Lapsen kaverin äiti teki aika törkeän tempun lapsille

[QUOTE="a p";30446824]Useampi myös mutten tarkemmin viitsi kertoa.[/QUOTE]

Eli tiedätkö sinä nyt varmaksi syyksi perumiseen sen laiskuuden vai voiko olla, ettei hänkään vaan kyennyt koko katraan kanssa lähteä?

Siis joo, oharit on ikävä juttu, mutta kun emme tiedä kuin toisen puolen tästä tarinasta, niin en vaan pysty sen perusteella tuomitsemaan sun kaveriasi.

Ja asiaanhan vaikuttaa myös nuo taustat muutenkin. Että ladataanko kaveriin jostain syystä tavallista enemmän odotuksia ja siksi pettymyskin suurempi.

 

Miten ihmeessä joku hyvänpäivän tuttu on sinulle tilivelvollinen menemisistään? Mieti nyt vähän.

Kylläpä on taas idioottimaista porukkaa liikkeellä. Ei tässä mistään tilivelvollisuudesta ole nyt kyse, vaan lupauksen pettämisestä.

Tyypillistä palstaa taas, että aloittajaa kohtaan hyökätään urakalla.

 

Kylläpä on taas idioottimaista porukkaa liikkeellä. Ei tässä mistään tilivelvollisuudesta ole nyt kyse, vaan lupauksen pettämisestä.

Tyypillistä palstaa taas, että aloittajaa kohtaan hyökätään urakalla.

Niin, juuri näin. Taattua palstakamaa!

 

Kyllä tuossa sellanen pointti on että musta aika erikoista et osan mielestä on ok että aikuiset ei pidä lupauksia, eikä anna mitään selitystä, mutta oletetaan että lapset oppivat että jos jotain luvataan, niin siitä pidetään kiinni :/ Ymmärrän että voi tulla este ettei pääsekään, mutta sen voi sillon lapselle selittää että miksi luvatun asian joutuu perumaan. Pettymys tulee joo, mut pikkasen reilumpaa jos kerrotaan syy. Vaikka sitten valkoinen valhe jos ei oikeaa syytä halua lapsen kaverille kertoa (jos on joku kovin henk.koht. syy)

 

mulle tulee mieleen heti sen 7 syytä miksi kyseinen äiti on joutunut perumaan lähdön, ehkä lapsen kaverikaan ei tiedä oikeaa syytä, mutta sehän voi olla vaikka ongelma autossa, migreenikohtaus, äkilliset naistenvaivat tai pissatulehdus, yllättävä vieras, toinen lapsi alkanut oksentamaan....kurjaa lapselle mutta tointaako tästä nostaa näin iso haloo???

 

[QUOTE="anni";30446891]mulle tulee mieleen heti sen 7 syytä miksi kyseinen äiti on joutunut perumaan lähdön, ehkä lapsen kaverikaan ei tiedä oikeaa syytä, mutta sehän voi olla vaikka ongelma autossa, migreenikohtaus, äkilliset naistenvaivat tai pissatulehdus, yllättävä vieras, toinen lapsi alkanut oksentamaan....kurjaa lapselle mutta tointaako tästä nostaa näin iso haloo???[/QUOTE]

Luuletko, että tästä olisi noussut haloo jos lapsen kaverin äiti olisi sanonut syyn? Luuletko tosiaan, että se 12v. olisi itkenyt jos hänelle olisi selitetty, että kaverin äiti ei voikaan viedä koska hänellä on migreenikohtaus? Lasten on hyvä oppia sietämään pettymyksiä mutta se on aika kova paikka jos huomaa, että lähellä olevat aikuiset ovat vastuuttomia ja itsekeskeisiä.

 

[QUOTE="vieraana";30446875]Kyllä tuossa sellanen pointti on että musta aika erikoista et osan mielestä on ok että aikuiset ei pidä lupauksia, eikä anna mitään selitystä, mutta oletetaan että lapset oppivat että jos jotain luvataan, niin siitä pidetään kiinni :/ Ymmärrän että voi tulla este ettei pääsekään, mutta sen voi sillon lapselle selittää että miksi luvatun asian joutuu perumaan. Pettymys tulee joo, mut pikkasen reilumpaa jos kerrotaan syy. Vaikka sitten valkoinen valhe jos ei oikeaa syytä halua lapsen kaverille kertoa (jos on joku kovin henk.koht. syy)[/QUOTE]

Juuri näin! Lupauksista, niin aikuisille kuin lapsille luvatuista asioista pidetään kiinni. Eikö se ole jo aivan itsestään selvää? Mitä jos joku näistä "väsyneistä äideistä" olisi kerrankin innolla lähdössä illanviettoon ystävänsä kanssa. Lastenvahti maksettu, uusi mekko päällä, meikit, kampaukset, menojalka vipattaa – ja sitten "ystävä" ilmoittaa, että en lähdekään. Eikä vaivautuisi edes ilmoittamaan syytä. Eikö siitä saisi pettyä? Olisiko ystävän temppu ihan ok? Tottakai saa perua viime metreillä? Itse en kyllä kauaa katselisi kaveria, joka tekee viime hetken ohareita ja sotkee minunkin suunnitelmani.

Jos todella on pakko tehdä oharit lapselle, niin kunnon syyllä! Ei mitään "pääsette kuitenkin ens viikolla uimaan", koska jos on luvattu, että mennään NYT, niin sitten mennään NYT. Eihän sitä syytä tarvitse inhorealismiin asti avata ("äidillä on törkeet menkat ja ripuli"), vaan vaikka, että "äiti tuli niin kipeäksi, ettei voi viedä".

Todella, TODELLA kummallisia vastauksia on ap saanut. En voi uskoa, miten lupausten pettäminen noin kevein tai olemattomin perustein voi olla joidenkin mielestä ok :/.

 

Juuri näin! Lupauksista, niin aikuisille kuin lapsille luvatuista asioista pidetään kiinni. Eikö se ole jo aivan itsestään selvää? Mitä jos joku näistä "väsyneistä äideistä" olisi kerrankin innolla lähdössä illanviettoon ystävänsä kanssa. Lastenvahti maksettu, uusi mekko päällä, meikit, kampaukset, menojalka vipattaa – ja sitten "ystävä" ilmoittaa, että en lähdekään. Eikä vaivautuisi edes ilmoittamaan syytä. Eikö siitä saisi pettyä? Olisiko ystävän temppu ihan ok? Tottakai saa perua viime metreillä? Itse en kyllä kauaa katselisi kaveria, joka tekee viime hetken ohareita ja sotkee minunkin suunnitelmani.

Jos todella on pakko tehdä oharit lapselle, niin kunnon syyllä! Ei mitään "pääsette kuitenkin ens viikolla uimaan", koska jos on luvattu, että mennään NYT, niin sitten mennään NYT. Eihän sitä syytä tarvitse inhorealismiin asti avata ("äidillä on törkeet menkat ja ripuli"), vaan vaikka, että "äiti tuli niin kipeäksi, ettei voi viedä".

Todella, TODELLA kummallisia vastauksia on ap saanut. En voi uskoa, miten lupausten pettäminen noin kevein tai olemattomin perustein voi olla joidenkin mielestä ok :/.

Juuri näin. Sitä paitsi tämän äidin olisi tarvinnut vain viedä, ei edes uimavalvoa.

 

Luuletko, että tästä olisi noussut haloo jos lapsen kaverin äiti olisi sanonut syyn? Luuletko tosiaan, että se 12v. olisi itkenyt jos hänelle olisi selitetty, että kaverin äiti ei voikaan viedä koska hänellä on migreenikohtaus?

Luuletko tosiaan, että jossain on oikeasti olemassa tämä tällainen 12v. lapsi, joka on itkenyt koko iltapäivän, koska kaverin äiti perui reissun selittämättä syytä..?

 

Luuletko tosiaan, että jossain on oikeasti olemassa tämä tällainen 12v. lapsi, joka on itkenyt koko iltapäivän, koska kaverin äiti perui reissun selittämättä syytä..?

En tiedä. Eipä sillä tosin väliäkään ole koska tämä on netti ja keskustelu liikkuu teoreettisella tasolla.

 

En jaksa lukea koko ketjua,mutta ihmettelen miten voi olla noin hankalaa uimaan päästä ja noin harvoin?Kirjoitit,että matkaa parikymmentä kilometriä,kun asutte niin korvessa.Meillä uimahalliin matkaa 15km,ja usein lapset pääsee,joinain viikkoina monta kertaa.Eihän toi matka kestä kuin vartin!!Ei ole maailman loppu,jos uintireissu peruuntuu.

 

Onpas kauheeta jos ei pääse uimaan edes joka kuukausi :O Joo, ei meilläkään pääse eikä asuta edes korvessa.

Kurjahan se on jos tulee esteitä ja ilmeisesti tämä ap on niin tyhmä ettei itse jutellut sen toisen äidin kanssa, ystäväkinkö muka lie?
Jotenkin omituiset kuviot kokonaisuudessaan enkä jaksais ap:n kaltaisen kanssa kyllä mitään säätääkään. Asenne vaan on jotenkin niin.. en tiedä miten sitä kuvailis.
Jo jos on isompi lapsi niin ei sen maailman pitäis yhteen uintireissuun kaatua ja pettymyksiä on ihan hyvä tullakin. Ehkei ap sellaisia halua lapsilleen ja pettymyksensietokyky on nolla.

 

Täällä huonot äidit vähättelee tapausta, no niiden lapset on jo tottuneet siihen että äitinsä ei pidä lupauksiaan. Surullista.

 

Mä olen varmaan huono tyyppi, mutta mun mielestä uimaan lähteminen ei varsinaisesti ole lupaus. Mun mielestä se on sovittu meno, joka voi joskus jostain syystä peruuntua. Ehkä ap voisi ajatella, että tällä äidillä on tullut joku este, josta ei ole halunnut sen enempää puhua.

Aina kaikki ei mene suunnitellun mukaan ja kaikki ei pidä sovitusta kiinni. Elämä on sellaista. Ei sellaisen takia kuitenkaan kannata itkeä puolta päivää.

Tosi harmi, että sovittu uimahallireissu peruuntui.

 

Ottamatta kantaa tähän hyvä äiti-huono äiti jankkaukseen, toteaisin, että ap:n kannattaisikin harjoittaa lapsensa pettymyksensietokykyä, jos yhden uintireissun peruuntuminen aiheuttaa tuon ikäisessä noin ylimitoitetun reaktion, että aivan koko iltapäivän itkee huoneessaan.

 

Viestiin #39 ap ei vastaa "a p"-nimimerkillä, kuten muihin viesteihin? Ja kirjoittaa lapsen olevan 12 vuotias ja että hänellä (aplla siis) on 6 lasta. Hetken päästä kirjoittaa, että hänellä on 6 alle 10 vuotiasta lasta? Mitähän muuta kukkua ap meille on syöttänyt?

 

Minä veikkaisin, että se kaveri on töppäillyt niin pahasti, että äitinsä on rangaistukseksi perunut uimareissun. Lapsi ei välttämättä haluaisi tätä kaverilleen tunnustaa, siis että uimareissun peruuntuminen on oikeastaan hänen vikansa. Mutta tällaisen ymmärtäisin (riippuen kielletyn teon vakavuudesta) kuten myös pakottavat esteet. Muuten vaan ei saa minusta lupausta perua.

tuossa tapauksessa äidin olis pitänyt ottaa puhelin käteensa ja soittaa ja kertoa tilanteesta niille, joille oli kyydin luvannut

 

heh

Niin että lapsien kuuluu mennä kaiken muun edelle, eikä äidillä saa olla mitään muuta elämässään. Sori vaan, mutta mä voin peruuttaa esim. uintireissun ihan ja pelkästään sen vuoksi että olen väsynyt. Eikä mun lapset ole mitenkään kieroon kasvaneita. Päinvastoin olisin ennemmin huolissani jos he itkisivät tuollaista puoli päivää :O

Sun lapsesi on varmaan sitten jo tottuneet siihen, ettei äidin sanaan voi luottaa, niin se ei paljoa hetkauta. Toimivat varmasti sitten sen mukaan itsekin myöhemmin, että onnea vaan sulle ja lapsillesi.

 

Ottamatta kantaa tähän hyvä äiti-huono äiti jankkaukseen, toteaisin, että ap:n kannattaisikin harjoittaa lapsensa pettymyksensietokykyä, jos yhden uintireissun peruuntuminen aiheuttaa tuon ikäisessä noin ylimitoitetun reaktion, että aivan koko iltapäivän itkee huoneessaan.

Vanhempien asettamien lupausten rikkominen on uhka lapsen perusturvallisuudelle. Pettymyksensietokyky on ihan eri asia, jota ei varmaan kukaan täyspäinen vanhempi yritä kehittää tuolla keinolla.
Miten lapsi oppii pitämään itse sovituista kiinni, jos aikuinen ei näytä mallia? Vai onko sinusta ihan ok, jos lapsi jättää lupauksensa (kotiintuloajasta, totuuden puhumisesta jne) pitämättä (saamansa mallin mukaisesti), kasvattaako se pettymyksen sietoasi?

 

Mä olen varmaan huono tyyppi, mutta mun mielestä uimaan lähteminen ei varsinaisesti ole lupaus. Mun mielestä se on sovittu meno, joka voi joskus jostain syystä peruuntua. Ehkä ap voisi ajatella, että tällä äidillä on tullut joku este, josta ei ole halunnut sen enempää puhua.

Aina kaikki ei mene suunnitellun mukaan ja kaikki ei pidä sovitusta kiinni. Elämä on sellaista. Ei sellaisen takia kuitenkaan kannata itkeä puolta päivää.

Tosi harmi, että sovittu uimahallireissu peruuntui.

Minusta lupauksella ja sovitulla menolla ei ole käytännössä kyllä mitään eroa. Ne vain kertovat samasta asiasta eri näkökulmista. Molemmat voivat hyvästä syystä peruuntua.

Muuten samaa mieltä AivanSaman kanssa.

Ihmettelen kyllä näitä joitakin ketjun vastauksia, ettei lupauksia tai sopimisia olekaan tehty pidettäviksi.

 

Jos se sulle oli noin tärkeää niin mä maksaisin vaikka taksin silloin. Sulle tärkeä, toiselle äidille ei niin tärkeää.

Omalle lapselle olisi sen taksin voinutkin maksaa.

 

Muutama selvennys pariin juttuun.
Kerroin että tuo uiminen ei aikanaan ole ollut vaihtoehto ihan käytännön syistä ja on nyt vaan sitten jäänyt vaikka lapset ovat kasvaneet. Siitä tuo rinnastus kuuteen pieneen lapseen.

Ja edellä mainitusta johtuen se uimaan meno on edelleen 12 vuotiaalle meillä iso juttu. Ja pettymys sen mukainen.

Ja jos siihen peruuntumiseen olisi ollut oikea syy olisi lapsen kaveri sen kertonut. Kerroin jo että yhtä pettynyt tuo kaverikin oli. Ja mikä eniten surettaa kyllä tuon lapsen luottamus omiin vanhempiin mureni melkoisen palan. Oma lapseni selviää kolauksesta hiukan vahvempana ja viisaampana. Tosin ehkä hänenkin luottamus aikuisiin ei ole niin ehdotonta.

Olen luvannut tänään viedä tuon 12 v:n uimaan isompien sisarusten kanssa. Ja kun olen liian kiltti niin tulee kyllä mieleen että kysytään tuo lapsen kaverikin mukaan. Epäilen tosin ettei saa lupaa.

 

[QUOTE="a p";30448367]Muutama selvennys pariin juttuun.
Kerroin että tuo uiminen ei aikanaan ole ollut vaihtoehto ihan käytännön syistä ja on nyt vaan sitten jäänyt vaikka lapset ovat kasvaneet. Siitä tuo rinnastus kuuteen pieneen lapseen.

Ja edellä mainitusta johtuen se uimaan meno on edelleen 12 vuotiaalle meillä iso juttu. Ja pettymys sen mukainen.

Ja jos siihen peruuntumiseen olisi ollut oikea syy olisi lapsen kaveri sen kertonut. Kerroin jo että yhtä pettynyt tuo kaverikin oli. Ja mikä eniten surettaa kyllä tuon lapsen luottamus omiin vanhempiin mureni melkoisen palan. Oma lapseni selviää kolauksesta hiukan vahvempana ja viisaampana. Tosin ehkä hänenkin luottamus aikuisiin ei ole niin ehdotonta.

Olen luvannut tänään viedä tuon 12 v:n uimaan isompien sisarusten kanssa. Ja kun olen liian kiltti niin tulee kyllä mieleen että kysytään tuo lapsen kaverikin mukaan. Epäilen tosin ettei saa lupaa.[/QUOTE]
reilusti teet, eihän ole lapsen vika, jos vanhemmat pettää lupauksensa

 

[QUOTE="a p";30448367]
Olen luvannut tänään viedä tuon 12 v:n uimaan isompien sisarusten kanssa..[/QUOTE]

Ai nytkö ne sisarukset olikin vanhempia eikä nuorempia?

 

Mun kouluikäiset kyllä ymmärtävät ilman itkuakin että joskus suunnitelmat peruuntuvat, joskus jopa ihan viime tingassakin. Sitten on eri asia jos järjestelmällisesti aina joku peruu suunnitelmat.