Lapsen kaverin äiti teki aika törkeän tempun lapsille

Jaa.. Kyllä aikuisella ihmisellä on oikeus perua joku uintireissu. Eikä lapsesi kuulosta kovin vakaalta jos noin pientä pettymystä itkee koko iltapäivän.

Juuri tämän takia haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä yhdenkään lapseni kaverin vanhemman kanssa. Aina löytyy joku jolla on naama väärinpäin ja joka asiasta.

"Kyllä aikuisella on oikeus." No, sun lapsillakin on varmaan sitten oikeus olla ilmaantumatta sovitusti paikalle?

Ei tuollaisilla tempauksilla opeteta mitään pettymisen sietoa vaan sitä, että aikuinen saa olla epärehellinen ja epäreilu. Ja lapsethan oppii mallista, että onnea vaan valitsemallanne polulla. Elämässä tulee pettymyksiä joille ei voi mitään, eikä sellaisia tarvitse ehdoin tahdoin siloitella. Se ei ole lähimainkaan sama asia kuin se, että aikuisen kaikkivoipaisuudella lytätään ja petetään lupaukset lapselle. Uskomatonta soopaa.

 

Jos se on niin iso asia, niin koita saada onnistumaan vähän useammin..? Siis ihan itse.

Mun ehdotus oli että lapset olisivat mennet ja tulleet linja-autolla. Mutta ei käynyt kaverin äidille kun menopaluu olisi maksanut 6 e. Ja siinä vaiheessa kun peru sen viemisen niin se ainoa linja-auto mikä olisi mennyt oikeaan suuntaan oli jo mennyt. Ja tuskin olisi tuo kaveri mukaan päässyt. Eli ei lapsi sinne uimaan yksin olisi halunnut.

 

"Kyllä aikuisella on oikeus." No, sun lapsillakin on varmaan sitten oikeus olla ilmaantumatta sovitusti paikalle?

Ei tuollaisilla tempauksilla opeteta mitään pettymisen sietoa vaan sitä, että aikuinen saa olla epärehellinen ja epäreilu. Ja lapsethan oppii mallista, että onnea vaan valitsemallanne polulla. Elämässä tulee pettymyksiä joille ei voi mitään, eikä sellaisia tarvitse ehdoin tahdoin siloitella. Se ei ole lähimainkaan sama asia kuin se, että aikuisen kaikkivoipaisuudella lytätään ja petetään lupaukset lapselle. Uskomatonta soopaa.

heh

Niin että lapsien kuuluu mennä kaiken muun edelle, eikä äidillä saa olla mitään muuta elämässään. Sori vaan, mutta mä voin peruuttaa esim. uintireissun ihan ja pelkästään sen vuoksi että olen väsynyt. Eikä mun lapset ole mitenkään kieroon kasvaneita. Päinvastoin olisin ennemmin huolissani jos he itkisivät tuollaista puoli päivää :O

 

[QUOTE="a p";30446615]Mun ehdotus oli että lapset olisivat mennet ja tulleet linja-autolla. Mutta ei käynyt kaverin äidille kun menopaluu olisi maksanut 6 e. Ja siinä vaiheessa kun peru sen viemisen niin se ainoa linja-auto mikä olisi mennyt oikeaan suuntaan oli jo mennyt. Ja tuskin olisi tuo kaveri mukaan päässyt. Eli ei lapsi sinne uimaan yksin olisi halunnut.[/QUOTE]

Tällä kertaa.

Tarkoitin, että mikset saa useammin lähdettyä lapsesi kanssa sinne uimahalliin, jos se on lapsellesi niin tärkeää? Vai harvemmin kuin kerran kuussa. Eikö se harmita lastasi?

 

Niin että lapsien kuuluu mennä kaiken muun edelle, eikä äidillä saa olla mitään muuta elämässään. Sori vaan, mutta mä voin peruuttaa esim. uintireissun ihan ja pelkästään sen vuoksi että olen väsynyt.

Ei. Kun sen kuuluu mennä kaiken edelle että tehdyistä lupauksista pidetään kiinni samalla pieteetillä oli ne tehty lapselle tai aikuiselle.

 

Inhoan kun lapsille jotakin luvataan ja sitten siitä ei pidetä siitä kiinni.
Toivottavasti tuo ei ole kroonista!

 

heh

Niin että lapsien kuuluu mennä kaiken muun edelle, eikä äidillä saa olla mitään muuta elämässään. Sori vaan, mutta mä voin peruuttaa esim. uintireissun ihan ja pelkästään sen vuoksi että olen väsynyt. Eikä mun lapset ole mitenkään kieroon kasvaneita. Päinvastoin olisin ennemmin huolissani jos he itkisivät tuollaista puoli päivää :O

Eli äiti oli niin lapsellinen, että menee lupailemaan kaikenlaista ja sitten äitiä laiskotti joten äidin tarpeet menivät lapsen tarpeiden edelle. Ja se lapsen tarve on tässä yhteydessä saada johdonmukainen kasvatus eli sopimuksista pidetään kiinni. Ei pitäisi hankkia lapsia jos oman elämän hallintakin on vaikeaa.

 

Missä utopiassa täällä eletään, jos luotetaan sokeasti siihen, että aina ja kaikki pitää lupauksensa...

Vähän mittasuhteita asiaan nyt! Kyse uimahallikäynnistä, jonka perui kaverin äiti. Minkähänlaisia traumoja saa lapset, joille omat vanhemmat on luvanneet rakastaa toisiaan ikuisesti ja tuleekin ero? Hmm, eiköhän sellaisistakin pettymyksistä ole lapset selvinneet...

 

Niin että lapsien kuuluu mennä kaiken muun edelle, eikä äidillä saa olla mitään muuta elämässään. Sori vaan, mutta mä voin peruuttaa esim. uintireissun ihan ja pelkästään sen vuoksi että olen väsynyt. Eikä mun lapset ole mitenkään kieroon kasvaneita. Päinvastoin olisin ennemmin huolissani jos he itkisivät tuollaista puoli päivää :O

PTHYI!:x

 

Eli äiti oli niin lapsellinen, että menee lupailemaan kaikenlaista ja sitten äitiä laiskotti joten äidin tarpeet menivät lapsen tarpeiden edelle.

Ai sä tunnet tuon äidin kun tiedät, että häntä laiskotti?

Miksei ap kertonut tätä syytä missään vaiheessa?

Siksikö, ettei oikeasti hän tai kukaan meistä tiedä, miksi perui?

 

Tuollaiset pettymykset on kyllä kurjia ja todella epäreiluja. On myös lapsesta noloa kaverille sanoa ettei luvattua reissua tulekaan. Ei tällaisia perumisia ihan pikkusyystä saisi tehdä. Miten jatkossa vaikuttaa lapsen luottamukseen. Seuraava lupaus aiheuttaa melkoista jännitystä.

Jos menosta vanhempien kesken on sovittu ja vielä että toinen vie ja toinen hakee niin olisi tämän äidin pitänyt ottaa ap:hen yhteys ja selittää asia. Aika moukkamaista tuollainen peruminen ja se, että lapsi soittaaa kaverille ettei päästäkään.

 

mikset saa useammin lähdettyä lapsesi kanssa sinne uimahalliin, jos se on lapsellesi niin tärkeää? Vai harvemmin kuin kerran kuussa. Eikö se harmita lastasi?

Ap vastaisitko?

Ja minkä ikäinen lapsi?

 

[QUOTE="a p";30446569]Omille lapsilleen voi niitä pettymyksiä toki tahallaankin aiheuttaa jos siltä tuntuu. Mutta toisten lapsille pitäis kyllä yrittää lupaukset pitää mitä antaakin. Itse teen niin kyllä omien lastenkin kanssa. Ja täällä maalla ne taksimatkat on vähän eri kuin jossain kaupunkialueella.[/QUOTE]

Sä et kyllä jättäisi mitään vaihtoehtoja noin törkeällä lauseellasi päin naamaa sanottaessa. Mun olisi pakko puristaa susta se takaisin.

 

Ap vastaisitko?

Ja minkä ikäinen lapsi?

Lapsi 12v.
Ja suurin syy miksi en ole käynyt lasten kanssa uimassa on että meillä on 6 lasta. Ja välimatkat on pitkiä joka suuntaan. Mies yrittäjä ja ei arkisin ehdi juuri harrastaa tai tehdä lasten kanssa mitään kodin ulkopuolella.
Lapset nyt jo vähän isompia ja kesällä käynkin tosi paljon heidän kanssaan uimassa mutta en tiedä miksi tuo uimahalliin lähtö tuntuu niin työläälle.
Käydään muutamia kertoja vuodessa koko perheellä kylpylässä mutta nuo perusuimahalli käynnit ei vaan tunnu onnistuvan.

Tuosta lapsen kaverin perheestä kyllä tiedän sen verran että käyvät vielä meitä vähemmän uimassa. Monesti tuo kaveri onkin meidän mukana.

 

Inhoan kun lapsille jotakin luvataan ja sitten siitä ei pidetä siitä kiinni.
Toivottavasti tuo ei ole kroonista!

Inhottaa vanhemmat jotka eivät tajua kuinka tärkeitä asioita lapselle ovat lupaukset. On unohduttu kuinka innoisaan sitä ollaan ja kuinka jotain asiaa odotetaan niin ettei uni maita. Ja on unohdettu kuinka maailmalta lähtee pohja, kun lupaukset ovatkin tyhjiä.

Olenkin ihmetellyt miksi aikuiset nykyään peruu tapaamiset viimetingassa ja sovituista asioita ei pidetä kiinni. Deittikumppanikin saatetaan viime hetkellä lennossa vaihaa toiseen noin vaan. Hyvät ihmiset ei noin ei noin.

 

Ihan ihmeellisiä vastauksia olet saanut, ap :O

Kyllä mä lähden aina siitä, että lupauksista pidetään kiinni, ja pääasiassa olen kuvitellut muidenkin ajattelevan niin. Tai jokaisen fiksun ihmisen. Ja niin se meneekin...

On ihan peruspsykologiaa, että vanhemman on tärkeää pitää lupaukset, joita lapselle antaa. Eihän lapsi voi muuten luottaa vanhempaansa, eikä voi saada perusturvallisuuden tunnetta. Tottakai jotain voi sattua, ettei lupausta voikaan millään pitää, mutta silloin fiksu ihminen selittää lapselle miksi sovittu ei onnistu. Ja kyllä käsitän, ettei tutun lapselle ehkä kaikkea halua selvittää, mutta kyllä mä nyt vähintäänkin itse soittaisin sille toiselle lapselle ja kertoisin, että olen hyvin pahoillani etten voi pitää lupaustani.

Hirveän itsekästä ja lapsellista ajattelua osalla vastaajista.

 

Anteeksi nyt vain, mutta ei kuulosta normaalilta että 12-vuotias itkee tuntikausia tuollaisen asian takia. Ei sillä, että kaverin äiti olisi toiminut oikein, mutta jotakin rajaa nyt tuohon lapsen reaktioonkin.

 

Ja suurin syy miksi en ole käynyt lasten kanssa uimassa on että meillä on 6 lasta...
tuo uimahalliin lähtö tuntuu niin työläälle.

Eli sä saat tällä perusteella jättää tekemättä lapselle tärkeitä juttuja, mutta manaat kaverisi alimpaan helvettiin, kun teki nyt oharit (ilmeisesti syystä, jota et oikeastaan edes tiedä).

Jotenkin kuvittelisin 12-vuotiaan, ison sisarusparven lapsen jo ymmärtävän, että joskus vaan pettymyksiä tulee, eikä kaikkea luvattua ehkä saakkaan.

Toisaalta, kai se pettymys on siksi juuri valtava, kun sinä et pääse juurikaan viemään ja nyt olisi melkein ollut mahdollisuus...

Että ehkä voisit vähän miettiä, onko kaverisi kuitenkaan niin kamala ihminen. Niin, ihminen, hänkin.

 

Inhottaa vanhemmat jotka eivät tajua kuinka tärkeitä asioita lapselle ovat lupaukset. On unohduttu kuinka innoisaan sitä ollaan ja kuinka jotain asiaa odotetaan niin ettei uni maita. Ja on unohdettu kuinka maailmalta lähtee pohja, kun lupaukset ovatkin tyhjiä.

Olenkin ihmetellyt miksi aikuiset nykyään peruu tapaamiset viimetingassa ja sovituista asioita ei pidetä kiinni. Deittikumppanikin saatetaan viime hetkellä lennossa vaihaa toiseen noin vaan. Hyvät ihmiset ei noin ei noin.

Kait sitä itse on vaan saanut niin vanhanaikaisen kasvatuksen että sitä kunnioittaa toisia ihmisiä. en vaan osaa tai voi olla törkeä muille vaikka joskus olisi aihettakin.

Ja tuo oma lapsi josta nyt on kyse on just sitä sorttia joka odottaa tosissaan aina kun jotain luvassa. Miettii etukäteen et millasta on ja kuin hauskaa hänellä sitten on jne. Eli se pettymyskin on sitten astetta kovempi.

Vaikka tämä ei nyt varsinaisesti tähän kuulu mutta aika vähällä huomiolla lapset ovat tuolla kaverin perheessä. Ovatkin sitten enemmän meillä ja tuo kaveri kulkee lapsen mukana sit kun jossain käydään.

Ja moni ei varmaan tajua että mitä ihmeellistä uimahalliin menossa on mutta täällä missä joka paikkaa pitää viedä kun niitä julkisia menee noin kerran päivässä ja kävellen ei pääse niin jo kirjastoon menokin on oma tapauksensa. Ei voi vaan sopia kaverin kanssa että mennään tänään sinne ja sinne kun ensin pitää alkaa kyselemään että löytyiskö jokun joka kuskaa. Välillä pääsee linja-autolla sen yhden sivun mikä on isoa asia.

 

Harva asia ärsyttää niin paljon, kuin lupauksen pettäminen. Oli sitten kyse aikuisesta tai lapsesta! Jokaiselle tulee pakottavia esteitä, mutta silloin hyviin tapoihin kuuluu selittää asia asianosaisille.

 

No jopa oli äiti Kyllä lupaukset täytyy pitää, niin lapsille kuin aikuisille minun mielestäni. Jos peruuttamatonta estettä tulee, voi aikuinen soittaa mukaan tulevan lapsen vanhemmalle ja selvittää tilanteen. Ei noin, että lapsen täytyy ilmoittaa peruuntunut meno.

Kyllä on kummia vastauksia tullut,m ei voi muuta sanoa. Ja aivan täysin ap:n harmin ymmärrän!

 

Montako lasta tällä kaverilla on?

 

Eli sä saat tällä perusteella jättää tekemättä lapselle tärkeitä juttuja, mutta manaat kaverisi alimpaan helvettiin, kun teki nyt oharit (ilmeisesti syystä, jota et oikeastaan edes tiedä).

Jotenkin kuvittelisin 12-vuotiaan, ison sisarusparven lapsen jo ymmärtävän, että joskus vaan pettymyksiä tulee, eikä kaikkea luvattua ehkä saakkaan.

Toisaalta, kai se pettymys on siksi juuri valtava, kun sinä et pääse juurikaan viemään ja nyt olisi melkein ollut mahdollisuus...

Että ehkä voisit vähän miettiä, onko kaverisi kuitenkaan niin kamala ihminen. Niin, ihminen, hänkin.

Tuleeko itselläsi mieleen lähteä yksin kuuden alle 10 vuotiaan kanssa uimaan. Mulla ei. Eli so what.
Ja joo lapsi olisi ymmärtänyt jos syy olisi ollut jokin muu kuin ei nyt vaan huvita vaikka lupasin.
Ja kuten jo laitoin niin kyllä tuo lapsen kaveri kulkee enemmän meidän menoissa mukana mitä oma lapsi heidän perheen mukana jos tässä vertailemaan aletaan. Eli ei ole siitä kiinni että siellä päässä olisivat kovinkaan aktiivisia noissa lasten menoissa.
Esim kävin yks päivä 20 km lenkin hakemassa tuon kaverin isomman sisaruksen koulusta kun lapsi ITSE soitti MINULLE että voinko hakea kun on kipeä eikä vanhemmat vastaa puhelimeen.

Mutta tää nyt saa jäädä tähän. Vaikea näitä on tässä alkaa vääntämään.

Mutta aika järkytys on kuin monelle on ihan ok että luvataan kaikkea mahdollista ilman että on aikomustakaan niitä lupauksia toteuttaa.

 

Montako lasta tällä kaverilla on?

Useampi myös mutten tarkemmin viitsi kertoa.

 

[QUOTE="a p";30446818]Tuleeko itselläsi mieleen lähteä yksin kuuden alle 10 vuotiaan kanssa uimaan. [/QUOTE]

Siis seitsemän lastako sulla olikin? Vai mihin se 12-vuotias katosi?