Lapsen käytöstä saa hävetä

Hei! Meillä on 1v3kk:n ikäinen poika, joka on muiden lasten seurassa alkanut käyttäytyä välillä kovaotteisesti. Ottaa hiuksista kiinni, rutistaa lujaa ja saattaa vähä läppäistäkin. Kotoa ei lapsi ole tuollaista käytöstä oppinut. Olen ihmeissäni. Onko muilla samanlaisia kokemksia omista lapsista?

 

Ehkäpä käytös on vain hänen tapansa tutustua ja ottaa kontaktia muihin. Jotkut lapset ovat aktiivisempia kuin toiset ja lähestyvät muita lapsia "kovakouraisemmin", koska he eivät osaa vielä asettua toisen asemaan. Lapsesi kuitenkin on vielä nuori. Lasta pitää tietysti kieltää lyömästä ja vaikka näyttää kädestä pitäen kuinka esim. silitetään toista jne. Vihainen tai kovin ankara ei välttämättä tarvitse olla. Kyllä lapset oppivat "käyttäytymään" aikanaan, kun heitä ohjataan johdonmukaisesti. :flower:

 

Meillä on poika 13,5kk:tta.Poika tarttuu kiinni hiuksiin ja toisinaan myös yrittää läpsäistä,mutta nämä kohdistuu kylläkin useimmiten äitiin ja joskus isiin.Vieraita poika ei kyllä läpsi eikä tarraudu heidän hiuksiinsakaan..onneksi.. Nyt nämä läpsäisyt ovat jääneet vähemmälle,koska olen yksinkertaisesti vain kieltänyt häntä niin tekemästä ja rauhallisesti selittänyt,että sattuu jne...
:flower: Luulen,että tälläinen kovakouraisuus kuuluu tähän ikään ja toivottavasti menisi pian ohi =)

 

Ei kai tuon ikäinen ihan vielä osaa kunnolla kontroloida tunteitaan,ja saattaakin osoittaa sitä hiukan rajummin..
Jos lapsi ottaa tukasta toista,otetaan hänen sormet hellästi pois toisen päästä ja sanotaan ei,ensin hellästi ja sitten ehkä vähän tiukemmin.
Kyllä mä uskon että tuo on ihan ohimenevää,omilla lapsilla ei kummallakaan tuota ole ollut,ollaan aina selitetty ettei muita saa missään nimessä satuttaa!

 

Meidän neiti ryösti vähän vajaa parivuotiaana leikkipuistossa eräältä pojalta kaikki hiekkalelut ja tämän jälkeen kaatoi pojan kumoon. Olin ihan monttu auki et mitäs ihmettä. Pienillä näyttää vielä tuo tunne-elämä olevan kovasti hakusessa. Meidänkään neiti ei kotoa tuollaista käytöstä ole oppinut, eikä ole onneksi käyttäytynyt muulloin noin ilkeän tuntuisesti. Mutta...pienet kokeilee kaikkea ja hakevat rajoja. Joillakin ottaa kauemmin "tajuta" rajat.

 

Heips! Kivä, että olette jaksaneet vastata. Ymmärrän, kyllä, että lapseni ei vielä hallise tunteitaan, mutta kyllä sitä tuollaista käytöstä jää ihmettelemään. Varsinkin sellaisessa seurassa, jossa muut lapset ovat rauhallisillia eivätkä käyttäydy kovaotteisesti, alkaa kyllä oman lapsen käytös hävettämään. Vaikka sen järjellä ajattelee ettei lapsi ole käytöstä oppinut vaan harjoittelee sosiaalisia taitojaan niin tuntuu kyllä hyvä käytöksisten lasten vanhempien seurassa että meidän lapsi on jotenkin poikkeava ja tuntuu, että muutkin ajattelevat näin... Mutta ei kai auta kestää ja toivoa, että tämä vaihe menee nopeasti ohi! Täytyy johdonmukaisesti ohjata lasta kohti oikeanlaista sosiaalista käytöstä.

 

MEillä on tässä naapurustossa kolme reilun vuoden ikäsitä lasta. Jokainen on vuorollaan töninyt, ottanut kädestä, työntänyt kumoon tms. Älä hätäile, kuuluu ikään.

Menet vaan lapsen luo ja sanot, ettei saa. Ohjaa vaikka silittämään. Nyt on hauskan näköistä, kun poika hampaat irvessä näyttää olevan menossa tukistamaan, huudan sille, että "MAtti" ole "aiii", niin poitsu vaihtaa hakkausilmeen ja menee halimaan

 

Villen äiti. Käyn tyttäreni (1v 2kk) sellaisessa avoimessa päiväkodissa, jossa äidit ovat lapsiensa kanssa, lapsia ei siis jätetä sinne hoitoon. Siellä on PALJON äitejä, joiden lapset käyttäytyvät TODELLA huonosti. Repivät, lyövät, ottavat leluja muilta lapsilta, eikä äidit kommentoi mitenkään lastensa käytökseen. Eivät kiellä eivätkä toru. Minun mielestäni on hienoa pelkästään se, että olet kiinnittänyt huomiota lapsesi käytökseen. Olen samaa mieltä aiemmin kirjoittaneiden kanssa, että lapsen kehitykseen kuuluu sosiaalisten taitojen opettelu, myös tällainen kovakourainen harjoittelu, mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, että aikuisen PITÄÄ ohjata lastaan oikeaan suuntaan käytöksessään. Siis kertoa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ja että toiseen sattuu jos tukistaa tms. Oma lapseni ainakin jo ymmärtää mikä sattuu toiseen, hänelläkin kun totta tosiaan on ollut se rajumpikin vaihe, kuten kaikilla. Olen kyllä tehnyt huomion (mikä tosin voi olla ihan vääräkin), että monesti pojat ovat otteissaan vielä tyttöjä rajumpia. Itse olen päässyt tosi helpolla tässä osaa kasvatusta. Tsemppiä sinulle, kyllä Ville oppii, kun vain jaksat kärsivällisesti asiasta hänelle puhua, neuvoa ja opastaa.