Lapsen ja isän tapaamisesta suuri hämmennys.

[hämmennyksissä]

Taustatiedoiksi se, että mä oon ollu yh alusta asti ja isä on nähnyt lapsensa ehkä 5-6 kertaa. Edellisestä kerrasta oli yli vuosi. Kerron tämän silläkin riskillä, että joku tunnistaa. Aivot on niin solmussa, että teksti varmaan poukkoilee.

Vein lapseni tapaamaan isäänsä kahvilaan. Paikalla oli myös isän eräänlainen tukihenkilö, jonka läsnäolosta en tienny etukäteen. Tilanne meni niin, että tämä tukihenkilö kyseli multa kaikkea, kun isä ei kuulemma hoksaisi kysyä kaikkea. Kysymykset oli mm., miten suhtaudun lapsen ja isän tapaamisiin? Missä eskarissa lapsi on? Missä päin asutte? Jouduin siihen vastaamaan, että en halua lapsen isän tietävän eskaria jne...

Lapsi istui pöydässä koko ajan. Yritin käyttää kiertoilmaisuja. Mutta esim. lapsen isä puhui siinä kuinka on ollu sekaisin, humalassa jne. Puheissa oli myös se, kuinka isä on uhkaillut meitä aiemmin. Ei nyt se sentään tullu ilmeisesti sanottua, että uhkasi tappaa. Mä en olisi ylipäätään halunnut käydä tuota keskustelua 6-vuotiaan kuullen. Olin jotenkin niin hämmentyny, etten osannu pysäyttää tilannetta.

Lapsi pyyti isää leikkipaikalle, mutta isä ei mennyt. Pari sanaa taisi lapselle sanoa koko aikana. Toi tosin sen lahjan, jonka marraskuussa lupasi laittaa postiin.

Tilanne oli tosi hämmentävä minulle, joten arvata saatta miltä lapsesta tuntuu. Lapsi mm. kysyi, onko maailma nyt turvallinen paikka, kun isä ei enää uhkaa meitä. Lapsi on hämmentynyt, miksi isä ei tullut leikkipaikalle. Piti nyt selvitellä lapselle isän päihdeongelmaa ja muita asioita, joita 6-vuotiaan ei ptiäisi vielä ajatellakaan. Mun tekee pahaa katsoa lasta, joka on ihan hämmennyksissä.

Mulle jäi sellainen olo, että toi koko tapaaminen oli jotain isän terapiaa. Tukihenkilö kehui, kuinka puoli vuotta sitten tapaaminen ei olisi onnistunut. Että on tosi rankka homma päihdeongelmasta toipuvalle ja hienoa, että isä pystyi nyt tapaamiseen. Mulla oli alussa sellanen olo, että onko sillä mun tenttaamisella jokin päämäärä tms. Mutta eikös sen pitäisi olla lastenvalvoja, joka tuollaisia asioita tenttaa, jos tenttaa?

Mä olen lähtökohtaisesti ollut myöntyväinen tapaamisiin. Tosin aiemminkin on tapaamisten jälkeen ollu sellanen olo, että ei niistä mitään iloa lapselle ole. Edellisellä kerralla isä oli kännissä ja sitä edellisellä kerralla eka sana oli "vittu".

Mä olen ihan sekaisin, joten kommentoikaa jotain ihmeessä.

 

[hyi]

Kuka tuo tukihenkilö oli?Melko röyhkeää tulla tilanteeseen tenttaamaan sinua, joka olit kuvitellut että isä haluaa nähdä lapsensa. Oliko tukihenkilö lapsen isän äiti? Millä oikeudella hän tivasi sinulta noita asioita?

Ymmärrän että on jotenkin nöyryytetty ja likainen olo. Tai minulla olisi. Ei sen noin pitäisi mennä. Tosin isähän ei voi sille mitään jos ei pysty olla kunnollinen isä, mutta miksi lapsen kuullen juttunsa?

 

[on kyllä]

lapsen oikeus tavata isäänsä, ei isän oikeus "terapiaan"! tai pitäisi olla. voi kurja mikä tilanne.

 

[skdf]

onko sulla sen tukihenkilön tiedot, jotta voisit kertoa hänelle, että mieluummin käsittelisit tiettyjä asioita ilman lapsen läsnäoloa.

 

["Minä"]

Oliko teillä parisuhde tämän prinssi uljaan kanssa vai oliko hän joku yhden illan juttu tms. josta tulit raskaaksi? Vai mikä teidän historia on?

 

[hyi]

Mutta hei, älä sure lapsen puolesta. Moni lapsi elää sitä arkea, jossa isä uhkailee. Joten ei se pelkkä asiasta kuuleminen lastasi varmasti vaurioita mitenään.

 

[hyih]

Mä pitäisin tollasen ukon kaukana lapsesta

 

["vierailija"]

ei saisi puhua lapsen kuullen, tosi tyhmää tältä vastapuolelta,
älä toisella kertaa suostu moiseen vaan vihellä peli poikki,
sano että nyt riittää ja te lähdette , ei ole lapsen korville sopivaa kuultavaa.
Toivottavasti lapsi saa turvallisuudentunteensa takaisin.

 

[ykk]

Kaikenlaisten kans niitä lapsia tehdään. Varmaan jostaki baarista oot löytäny niiin ihanan miehen ja heti antanu pillua..ja tässä tulos.

 

["iiris"]

ottaisin kyllä yhteyttä tuohon tukihenkiöön ja kertoisin omat ja lapsen tunnelmat tapaamiseen liittyen.

 

[Sandrine]

Voi ei..kuulostaa kurjalta tapaamiselta lapsen kannalta. Ja harmi ettei isä mennyt leikkimään lapsen kanssa kun kuitenkin oli häntä tapaamassa ja lapsi on pyytänyt. Isäkin tosin on varmaan ollut hämmentynyt, eikä ole tiennyt miten päin olisi. Varmaan tapaaminen on tuntunut etukäteen pelottavalta/jännittävältä ja siksi ottanut tukihenkilönkin mukaan. Ja jos ei ole paljon lasten kanssa (ylipäätään) viettänyt aikaa niin ei ole tajunnut mitä voi lasten kuullen puhua. Jos tapaa vielä lapsia niin sun kannattaa varmaan etukäteen puhua isän kanssa siitä miten lasten kanssa ylipäätään ollaan/puhutaan jne. Oliko tukihenkilö siis jostain päihdehoitopaikasta, AA-ryhmästä vai mistä? Voihan olla että se on yrittänyt vaan jutustella mutta on kuulostanut "kuulustelulta"...? Tollanen tilanne voi tuntua hämmentävältä tollasesta "ulkopuolisestakin"..Tai sit jos on joku työntekijä jostain niin on vaan ollut siinä omassa roolissaan eikä ole tajunnut et sä et ole hänen potilaansa tai jotain...Mä kuitenkin ajattelen että lapsen on hyvä tavata isäänsä edes silloin tällöin (jos molemmat sitä siis haluavat ja isä on varmasti selvinpäin) jotta tavallaan tietää "mistä tulee" jne..Toivottavasti isä kuitenkin osaisi tulevaisuudessa käyttäytyä järkevämmin tapaamisissa.

 

["vieras"]

Tuollaista tukihenkilöä ei kannata päästää tapaamiseen. Jos jatkossa tulee tapaamisia, niin sitten sossun valvomia.

 

["aapee"]

En nyt ala sitä entistä parisuhdetta tässä perkaamaan.

Tuo tukihenkilö on työntekijä päihdekuntoutuslaitoksessa, jossa isä on. Ehkä ensi kertaa varten osaan sanoa. Toi tilanne tuli niin yllätyksenä. Isä oli tilanteessa lähinnä passiivinen. Ei varmaan vaan osaa ottaa lapseen kontaktia. En tiedä, osaanko nyt antaa tästä tilanteesta palautetta. Ehkä sitten jos tulee joskus seuraava tapaaminen, pitää selvittää millä säännöillä se hoidetaan.

 

["aapee"]

Onko jollain jotain vinkkiä siihen, miten tää asia lapsen kannalta pitäis nyt jatkokäsitellä? Kysyin tuossa sen jälkeen lapselta, miltä tuntuu ja haluaako kysyä jotain. En haluaisi nyt ylidramatisoida ja kysellä lapselta tästä tapauksesta liikoja. En myöskään halua, että lapsen mieleen jää muhimaan mitään. Sanoin kyllä vielä ennen unille menoa, että muistaa sitten että aina saa kertoa asioita kysyä äitiltä ja koitan vastata parhaani mukaan.

 

[Sandrine]

Ja uskon että sun lapsi siitä rauhoittuu kyllä kun selität hänelle mahdollisimman hyvin ne asiat jotka jäi hänen mieltään painamaan/askarruttamaan. Esim. että isä on alkoholisti/sairas ja silloin kun joi, uhkaili mutta ei todellisuudessa tekisi teille pahaa eikä hantä tarvitse pelätä. Selität vaikka vähän että aikuiset ihmiset voi käyttäytyä typerästi humalassa ollessaan..Tai kuinka paljon nyt uskotkin sitten että lapsesi on hyvä asioista tietää ja kuulla.

 

[Sandrine]

[QUOTE="aapee";25471992]Onko jollain jotain vinkkiä siihen, miten tää asia lapsen kannalta pitäis nyt jatkokäsitellä? Kysyin tuossa sen jälkeen lapselta, miltä tuntuu ja haluaako kysyä jotain. En haluaisi nyt ylidramatisoida ja kysellä lapselta tästä tapauksesta liikoja. En myöskään halua, että lapsen mieleen jää muhimaan mitään. Sanoin kyllä vielä ennen unille menoa, että muistaa sitten että aina saa kertoa asioita kysyä äitiltä ja koitan vastata parhaani mukaan.[/QUOTE]

Kysyt vielä vaikka huomenna että miltä isän tapaaminen tuntui ja millainen olo siitä jäi. Ei kuitenkaan välttämättä kannata alkaa itse hirveästi kysymyksillä "ahdistelemaan" vaan annat lapselle tilaa ja varmasti hän tulee sitten itse kertomaan tai ilmaisee jotenkin jos haluaa asiasta vielä keskustella. Näin mä itse toimisin.

 

[ryhtiä, nainen!]

etsi lapsellesi oikea isä ja unohda tuo biologinen spermanluovuttaja, oksettaa kuunnella, mitä lapsesi joutuu näkemään ja kuulemaan. narkki ja juoppo on ja pysyy, ne ei siitä parane. jos jatkat, olette kohta iltiksen skuuppina.

 

[lapsenETU]

onko lapsen etu tavata passiivista lähes torjuvaa isäänsä?? voisitko keskittyä lapseen ja unohtaa koko isän. kertoa lapselle jotain kenties hyviä muistoja hänestä? tehdä kansion niistä hyvistä pienistä asioista, valokuvia tms. tarinoita, koska kai jotain tunteita ollut kun lapsi alulle saatu? tavata isän sukulaisia? unohda sairas isä tai älä ainakaan mene itse tapaamisiin, voisiko ystäväsi viedä jos lapsi välttämättä haluaa. voisitko kysellä joltain neuvolasta tai ulkopuoliselta onko ylipäätänsä järkeä tavata tuossa kunnossa olevaa isää? etkö voisi ajatella järkevästi? kuulostaa kamalle? VOIMIA

 

[juuri näin....]

etsi lapsellesi oikea isä ja unohda tuo biologinen spermanluovuttaja, oksettaa kuunnella, mitä lapsesi joutuu näkemään ja kuulemaan. narkki ja juoppo on ja pysyy, ne ei siitä parane. jos jatkat, olette kohta iltiksen skuuppina.

Se nyt vaan on niin että kun on miestä päättänyt "spermanluovuttajana" käyttää niin valitettavasti sillä isällä on oikeutensa, siinä missä velvollisuudetkin, ihan niin kuin äidilläkin!

Toi on ihan käsittämätön asenne ihmisiltä että nainen saa muka tehdä mitä haluaa ja viis isästä.
voisiko kuitenkin olla että tapaamisia on ollut juuri niin vähän, koska tämä päihdeongelmien kanssa painiva isä ei ole halunnut että lapsi näkee häntä ihan pohjalla?

Ihminen on ihminen heikkouksineen kaikkineen, ja ainakin isä on hakeutunut päihdeterapiaan ja selkeästi haluaa elämäänsä järjestystä.

Muutenkin ihmetyttää ämmät jotka "päättää" hankkia lapsen niin että asiasta ei edes keskustella isä ehdokkaan kanssa, hankkiudutaan vaan raskaaksi, ja sitten jälkeenpäin ilmotetaan (rahan perässä) et täällä olis nyt tälläinen.
Ja kelassakin tuntuu olevan just pelkästään jotain telaketju feministejä jotka osaa hokea vaan mitä kaikkea isän TÄYTYY tehdä ja maksaa.
Tuollainen spermavarkaus on rinnastettavissa raiskaukseen, toiselta ihmiseltä poistetaan kaikki päätösvalta omaa loppuelämäänsä koskien.

Lapsen hankkiminen on sellainen asia mistä molempien osapuolien tulee olla yhteisymmärryksessä.

 

["ullis"]

Se nyt vaan on niin että kun on miestä päättänyt "spermanluovuttajana" käyttää niin valitettavasti sillä isällä on oikeutensa, siinä missä velvollisuudetkin, ihan niin kuin äidilläkin!

Toi on ihan käsittämätön asenne ihmisiltä että nainen saa muka tehdä mitä haluaa ja viis isästä.
voisiko kuitenkin olla että tapaamisia on ollut juuri niin vähän, koska tämä päihdeongelmien kanssa painiva isä ei ole halunnut että lapsi näkee häntä ihan pohjalla?

Ihminen on ihminen heikkouksineen kaikkineen, ja ainakin isä on hakeutunut päihdeterapiaan ja selkeästi haluaa elämäänsä järjestystä.

Muutenkin ihmetyttää ämmät jotka "päättää" hankkia lapsen niin että asiasta ei edes keskustella isä ehdokkaan kanssa, hankkiudutaan vaan raskaaksi, ja sitten jälkeenpäin ilmotetaan (rahan perässä) et täällä olis nyt tälläinen.
Ja kelassakin tuntuu olevan just pelkästään jotain telaketju feministejä jotka osaa hokea vaan mitä kaikkea isän TÄYTYY tehdä ja maksaa.
Tuollainen spermavarkaus on rinnastettavissa raiskaukseen, toiselta ihmiseltä poistetaan kaikki päätösvalta omaa loppuelämäänsä koskien.

Lapsen hankkiminen on sellainen asia mistä molempien osapuolien tulee olla yhteisymmärryksessä.

Voi sinä viaton miespolo. Olisit käyttänyt kumia niin ei tarvitsisi ulista kuinka tulit raiskatuksi.