaalta(ja taksi kyydin koululle) niin kyllä me laitettiin poika lähikouluun missä oli isoveli ja muut kaverit valmiina. Kyllä he oppivat lukemaan ja laskemaan vaikkeivat saisi siihen erityisopetusta.