"vieras"
Meillä on siis kaksivuotias lapsi, jolla tahtoikä menossa... Meillä tämä tarkoittaa sitä, että lapsi suuttuu, ellei saa tahtoaan läpi erinäisissä asioissa.
Tämänkertaisen huutokohtauksen aiheutti pulla, joka oli ostettu huomisia vieraita varten eikä tarkoitettu tämäniltaiseksi mutusteltavaksi kenellekään. Lapsi siis bongasi pullan ja suuttui, kun kielsin häntä syömästä niitä. Kerroin, että nämä syödään huomenna ja että lapsikin saa sitten oman pullansa, mutta että juuri nyt niitä ei syödä. Lapsi ei tietenkään rauhoittunut vaan suuttui entistä enemmän, heittäytyi lattialle kirkumaan ja potkimaan.
Lapsen isovanhempi sattui tulemaan juuri silloin ovesta sisään (jos ihmettelette miten noin vain tukkii ovesta sisälle niin meillä on tosiaan sovittu, että noin voi tehdä kunhan ei jatkuvalla syötöllä kulje ) ja kuuli tietysti lapsen huudon, ja pääsi samalla kärryille tilanteesta.
Pullat olivat eräänlaisessa paperipussissa, joka oli näkösällä syystä, että ne oli juuri tuotu meille eikä keretty laittaa "piiloon" houkuttelemasta. Isovanhempi tietysti bongasi tuon pussin ja minun hokiessa vieressä "Ei sille nyt anneta pullaa, huomenna sitten, no, älä nyt anna sitä pullaa sille" mursi muitta mutkitta yhdestä pullasta palasen ja tokaisi, että "No ompahan hiljaa."
Minä kivahdin, että vaikka lapsi huutaisi ja kiljuisi kuinka, niin isovanhemman ei kuitenkaan tarvisi kävellä minun päätösteni yli, koska noista lapsi oppii että a) äitiä ei tarvi totella ja b) suuhun tukitaan aina jotain, kun huutaa. Samantyyppisiä tilanteita kun on ollut aiemminkin. No, lapsen isovanhempi otti ja suuttui, lähti pois talosta ovet paukkuen ja puhisi mennessään että "Ei sitten puututa muihinkaan asioihin."
Toiminko minä nyt asiassa väärin? Toki kivahtamisen sijaan olisin voinut neutraalisti sanoa, mitä asiasta olen mieltä, mutta sillä hetkellä nyt tuppasi ärsyttämään aika tavalla koko kuvio... Harmittaa vain tuo isovanhemman suuttuminenkin nyt sitten :/
Tämänkertaisen huutokohtauksen aiheutti pulla, joka oli ostettu huomisia vieraita varten eikä tarkoitettu tämäniltaiseksi mutusteltavaksi kenellekään. Lapsi siis bongasi pullan ja suuttui, kun kielsin häntä syömästä niitä. Kerroin, että nämä syödään huomenna ja että lapsikin saa sitten oman pullansa, mutta että juuri nyt niitä ei syödä. Lapsi ei tietenkään rauhoittunut vaan suuttui entistä enemmän, heittäytyi lattialle kirkumaan ja potkimaan.
Lapsen isovanhempi sattui tulemaan juuri silloin ovesta sisään (jos ihmettelette miten noin vain tukkii ovesta sisälle niin meillä on tosiaan sovittu, että noin voi tehdä kunhan ei jatkuvalla syötöllä kulje ) ja kuuli tietysti lapsen huudon, ja pääsi samalla kärryille tilanteesta.
Pullat olivat eräänlaisessa paperipussissa, joka oli näkösällä syystä, että ne oli juuri tuotu meille eikä keretty laittaa "piiloon" houkuttelemasta. Isovanhempi tietysti bongasi tuon pussin ja minun hokiessa vieressä "Ei sille nyt anneta pullaa, huomenna sitten, no, älä nyt anna sitä pullaa sille" mursi muitta mutkitta yhdestä pullasta palasen ja tokaisi, että "No ompahan hiljaa."
Minä kivahdin, että vaikka lapsi huutaisi ja kiljuisi kuinka, niin isovanhemman ei kuitenkaan tarvisi kävellä minun päätösteni yli, koska noista lapsi oppii että a) äitiä ei tarvi totella ja b) suuhun tukitaan aina jotain, kun huutaa. Samantyyppisiä tilanteita kun on ollut aiemminkin. No, lapsen isovanhempi otti ja suuttui, lähti pois talosta ovet paukkuen ja puhisi mennessään että "Ei sitten puututa muihinkaan asioihin."
Toiminko minä nyt asiassa väärin? Toki kivahtamisen sijaan olisin voinut neutraalisti sanoa, mitä asiasta olen mieltä, mutta sillä hetkellä nyt tuppasi ärsyttämään aika tavalla koko kuvio... Harmittaa vain tuo isovanhemman suuttuminenkin nyt sitten :/