lapsen isän suhtautuminen?

[pohdiskeleva]

minkälaisia kokemuksia (etenkin alle 18v äidit/tulevat äidit, myös muut!) teillä on siitä kun lapsen tuleva isä ei millään hyväksyisi lasta("en mä mitään kakaraa halua" ym.), mutta kun lapsi syntyy (tai jopa aikaisemmin) hän onkin ihan tohkeissaan pikkuisesta?
Kiitos jo etukäteen vastanneille!

 

[likka -90]

Ei ehkä tarviis tässä tilanteessa kirjottaa, mutta kirjotampa sen verra ettei ollu ko. tilannetta.

 

[ei ole ei]

mielestäni olen sitä mieltä, että jos lapsen isä sanoo, että ei ole valmis isäksi, niin miksi et jätä häntä rauhaan?

luulisi että jos äideillä on yksinoikeus päättää tekeekö lapsensa, niin kyllä miehilläkin pitäisi olla oikeus päättää tuleeko isäksi vai ei. ja turha tulla paapattamaan että olis huolehtinu ehkäisystä, tai kortsu ja pillerit petti. samanlailla se ehkäsy kuuluu naisillekkin, ja jos näin on päässyt käymään että ehkäsy unohtunut, tai ehkäsy pettänyt, niin ei siinä voi toista alistaa nurkkaan että "sinä perkle oot nyt isä" jos toinen ei vain pysty.

mutta nämähän menevät aina äitien kautta nämä jutut, ja sitte ollaan erittäin katkeria, ja vaaditaan elatuksia. moni mies ehkä voi maksaa elatukset, mutta ei se raha sille lapselle isää anna. tietysti papereissa, mutta kyllä se täytyy isästä itsestä lähteä.

totta on, kyllä minäkin mietin isejä jotka eivät kohdista pientäkään mielenkiintoa lastaan kohtaan, mutta toisaalta... on meissä naisissakin vikaa. kyllä pitäisi maalaisjärjen mukaan ajatella toistakin osapuolta.

ja toisaalta luulen että kun lapsi syntyy, niin kyllä se sitä isää jotenkin kiinnostaa vaikka näyttelee toista. se vain on tosi että ei pakottamisella mihinkään määränpäähän päästä.

mutta tsemppiä sinulle :heart:

 

[pohdiskeleva]

tarkoitin vaan kysellä onko muilla samanlaisia kokemuksia. Minulla siis on noin käynyt.. Mies lähti, mutta halusi takaisin kun vauva oli syntynyt. En ottanut häntä takaisin, mutta hän näkee lastansa usein..
Että niin.

 

[mikset ottanut]

\

tarkoitin vaan kysellä onko muilla samanlaisia kokemuksia. Minulla siis on noin käynyt.. Mies lähti, mutta halusi takaisin kun vauva oli syntynyt. En ottanut häntä takaisin, mutta hän näkee lastansa usein..
Että niin.

ja että mikset?

 

[pohdiskeleva]

hänen omat tekemisensä vaikuttivat siihen, etten ottanut häntä takaisin.
(sain tietää hieman ennen pojan syntymää, että hän oli pettänyt minua silloin kun olimme vielä yhdessä. eikä sitä ollut tapahtunut vain yhden kerran, vaan useammin!)
en voi jatkaa suhdetta sellaisen miehen kanssa johon en luota!
mutta poika näkee isäänsä melkein joka toinen päivä, kun asutaankin aika lähekkäin.

 

[reetta]

Mä aloin odottamaan meiän ekaa poikaa 4 vuotta sitten, kun oltiin seurusteltu nykyisen avomieheni kanssa vasta kaks kuukautta. Oltiin molemmat silloin 16-v ja koko homma tuli ihan täytenä yllätyksenä. Mies tietenkin heti syytteli, että miks en syöny pillereitä yms yms, mutta oikea syy oli se, että miestä hävetti, kun ehkäisy sen puolelta oli pettäny.

Oli niin outua olla raskaana ja kasvattaa lasta miehelle, johon vasta tutustui samalla. 9 kuukauden aikana kuitenkin rakastuttiin ja vaikka asuin kotona 18v asti vauvan kanssa, niin oltiin pieni perhe. Nyt meillä kaksi poikaa ja eletään onnellisina omassa kodissa espoossa.

Meillä tilannetta ekan raskauden aikana ehkä helpotti se, että kummatkin oltiin tilanteesta niin pihalla, mutta silti varmoja, ettei aborttiin lähdetä. Koskaan ei mun mies siihen painostanut. Kavereilta tuli enemmän sellaista kommenttia, että miks mut pantiin paksuksi ja ollaanko hulluja. Ehkä silloin vähän oltiinkin, mutta nyt tosi onnellisia kahden pojan vanhempia!

Tsemppiä kaikille muillekin nuorille äideille ja isille! :hug:

 

[moi]

\

Mä aloin odottamaan meiän ekaa poikaa 4 vuotta sitten, kun oltiin seurusteltu nykyisen avomieheni kanssa vasta kaks kuukautta. Oltiin molemmat silloin 16-v ja koko homma tuli ihan täytenä yllätyksenä. Mies tietenkin heti syytteli, että miks en syöny pillereitä yms yms, mutta oikea syy oli se, että miestä hävetti, kun ehkäisy sen puolelta oli pettäny.

Oli niin outua olla raskaana ja kasvattaa lasta miehelle, johon vasta tutustui samalla. 9 kuukauden aikana kuitenkin rakastuttiin ja vaikka asuin kotona 18v asti vauvan kanssa, niin oltiin pieni perhe. Nyt meillä kaksi poikaa ja eletään onnellisina omassa kodissa espoossa.

Meillä tilannetta ekan raskauden aikana ehkä helpotti se, että kummatkin oltiin tilanteesta niin pihalla, mutta silti varmoja, ettei aborttiin lähdetä. Koskaan ei mun mies siihen painostanut. Kavereilta tuli enemmän sellaista kommenttia, että miks mut pantiin paksuksi ja ollaanko hulluja. Ehkä silloin vähän oltiinkin, mutta nyt tosi onnellisia kahden pojan vanhempia!

Tsemppiä kaikille muillekin nuorille äideille ja isille! :hug:

Miten voi yllättyä,jos tulee raskaaksi? Kyl mä oon ihan nuoresta asti tiennyt, et raskaaksi VOI tulla. Tiedostin myös ettei mikään ehkäisy ole täysin varma, joten yllätys et tulee raskaaksi panemisesta, ei voi olla.

 

[Jemppa]

Itse olen 19 ja mieheni 24....ja meille kävi juuri niin, että kun testi näytti positiivista, niin mieheni oli heti abortin kannalla. Rankkaahan se oli, kun piti miettiä että haluanko lapsen vai pitää mieheni. Mutta tein niin kuin sydän sanoi ja kieltäydyin edes harkitsemasta aborttia. Tiesin ottaneeni suuren riskin, mutta se kannatti. Vaikka alkuraskaus olikin vaikeaa aikaa, niin nyt rv 22 yhä asumme yhdessä ja miehenikin on jo positiivisemmalla mielellä raskauteni suhteen. Halunnut mukaan neuvolaan ja ultrissakin yhdessä käyty. Toivon kaiken menevän hyvin jatkossakin, ja uskon lapseni saavan hyvän isän.

 

[memmu89]

Kun kerroin lapsen isälle että odotan hänelle lasta niin sano tyyliin "hoida ite pentus"..eikä häntä kuulemman kiinnosta ollenkaan koko asia... Joten,mitäpä lapsi sellaisella isällä tekee... :/

 

[anniheidihelena]

Minun tulevan lapseni otti asian ihmeellisen tyynesti kun kerroin hänelle positiivisen raskaustuloksen. Itseasiassa jo ennen kun tein raskaustestin tai aloin itse epäillä raskautta, mieheni sanoi minulle :"Ettet vain sattuis olemaan raskaana?" tms. Noh me keskusteltiin asiasta ennen ku saatiin tieto, ja kun tieto tuli niin hän oli rauhallinen ja minua tukeva ja niin yhteis tuumin päätimme pitää sen. Raskaus on vieläkin alkutaipaleella mutta toivottavasti kaikki menee hyvin.

 

[MiniMilla]

Alkujärkytyksen jälkeen tosi hyvin on lapsen isä suhtautunut. Ollaan jo mietitty tulevaisuuttakin. Rahallisesti saattaa olla tiukkaa, mutta on kai se opiskelijaelämä muutenkin. Ja kaverin isosisko on saanu kaks lasta opiskeluaikana ja kuulemma rahan kanssa ei ollu mitään ongelmaa, tosin piti joustaa siinä että opinnot eteni vähän hitaammin. Heillä siis isä teki samalla töitä.

 

[Chocolatte]

Esikoisen kanssa meillä ei ollut tätä ongelmaa, koska sitä ihan yritettiin molempien tahdosta. Toisen ja kolmannen kohdalla alko olla vähän vastahakoisuutta, kun alkoi taloudelliset paineet kasautua. Mutta silti mies ei mihinkään lähtenyt. Eihän se lähteminen niitä taloudellisia paineita mihinkään olisi vienyt ja olisi joutunut pois rakkaimpiensa läheltä.

Minun mies on kyllä aina raskausaikoina ollut vähän sellainen, ettei ole sen kummemmin osallsitunut. Ei se ole kunnolla sisäistänyt sitä, että siellä oikeasti vauva kasvaa. Mutta heti kun vauvat on syntyneet, mies on ollu ihan lääpällään. Istunu siinä vauva sylissään ja katsellu ihanan hölmistynyt ilme kasvoillaan.

 

[piipero86]

esikoista osottaessani oltiin lapsen isän kanssa molemmat just täytetty 15 ja pojan isä sanoi ensin että abortti, minä sanoin heti että en pystyis siihen ja adoptio ei ole edes vaihtoehto. isä lopulta lämpeni ajatukselle, ollessani 4 kuulla raskaana jätin poikaystäväni ja päätin selvitä yksin.

me muutettiin vauvan ollessa 4kk omaan asuntoon minun vanhempien luota ja lapsen isä asui viereisessä kerrostalossa,ei se meillä silti käyny. lapsen isä oli kaikille ystävilleni vouhottanu aina nähdessään että voi että minä sitä lastani rakastan ja oon siitä niin ylpee. esikoiseni on nähnyt isäänsä max.20 kertaa joista isä on varmaan ollu 10 kertaa humalassa, poika ei oo nyt nähny isäänsä 3,5 vuoteen eikä edes tiedä biologisesta isästään. isä soittelee minulle aina humalassa ja vit*uilee siitä kun olen kuulema syy hänen alkoholismiinsa. exäni on nykyään kihloissa ja hänellä on toinenkin lapsi 1,5 vuotias, mutta silti juo vain koko ajan (käynyt parantoloissa jne) , niin olen joka päivä vain tyytyväisempi valintaani että hänet aikoinaan jätin ja esikoiseni ei todellakaan tarvitse tuollaista isää/miehen mallia