I
"ihmetys"
Vieras
Mä nyt ihmettelen. Tein lapsen vastuuttoman kusipään kanssa. Olin itsekin aika lapsi vielä raskautuessani. Noh, kasvoin kertarysäyksellä aikuiseksi kun exä tuli kännissä kotiin lapsen ollessa n viikon ikäinen, riehui, löi minua ja nosteli vauvaa, aikoi mukamas ottaa vauvan ja eron. Väitti saavansa huoltajuuden koska minä olin mukamas pettänyt häntä. Muuta vastaavaa.
Noh, soitin poliisit paikalle, hoidin äijän putkaan ja ryhdistäydyin. Siitä nyt vuosia. Mies on tavannut lastaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tällä hetkellä asuu äitinsä luona, on asunut jo vajaan vuoden. Tiedän, ettei hänen taloudellinen tilanteensa ole optimaalinen, mutta silti. Ihmettelin hieman. Kun lapsen isoäiti tuli tuomaan lahjoja. Hän toi kalliin nukkekodin jonka oli itse valinnut. Korttiin oli kirjoittanut poikansa nimen myös. Tunnistan exän käsialan, tämä ei ollut hänen itsensä kirjoittama.
Voiko ihminen oikeasti olla noin tunteeton omaa lastaan kohtaan? Tai tunteita hällä näyttäis riittävän, mutta ei sellaisia, jotka normaalisti mielestäni isä-lapsi suhteeseen kuuluisivat. Isä ei ole ollut koskaan kahdestaan lapsensa kanssa, tapaamiset on hoidettu hänen äitinsä kautta sillä emme ole isän kanssa puheväleissä. Miksi minä pystyi aikuistumaan lapseni takia, mutta hän ei?
Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei osaa epäillä etteikö nukkekoti olisi myös isältä :/ Itse ihmettelen miten lastaansa tapaava etäisä ei katso etuoikeudekseen ja suureksi nautinnoksi ostaa lapselleen joululahjaa. Tottakai jotain sille omalle kukkarolle sopivaa, mitään kallista en "vaadi" jos on työttömänä.
Onneksi pääsin hänestä eroon.
Noh, soitin poliisit paikalle, hoidin äijän putkaan ja ryhdistäydyin. Siitä nyt vuosia. Mies on tavannut lastaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tällä hetkellä asuu äitinsä luona, on asunut jo vajaan vuoden. Tiedän, ettei hänen taloudellinen tilanteensa ole optimaalinen, mutta silti. Ihmettelin hieman. Kun lapsen isoäiti tuli tuomaan lahjoja. Hän toi kalliin nukkekodin jonka oli itse valinnut. Korttiin oli kirjoittanut poikansa nimen myös. Tunnistan exän käsialan, tämä ei ollut hänen itsensä kirjoittama.
Voiko ihminen oikeasti olla noin tunteeton omaa lastaan kohtaan? Tai tunteita hällä näyttäis riittävän, mutta ei sellaisia, jotka normaalisti mielestäni isä-lapsi suhteeseen kuuluisivat. Isä ei ole ollut koskaan kahdestaan lapsensa kanssa, tapaamiset on hoidettu hänen äitinsä kautta sillä emme ole isän kanssa puheväleissä. Miksi minä pystyi aikuistumaan lapseni takia, mutta hän ei?
Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei osaa epäillä etteikö nukkekoti olisi myös isältä :/ Itse ihmettelen miten lastaansa tapaava etäisä ei katso etuoikeudekseen ja suureksi nautinnoksi ostaa lapselleen joululahjaa. Tottakai jotain sille omalle kukkarolle sopivaa, mitään kallista en "vaadi" jos on työttömänä.
Onneksi pääsin hänestä eroon.