Lapsen isä puhuu mulle kun idiootille (ollaan erottu...)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt exään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt exään

Vieras
Väleissä ollaan ja lapsi isällään jokatoisen viikonlopun ja paljon arki-iltoja, asutaan aika lähekkäin.
Meillä kummallakin on uudet perheet ja erosta jo monta vuotta, lapsi on jo ala-asteikäinen.

AINA kun ex tuo lapsen kotiin, hänellä on jotain sanottavaa ja aina alentavaan sävyyn ihankun olisin ihan pässi.

"Järjestätkö lapselle kaverisynttärit? Kannattaa sit kutsua lapsen kavereita *luettelee nimiä* sinne, et vaikka sellanen 5 henkee?"
Ööö anteeks, mutta enköhän mä tiedä mikä on kaverisynttäreiden pointti ja enköhän minä itse päätä kotiini tulevien vieraiden määrän?

"Kannattas varmaan hankkia uus takki kun toi on rikki...... Et ei oo sit kiva kun lapsi tollasessa kulkee...... *vinkvinkvink*"
Joo, kaatui eilen ja siks tuli kyynärpään kohdalle reikä, et en usko että menoa haittaa, enkä olis sitäpaitsi ehtinyt kauppaan.

"Sun kannattaa varmaan kaupasta ostaa niitä ja niitä makkaroita kun lapsi meillä niin tykkää niistä."
Joo kiitos, osaan kyllä käydä kaupassa ilman apuasi =)

Oikeesti kun noita juttuja on se miljoona, JOKA KERTA sen on PAKKO neuvoa jotenkin, ehdottaa jotain, arvostella jotain ja olla ite niin v*tun pätevä ja järkevä :kieh:

No, onneks se on ex :D
 
Harmi kun mä en saa äänensävyjä tänne.... :D
Ei noi varmaan tälleen kirjotettuna pahalta kuullosta, mut ottaa aina päähän jo valmiiks et mitähän sieltä tällä kertaa tulee... Kun AINA tulee jotain. Ei kertakaikkiaan pysty vaan tuomaan lasta, kertomaan kuulumisia ja lähtemään pois vaan jostain on nälvästävä tai sanottava.
Moitteettomasti olen lapsemme kasvattanut ja hienosti on elämässään pärjännyt, ei ole tarvinnut nälkäisenä kulkea tai liian pienissä vaatteissa, lääkäriin olen vienyt tarpeen vaatiessa ja tehnyt muutenkin parhaani.

Mä en jaksa eksää neuvoa, tehköön asiat tavallaan, ei kuulu mulle niin kauan kun lapsella kaikki ok.
Toivoisin häneltä samaa ja olen sanonutkin tästä, mutta ei vaikutusta....
 
Mun mielestä sulla on harvinaisen vastuullinen ja lapsenne arkeen osallistuva ex, joka on kiinnostunut lapsenne asioista. En oikeasti näe tuossa mitään ongelmaa. Muuta kuin oman suhtautumisesi asioihin.

Olisit kiitollinen myös exäsi tekemistä havainnoinneista ja antamistaan vinkeistä. Eikä todellakaan tarvitse kaikkea sanomista ottaa niin kovin henkilökohtaisesti, varsinkin kun tuossa mainitsemassasi ei sitä edes ollut.
 
Oikeesti kun sen on huomannut mun äiti, mun mies, exän sisko ja exän äitikin et se puhuu mulle kun idiootille, se äänensävy auttais nyt tosi paljon :D
Mut joo, anti olla, kunhan purnasin kun se taas aamulla soitti ja sai mun sappeni kiehahtamaan.. :whistle:
 
Tiedän, että tuo on ärsyttävää, mutta mies tahtoo osoittaa, että välittää lapsesta. Se osoittaminen voi kuulostaa sinun korvaasi ärsyttävältä, mutta se on miehen hivenen ontuva tapa kertoa, ettei lapsi ole hänelle yhdentekevä. Voi, kun meistä jokainen joskus edes yrittäisi asettua toisen ihmisen saappaisiin ja edes YRITTÄISI kuvitella elämää toisen ihmisen vinkkelistä. Älä ärsyynny, vaan mene mukaan keskusteluun, pohtikaa asioita yhdessä, jutelkaa. Ota mies vakavasti. On kamalaa, kun pitää yrittää olla hyvä isä jostain etäältä, kun ei voi osoittaa välittämistään päivittäin, arkisissa tilanteissa. Sitten se isyys näkyy tuossa hellyyttävässä huolehtimisessa. Olkoot sinusta ärsyttävää, minusta se on hieno asia! Jos koet sen väheksyntänä, sinulla ei ehkä ole itsetunto niin kohdallaan kuin toivoisi.
 
Tiedän, että tuo on ärsyttävää, mutta mies tahtoo osoittaa, että välittää lapsesta. Se osoittaminen voi kuulostaa sinun korvaasi ärsyttävältä, mutta se on miehen hivenen ontuva tapa kertoa, ettei lapsi ole hänelle yhdentekevä. Voi, kun meistä jokainen joskus edes yrittäisi asettua toisen ihmisen saappaisiin ja edes YRITTÄISI kuvitella elämää toisen ihmisen vinkkelistä. Älä ärsyynny, vaan mene mukaan keskusteluun, pohtikaa asioita yhdessä, jutelkaa. Ota mies vakavasti. On kamalaa, kun pitää yrittää olla hyvä isä jostain etäältä, kun ei voi osoittaa välittämistään päivittäin, arkisissa tilanteissa. Sitten se isyys näkyy tuossa hellyyttävässä huolehtimisessa. Olkoot sinusta ärsyttävää, minusta se on hieno asia! Jos koet sen väheksyntänä, sinulla ei ehkä ole itsetunto niin kohdallaan kuin toivoisi.

:D
Oikeesti kun tuntisit mun exän... :D
 
Mä kyllä ymmärrän sen, että sillä äänensävyllä on merkitystä ja saattaa ottaa viestin vastaanottajalla kovastikin pannuun. Mä meinaan itse syyllistyn turhan usein varmisteleman melko itsestäänselviä asioita lasten isälle ja siitäkös tuo aina riemastuu... Mulla se johtuu totaalisesta luottamuspulasta, sun exällä ehkä just mainitsemastasi pätemisen tarpeesta. Haluaa varmaan tuntea ja näyttää sulle olevansa huolehtivainen ja asioista perillä oleva isä. Koita jaksaa ja anna pahimpien juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :)
 
Ymmärrän ap:n ärsyyntymisen täysin. Lapsi on jo iso, eikö hän voi tulla itsenäisesti esim. kadun varresta kotiin? Reissuvihkon kautta sitten viestittelyt vanhempien välillä.

Koska ap niin täysin tyrmää tuon ajatuksen välittämisestä, oletan että isä on ihmistyyppiä josta minullakin on kokemuksia :kieh:
 
Joo, ei kuulosta niin kauhean pahalta. Ehkä voisit jutella hänen kanssaan joskus ihan rauhassa ja kertoa että sua loukkaa miten hän asiat sanoo. Uskon että on todella ärsyttävää kuunnella sellaista, mutta tulee mieleen että kenties hän tuntee olevansa vähän ulkona lapsen elämästä, ja tuntee itsensä tärkeäksi kun voi kertoa sulle jotain lasta koskevia asioita... Se saattaa olla iso asia isälle keksiä mistä ruuasta lapsi tykkää tai ketkä on lapsen parhaat kaverit, jne. jos sitä arkea ei joka päivä jaa.
 
Koita kestää, ota asenne että toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Mieluummin noin kuin miten meillä oli, en saanut viedä lapsia edes asunnon ovelle, vaan piti jättää alaovelle soittaa summeria ja katsoa siitä kun menivät itsekseen rappuun. Samoin noutamiset kerrostalon pihalta tiettyyn aikaan. Siinä ne pienet seisoivat kahdestaan tavaroidensa kanssa. Voi vitsit miten surullista se oli. Eikä jäänyt lapsille epäselväksi ettei isä (isän uusi) voineet minua sietää.
 
No höh, kylläpäs taas tämä homma käännettiin miesosapuolen eduksi, kuten aina.

Ymmärrän miltä se tuntuu kun jatkuvasti ollaan arvostelemassa, "neuvomassa" ja natisemassa, väkisinhän siihen menee jossain vaiheessa hermo. Lopulta tuokin kääntyy neuvojaa itseään vastaan kun häntä tavatessa jo etukäteen alkaa ärsyttää ja miettimään mistä tällä kertaa saa kuulla.

Koska mies kuitenkin vaikuttaa ajattelevan hyvää ja esittää asiansa korrektisti, toimisin sinuna samoin.
Kerrot rauhassa miten sinua hiukan harmittaa tuo arvostelu ja jos mies voisi sitä vähentää ja keskittyä tärkeimpiin pointteihin, olisi se tosi kiva juttu. :)
 
Mun ex on loistava isä, mulla ei ole huolen häivää kun lapsi on isällään.
Mutta erottiin siksi, että mies alisti mua maanrakoon ja teki itsestään lähes jumalan.
Hän ei koskaan ollut väärässä tai tehnyt virheitä vaan sai kaiken käännettyä mun syyksi, eli lievästi narsistisia piirteitä. Mutta en siis todellakaan häntä nyt tässä narsistiksi kuitenkaan leimaa.
On ihan hyvä ihminen, mutta surkea itsetunto jota koittaa pönkittää pätemällä ja nostamalla itseään tavallaan jalustalle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt exään;26256485:
On ihan hyvä ihminen, mutta surkea itsetunto jota koittaa pönkittää pätemällä ja nostamalla itseään tavallaan jalustalle...

siinähän se syy pätemiseen sitten tulikin :)
Ei kun naurahdat vaan neuvoille.
 
Mun exä ja lapsen isä on melkosen vastuuton tyyppi, mut kun erehdyin sitä täällä joskus valittamaan niin tuli kiviä niskaan. Tyyliin: "Exälläs on oikeus elää miten haluaa ja tavata kavereitaan miten lystää, siitä viis miten ollaan lapsen hoito sovittu...." ja toki en sais asiasta mitenkään valittaa vaan pitäs kiltisti alistua kohtaloon ja omaa vikaa tietty täysin kun sen kanssa menin lapsen tekemään. Eli tee mikä tahansa valinta joskus jonka seurauksia et voi mitenkään tietää taikka varmistella ja sit jos menee joku pieleen älä ainakaan valita vaan syytä itteäs. Huoh....

Sori purkaus. Ap, ymmärrän täysin et voi ottaa nuppiin. Toki paremmalta kuulostaa, kuin joku joka viis veisaa, mut silti. Koita kestää ja anna mennä toisesta korvasta ulos niin paljon kuin suinkin.
 
Toi on just sitä mitä meillä on! Ja juuri sitä pätemistä. Mies tuli yks päivä ihan tosissaan neuvomaan miten käytetään pyykinpesukonetta, miten kannattaa astiat laittaa koneeseen jne. Ja toi ei todellakaan ole mitään kenenkään parasta ajattelua, vaan ihan sitä et pakko päästä neuvomaan. Toiki on kyllä pienimmästä päästä meidän ongelmista, mutta niiiiiin raivostuttavaa!
 
Kuulostaa ihan mun exältä, viimeksi kun lapsi sieltä tuli, niin tuli kamala litania miten mitäkin asioita hoidetaan. Lapsi sitten syö niin ja niin monta kertaa ja siihen ja siihen aikaa, jos se kiukuttelee, niin tehdään niin ja näin. Niin ja noin iso lapsi ei enää tee niin eikä näin. Tuli ihan sellainen tunne, että mikä se on mua käskyttämään, meillä eletään meidän säännöillä ja tavoilla, exä voi kotonaan pitää omat sääntönsä, etenkin kun lapsi on siellä niin harvoin. Toisekseen osa noista käskyistä oli ihan älyttömiä, en ymmärrä sitä, että lapselle hoetaan "että ei noin iso poika/tyttö enää sitä eikä tätä" Sillä vaan aiheutetaan kamalat paineet lapselle monessa asiassa.
 

Yhteistyössä