Lapsen isovanhempi suuttui, teinkö jotain väärin?

Meillä on siis kaksivuotias lapsi, jolla tahtoikä menossa... Meillä tämä tarkoittaa sitä, että lapsi suuttuu, ellei saa tahtoaan läpi erinäisissä asioissa.

Tämänkertaisen huutokohtauksen aiheutti pulla, joka oli ostettu huomisia vieraita varten eikä tarkoitettu tämäniltaiseksi mutusteltavaksi kenellekään. Lapsi siis bongasi pullan ja suuttui, kun kielsin häntä syömästä niitä. Kerroin, että nämä syödään huomenna ja että lapsikin saa sitten oman pullansa, mutta että juuri nyt niitä ei syödä. Lapsi ei tietenkään rauhoittunut vaan suuttui entistä enemmän, heittäytyi lattialle kirkumaan ja potkimaan.

Lapsen isovanhempi sattui tulemaan juuri silloin ovesta sisään (jos ihmettelette miten noin vain tukkii ovesta sisälle niin meillä on tosiaan sovittu, että noin voi tehdä kunhan ei jatkuvalla syötöllä kulje ) ja kuuli tietysti lapsen huudon, ja pääsi samalla kärryille tilanteesta.

Pullat olivat eräänlaisessa paperipussissa, joka oli näkösällä syystä, että ne oli juuri tuotu meille eikä keretty laittaa "piiloon" houkuttelemasta. Isovanhempi tietysti bongasi tuon pussin ja minun hokiessa vieressä "Ei sille nyt anneta pullaa, huomenna sitten, no, älä nyt anna sitä pullaa sille" mursi muitta mutkitta yhdestä pullasta palasen ja tokaisi, että "No ompahan hiljaa."

Minä kivahdin, että vaikka lapsi huutaisi ja kiljuisi kuinka, niin isovanhemman ei kuitenkaan tarvisi kävellä minun päätösteni yli, koska noista lapsi oppii että a) äitiä ei tarvi totella ja b) suuhun tukitaan aina jotain, kun huutaa. Samantyyppisiä tilanteita kun on ollut aiemminkin. No, lapsen isovanhempi otti ja suuttui, lähti pois talosta ovet paukkuen ja puhisi mennessään että "Ei sitten puututa muihinkaan asioihin."

Toiminko minä nyt asiassa väärin? Toki kivahtamisen sijaan olisin voinut neutraalisti sanoa, mitä asiasta olen mieltä, mutta sillä hetkellä nyt tuppasi ärsyttämään aika tavalla koko kuvio... Harmittaa vain tuo isovanhemman suuttuminenkin nyt sitten :/

 

Oikein toimit, tiedät itsekin.
Jos isovanhempi on yhtään järkevä, tulee huomiseen mennessä järkiinsä.

 

Yleensä olen sitä mieltä, että täällä ollaan isovanhemmille ihan liian jyrkkiä, mutta kun välit ovat semmoiset, että ovesta saapi tulla noin vain, niin silloin ymmärrän kivahtamisen mainiosti!

 

Oikein toimit, tiedät itsekin.
Jos isovanhempi on yhtään järkevä, tulee huomiseen mennessä järkiinsä.

No joo. Jotenkin vain tuli syyllinen olo etenkin kun mieskin vain murahteli, eikä oikein ottanut asiaan mitään kantaa... Luultavasti tuo isovanhempi kyllä huomenna taas on oma itsensä, on nopeasti leppyvää sorttia. Tuli vain jollain tapaa paha mieli, että tuliko oltua liian ilkeä/jyrkkä.

 

Oikein teit. Uhmaikäiselle pitää uskaltaa sanoa vastaan eikä ole mitään järkeä jos ensin kiellät ja sitten hetken huutamisen jälkeen antaisit periksi. Isovanhempi oli tollo ja toivottavasti tajuaa sen itsekin.

 

Mietipäs, jos olisit toiminut toisin. Olisitko ollut jälkikäteen tyytyväinen? Seuraavalla kerralla, et olisi enää edes kieltänyt lasta isovanhemman läsnäolessa, koska olisit tietänyt mitä siitä seuraa.

Mielestäni toimit juuri niinkuin sinun piti toimia. Olisithan toki voinut sanoa asian nätisti, mutta se ei olisi silloin mennyt perille. Nyt se saattoi jopa tehota.

 

[QUOTE="...";28417466]Yleensä olen sitä mieltä, että täällä ollaan isovanhemmille ihan liian jyrkkiä, mutta kun välit ovat semmoiset, että ovesta saapi tulla noin vain, niin silloin ymmärrän kivahtamisen mainiosti![/QUOTE]

No joo, meillä tämä ko. isovanhempi on osa perhettä vaikka omassa kodissaan asuukin

 

[QUOTE="vieras";28417480]Oikein teit. Uhmaikäiselle pitää uskaltaa sanoa vastaan eikä ole mitään järkeä jos ensin kiellät ja sitten hetken huutamisen jälkeen antaisit periksi. Isovanhempi oli tollo ja toivottavasti tajuaa sen itsekin.[/QUOTE]

No niinhän se on. Isovanhempikin on luultavasti saanut mallin omilta vanhemmiltaan (jotka ovat hekin vielä hengissä ja toimivat samalla lailla) että pullaa tai mitä tahansa suuhun, kunhan lapsi on tyytyväinen.

 

[QUOTE="vieras";28417486]Mietipäs, jos olisit toiminut toisin. Olisitko ollut jälkikäteen tyytyväinen? Seuraavalla kerralla, et olisi enää edes kieltänyt lasta isovanhemman läsnäolessa, koska olisit tietänyt mitä siitä seuraa.

Mielestäni toimit juuri niinkuin sinun piti toimia. Olisithan toki voinut sanoa asian nätisti, mutta se ei olisi silloin mennyt perille. Nyt se saattoi jopa tehota.[/QUOTE]

Oikeassa taidat olla sinäkin

Luulen, että nähdään taas isovanhempi huomenna....

 

isovanhemmat ei jyráá vanhempien páátöksiá nuin. vanhemmat sano osáánnöt ja pelin, ei isovanhemmat

 

Olisin toiminut ihan samalla tavalla.
Meillä minun vanhemmat syöttävät lapsillemme herkkuja minkä ehtivät eivätkä ota kuuleviin korviinsa meidän vanhempien mielipidettä asiasta.Nyt vuosien saatossa juttu on kääntynyt niin päin että isovanhemmat eivät saa mitään kuria lapsiin muulla kuin herkuilla joten sen eestään löytää minkä taakseen jättää.Ja lapsethan osaa pyörittää asiat niin että niitä herkkujahan riittää.

 

Teit ihan oikein. Osaisinpa itse sanoa isovanhemmille samalla tavalla tarvittaessa vastaan! Meillä asuvat seinänaapureina ja usein tulevat puuttumaan erinäisiin tilanteisiin esim. ulkona ollessamme, ja menen ihan lukkoon. Olen siis asiallisesti sanonut monissa tilanteissa ja koittanut selittää että meillä toimitaan näin, mutta kun se ei auta, vaan ilmeisesti pitäisi vetää kunnon raivarit että edes kuuntelisivat, ja mä en "osaa" reagoida niin.

 

Oikein teit.

Mulla on myös kaksivuotias, ja oma mummoni eli lapsen isomummo, puhuu tyyliin "Ilkeä äiti kun ei anna karkkia, muori antaa!". Kun on vaikka just kohta tulossa ruoka-aika ja kiellän antamasta lapselle mitään herkkuja. Argh.

 

mä ottaisi asian vielä puheeks vaikka oliskin jo leppynyt. ihan vaan siks että oikeesti tajuaa miks ei anneta periks. mun vanhemmat on meidän kanssa paljon tekemisissä ja mun äiti eritoteen on sellanen ettei se kestä yhtään kuunnella meidän esikoistytön 2 v 7 kk itkua vaan on heti hössöttämässä vaikka se olis ihan huomiohakusta turhan itkemistä... tyttö on jo selvästi oppinut että mummua ja pappaa voi pompottaa miten vaan ja alkaa esim kesken kahvittelun vaatimaan leikkiseuraa... me on nyt vanhempina otettu se linja että me on käskytetty sitten mummut ja papatkin ja sanottu tytölle että pitää odottaa kun mummulla on juominen vielä kesken ja sanottu mummulle että juo loppuun ennen kun poistuu pöydästä. me on niille koitettu selittää et minkälaista karhunpalvelusta ne on tekemässä itselleen, mutta tuntuu ettei ne vaan haluu tajuta. musta on jo alkanut tuntua että tyttö on tavallista itkusempi niiden seurassa kun tietää saavansa sillä tahtonsa läpi.

tuossa yks arveli että noin kivahtamalla ois menny perille, mutta en laskis sen varaan. mä yhtenä yönä avauduin kylässä olleelle anopille kun tytöllä oli kauhukohtaus ja anoppi (jota tyttö näkee muutaman kerran vuodessa) tuli meidän makkariin ehdottelemaan että jos mummo ottais vähän syliin eikä ihan helpolla uskonut et me tiedetään mitä ollaan tekemässä kun ei kosketa lapseen, tai no se uskomis puoli tais jäädä kokonaan puuttumaan kun mulla repes peliverkkarit ja komensin anopin takas omaan sänkyynsä. Niin vaikka sille kivahdin ja mieskin aamulla selitti sille uudelleen mistä oli kyse niin anoppi pysy edelleen kannassaan ja totes että "kyllä meidän lapset on aina viereen rauhottuneet" kivahan se on jos niillä ei oo koskaan ollu yöllisiä kauhukohtauksia.

 

Noin minäkin olen tehnyt, ja edelleen mamma antaa lapsille palan pullasiivusta kun luulee etten huomaa... olen jo rauhoittunut asian suhteen, lapset tottelee mua mutta tietävät että mamma saattaa välillä salaa myöntyä.

Muistan omasta lapsuudestani, että mamma hemmotteli meitä suklaalla ja mummi jätskillä, eikä se yhtään vähentänyt mun kunnioitusta ja tottelevuutta heitä tai äitiäni kohtaan. Nyt olen sitä mieltä, että isovanhemmat saa vähän lapsia hemmotellakin

 

oikein teit.uskoisin että sen takia uhma kohtaukset on kovia jos tää ei kerran ollut eka kerta.

 

[QUOTE="vieras";28417578]
Muistan omasta lapsuudestani, että mamma hemmotteli meitä suklaalla ja mummi jätskillä, eikä se yhtään vähentänyt mun kunnioitusta ja tottelevuutta heitä tai äitiäni kohtaan. Nyt olen sitä mieltä, että isovanhemmat saa vähän lapsia hemmotellakin [/QUOTE]

Mun puolesta mummo saa hemmotella, mutta vanhempien kieltoja ei saa tulla jyräämään, olipa kyse herkuista tai jostain muusta asiasta Sillähän mummo antaa lapselle selvän viestin, että äitiä/isää ei tarvitse totella, jos tulee antamaan luvan johonkin jonka vanhempi yritää parhaillaan kieltää.

 

Teit ihan oikein. Itse olisin varmasti hyökännyt repimään pullanpalan mummelin kädestä, koska minä sanon viimeisen sanan meidän lasten kasvatuksessa. Oikeasti tosi tökerö temppu isovanhemmalta.

Kyllä meilläkin isovanhemmat rakastavat ruoalla ja antavat lapsille herkkuja enemmän kuin laki sallii. Silti tuollaisessa ap:n kuvaamassa tilanteessa meillä lapsi EI olisi saanut sitä pullanpalaa.

 

Ihan oikein teit. Lapselle asettaa ne säännöt, joita isovanhempien tulee kunnoittaa ja tukea. Jos sä annat periksi niin lapsi oppii aina hakeen "turvaa" siltä joka sen antaa periksi. Tiedän tämän erittäin hyvin omasta kokemuksesta, kun meillä mummo asuu seinän takana. Kerran syntyi riita kun lapset olis vain nukkuneet mummon luona. Räjähdin suoraan sanoen siinä vaiheessa kun mummo aina vain antoi periksi ja hyssytteli lapsia. No asia muuttui ja nyt mummo tukee mua sanon mitä hyvänsä. Kannatti siis "räjähtää" koska aiempi sievästi puhuminen ei auttanut. Miehesi myös tulisi tukea sua, ei mennä mummon puolelle, jos oikeasti on sun kanssa asioista samaa mieltä.

 

Juuri ihan niin kuin isovanhempi itsekin sanoi. On parempi ettei "puutu enää muihinkaan asioihin". Keskittyy vaan olemaan isovanhempi ja antaa teisän kasvattaa lapsi.

 

Joo, ois muakin ärsyttänyt, että antaa periksi, kun on jo kielletty.

Lisäksi oon niin nipo, että mua ois ärsyttänyt sekin, että menee koskemaan ja jakamaan pullia, joiden on sanottu olevan seuraavaksi päiväksi, kun tulee vieraita.