E
epätoivoinen
Vieras
Kuopuksemme on ollut 2kk iästä lähtien avohuollon sijoituksessa koko ajan kestävän huudon takia. Esikoisemme, kuten muukaan perheemme, ei nukkunut lainkaan kun vauva vaan huusi, joten päädyin hakemaan sossulta apua. Kuopus kävi nyt ekalla kotilomalla,ja huusi koko sen ajan. Ikää nyt 1v. Tarvitsee näköjään unta vain max.9h/vrk.
Tämä on niin raskasta etten pysty sanoin kuvailemaan. Lapsella ei ole allergioita, neurologi on tutkinut, ei mitään. Syytä itkulle ei löydy.
Tunnesidettä lapseen ei oikeastaan ole, nähdään viikoittain, ja olen nyt ruvennut harkitsemaan adoptioon antamista. Itken päivittäin tämän asian takia, tunnen itseni uskomattoman huonoksi äidiksi kun en tunne lastani kohtaan mitään.
En tarvitse nyt moraalisaarnaa siitä että kestä vaan, vauvat itkee. Tiedän, mutta ei vuotta 24/7. Ehkäpä jossain olisi perhe joka tuota jaksaisi.
Mitenköhän tässä pitäisi edetä, jos todella adoptioon päädytään?
Tämä on niin raskasta etten pysty sanoin kuvailemaan. Lapsella ei ole allergioita, neurologi on tutkinut, ei mitään. Syytä itkulle ei löydy.
Tunnesidettä lapseen ei oikeastaan ole, nähdään viikoittain, ja olen nyt ruvennut harkitsemaan adoptioon antamista. Itken päivittäin tämän asian takia, tunnen itseni uskomattoman huonoksi äidiksi kun en tunne lastani kohtaan mitään.
En tarvitse nyt moraalisaarnaa siitä että kestä vaan, vauvat itkee. Tiedän, mutta ei vuotta 24/7. Ehkäpä jossain olisi perhe joka tuota jaksaisi.
Mitenköhän tässä pitäisi edetä, jos todella adoptioon päädytään?