P
pah.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Näkökulma:
No eihän tuossa ollutkaa kysy, miltä LAPSESTA tuntuisi, vaan mies ei kestä elintasonsa laskemista!!!!
No eihän tuossa ollutkaa kysy, miltä LAPSESTA tuntuisi, vaan mies ei kestä elintasonsa laskemista!!!!
A
ainokainen
Vieras
No voiko tuosta enää laskea, jos alle tonni jää käteen kuussa... Ja sitten sillä rahalla pitäisi elättää eukko ja lapset, pahalta kuulostaa... Noh, ainahan on sossu näitä ihmisiä varten. Tervemenoa vaan sinne ruinaamaan.
G
gjahljka
Vieras
[quote="] !Ehkä sen kymmenen vuotta, joka on lyhyt aika...oiset kymmenen vuotta, ja saa ihan rauhassa katsella tyhjiä nurkkia vaikka loppuelämänsä.
[/quote]
Ihmiselle, joka ei erityisen innokkaasti halua jotakin asiaa, tuo on aika pitkä aika. Tooooosi pitkä aika itseasiassa. Kehoittaisin ap:tä miettimään vielä, lapsia kun ei ole pakko tehdä.
[/quote]
Ihmiselle, joka ei erityisen innokkaasti halua jotakin asiaa, tuo on aika pitkä aika. Tooooosi pitkä aika itseasiassa. Kehoittaisin ap:tä miettimään vielä, lapsia kun ei ole pakko tehdä.
S
Se riippuu
Vieras
Ei lapsilla ole mitään ennaltalaskettua kiinteää hintaa. Lasten kalleus riippuu ihan siitä miten paljon nannaa ja maallista hyvää isukit ja äidit haluavat lastensa eteen kantaa. Kyllähän tenavalle hintaa saa jos pitää olla vaippaikäisestä asti merkkivaatteet, valmiit einekset, tonneittain leluja ja pelejä, ratsastustunnit ja laskettelulomat Lapissa ja Alpeilla, isompi auto kullannupun ajeluttamiseen ja paaaljon enemmän neliöitä koko perheelle. Onko tuo kaikki sitten niin välttämätöntä onkin taas eri juttu.
I
Isoin ilo
Vieras
S
sivhos
Vieras
Meidän lapset eivät maksaneet mitään.Se että ovat olemassa,korvaa kaiken maksun.Ovat ihan ilmaisia riistettäviä tähän yhteiskuntaan.
A
ainokainen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Isoin ilo:
Joo, sossusta lohkeaa hyvin. Opettakaa vaan lapsennekin kerjäämään.
J
jeppinen
Vieras
Aloitus ei ollut kovin pitkälle ajateltua. Lapsihan ei maksa yhtään mitään, vaan tuo kaikille valoa, iloa ja rakkautta. Ja lopuksi vielä hoivaavat meidät vanhat.
E
En ole käynyt lähelläkään "sossua"
Vieras
Meidän tulot ovat pienimmillään olleet hieman yli 1 000 euroa kuussa (mies työttömänä, eikä "isojen" tulojeni vuoksi saanut työttömyyskorvausta), eikä käyty lähelläkään "sossua", eikä saatui muitakaan tukia, ihminen tulee toimeen sillä, millä on tultava. Meillä asumiseen meni n. 700 euroa, joten käteen jäi - ylitöistä riippuen - 500 euroa ja tuostakin jäi jopa säästöön!
Luovuimme ns. turhasta, eli emme tilanneet lehtiä (kirjastossa voi lukea, ilmaisjakeluita on olemassa, netistä voi lukea uutisia), luovuimme kirjojen ostosta (lainasimme kirjastosta ja kavereilta), leffaillat vaihdoimme dvd-iltoihin (niitäkin saa muuten kirjastosta lainaksi) ja panimme auton seisontavakuutukselle (myydä ei kannattanut, sillä auto ei ollut uusi ja emme ajatelleet miehen olevan lopun elämäänsä työtön). Ravintolasyömiset rahoitimme lounasseteleilläni, mutta muuten teimme - kuten normaalisti - ruoan itse. Eli kyllä sitä toimeen tulee, kun panee asiat tärkeysjärjestykseen.
No me siis silloin lykkäsimme miehen työttömyyden ajan ensiksi tuota lapsiajatusta ja kun mies ei työllistynytkään heti, hän lähti opiskelemaan ja taas lykkäsimme asiaa. Niin, aiemmin lykkäsimme sen vuoksi, että minä opiskelin, sitten halusin vakituisen työn ja sitten en tietenkään heti edes kehdannut ajatella äitiyslomaa.
No nyt olen 36-vuotias ja olemme toista vuotta yrittäneet lasta. Luulin jo, että nyt olen raskaana (kuukautiset olivat muutaman päivän myöhässä), mutta tänään ne alkoivat. Masentaa, suututtaa, itkettää, harmittaa. En tiedä, että tulemmeko ikinä yhteistä lasta saamaan ja jos emme, se asia pitää jotenkin yrittää hyväksyä ja sen asian kanssa oppia elämään.
Eli riippuu ap: perheen normaaleista menoista ja siitä, mistä on tarvittaessa valmis luopumaan, onko teille taloudellisesti "mahdollista" saada lapsi. Muistakaa, että kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, meillä ainakin ystäväpiirissä on kierrätetty kaikki vaatteista ja vaunuista lähtien, myös kirjat, lelut jne. ovat useasti vaihtaneet omistajaa. Muistettava kumminkin on, ettei niitä lapsia niin vain "tehdä" ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä vaikeampaa se on.
Luovuimme ns. turhasta, eli emme tilanneet lehtiä (kirjastossa voi lukea, ilmaisjakeluita on olemassa, netistä voi lukea uutisia), luovuimme kirjojen ostosta (lainasimme kirjastosta ja kavereilta), leffaillat vaihdoimme dvd-iltoihin (niitäkin saa muuten kirjastosta lainaksi) ja panimme auton seisontavakuutukselle (myydä ei kannattanut, sillä auto ei ollut uusi ja emme ajatelleet miehen olevan lopun elämäänsä työtön). Ravintolasyömiset rahoitimme lounasseteleilläni, mutta muuten teimme - kuten normaalisti - ruoan itse. Eli kyllä sitä toimeen tulee, kun panee asiat tärkeysjärjestykseen.
No me siis silloin lykkäsimme miehen työttömyyden ajan ensiksi tuota lapsiajatusta ja kun mies ei työllistynytkään heti, hän lähti opiskelemaan ja taas lykkäsimme asiaa. Niin, aiemmin lykkäsimme sen vuoksi, että minä opiskelin, sitten halusin vakituisen työn ja sitten en tietenkään heti edes kehdannut ajatella äitiyslomaa.
No nyt olen 36-vuotias ja olemme toista vuotta yrittäneet lasta. Luulin jo, että nyt olen raskaana (kuukautiset olivat muutaman päivän myöhässä), mutta tänään ne alkoivat. Masentaa, suututtaa, itkettää, harmittaa. En tiedä, että tulemmeko ikinä yhteistä lasta saamaan ja jos emme, se asia pitää jotenkin yrittää hyväksyä ja sen asian kanssa oppia elämään.
Eli riippuu ap: perheen normaaleista menoista ja siitä, mistä on tarvittaessa valmis luopumaan, onko teille taloudellisesti "mahdollista" saada lapsi. Muistakaa, että kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, meillä ainakin ystäväpiirissä on kierrätetty kaikki vaatteista ja vaunuista lähtien, myös kirjat, lelut jne. ovat useasti vaihtaneet omistajaa. Muistettava kumminkin on, ettei niitä lapsia niin vain "tehdä" ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä vaikeampaa se on.
A
ainokainen
Vieras
Hienoa kuulla, että on lapsiperheitä, jotka osaavat elää varojensa mukaan. Taidatte olla vähemmistöä.
M
milla.
Vieras
Meillä oli tosi köyhää kun olin lapsi. Ei se haitannut. Vanhempia varmaan rassasi, kun eivät pystyneet meille lapsille ostamaan kaikkea mitä olisimme halunneet. Kerran kaupassa olisin halunnut jotain hedelmiä ja äiti kielsi. Joku besserwissertäti oli tokaissut, että kyllähän lapsen pitää hedelmiä saada kun ne on terveellisiä. Äidillä oli kauppalista peruselintarvikkeista mukana, rahaa ei vain yksinkertaisesti ollut mihinkään muuhun. Varmasti tuntui pahalle, kun joku tulee tommoista tokaisemaan, lapsen parhaaksi tietenkin. Eihän äiti meille lapsille kertonut silloin, että rahasta oli niin tiukkaa, emmekä varmaan olisi sitä ymmärtäneetkään.
Rankkaa se varmasti on elää pienillä rahoilla ja elättää lasta, mutta ei lapsi oikeasti tarvitse mitään kovin kummoista. Itse katson kauhulla tuttujen touhuja, kun lapset saavat kymmenittäin joululahjoja ja kaikkea on liikaa. En edes haluaisi lapselleni sellaista, vaikka varaa olisikin.
Rankkaa se varmasti on elää pienillä rahoilla ja elättää lasta, mutta ei lapsi oikeasti tarvitse mitään kovin kummoista. Itse katson kauhulla tuttujen touhuja, kun lapset saavat kymmenittäin joululahjoja ja kaikkea on liikaa. En edes haluaisi lapselleni sellaista, vaikka varaa olisikin.
A
ainokainen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ainokainen:
Anteeksi, nimimerkki "En ole käynyt lähelläkään sossua", luin viestisi huolimattomasti. Siis teillä ei ole vielä lapsia. Ikävä kuulla, että ei ole vielä tärpännyt. Onnea ja toivottavasti toiveenne toteutuu!