Lapsen älykkyys?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Simpura"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen yksi näitä 3-vuotiaana lukemaan oppineita, ja olen myös älykäs.

Koulunkäynti oli pitkään ihan pelleilyä, koska opin asiat kuuntelemalla ja vilkaisemalla, ainoastaan matematiikan tehtävät tein (mielelläni, ainakin haastavammat, alaluokan omasta mielestäni "tyhmän helpot" jätin usein tekemättä, ja sainkin siitä sitten rangaistuksia...) Vasta lukiovaiheessa aloin vähitellen ymmärtää opiskelun tarvitsevan myös työntekoa, sitä lukemista. Lääkiksessä pärjäsin hyvin. Fil.maisterin tutkinto tuli siinä sivussa yleisestä mielenkiinnosta. Työelämässä olen menestynyt kaiketi verraten hyvin, kun yleensä minut on kutsuttu niihin tehtäviin, joihin olen tuntenut mielenkiintoa.

Mutta eihän se varhainen lukemaan oppiminen tai akateeminen menestys onnea sinänsä takaa. Olen kohdannut burnoutin, sairastanut masennuksen, mahahaavan ja kokenut kipeän avioeronkin (jonka yhdeksi syyksi psykiatrini arveli sitä että mieheni ei kestänyt menestystäni... mikä ei ikinä avioliittomme aikana juolahtanut mieleenikään). Lapseni ovat ns. "tavallisia" oppijoita, koulumenestys tyydyttävä-kiitettävä-linjalla, eikä kumpikaan ole lähtenyt korkeakouluopintoja havittelemaan (molemmat taiteellisella alalla).

Ei kai se lapsensa varhaisen lukemaan oppimisen ihmettely nyt ihan pelkkää kehuskelua tarvitse olla. Onhan se hämmentävääkin. Omat vanhempani ovat nyt iäkkäinä kertoneet, miten ihmeissään he olivat kun esikoinen osoittautui tämmöiseksi valopääksi... Että mitä sen kanssa pitää tehdä ja miten olla, kun se oppii asioita nopeammin kuin yleensä tuonikäiset ja on kiinnostunut kaikesta. Tunsin itseni usein lapsena "oudoksi", ja lukutaitoani kouluun mennessä vähän häpesinkin. Kiusaamistakin yritettiin ("hikipinko"-nimittelyä, kun en edes ollut pinko enkä yrittänyt mitään), mutta pahasuisena sain kyllä kiusaajat kuriin melko nopeasti.
 
[QUOTE="hmh";28250871]No ei ne kaikki kyllä valitettavasti tasoitu. Kyllä niitä on olemassa joiden on koko ikänsä vaikea oppia yhtään mitään.[/QUOTE]

Noin pääsääntöisesti...
Tottakai poikkeuksia ja yksilöitä löytyy.
 
Olen yksi näitä 3-vuotiaana lukemaan oppineita, ja olen myös älykäs.

Koulunkäynti oli pitkään ihan pelleilyä, koska opin asiat kuuntelemalla ja vilkaisemalla, ainoastaan matematiikan tehtävät tein (mielelläni, ainakin haastavammat, alaluokan omasta mielestäni "tyhmän helpot" jätin usein tekemättä, ja sainkin siitä sitten rangaistuksia...) Vasta lukiovaiheessa aloin vähitellen ymmärtää opiskelun tarvitsevan myös työntekoa, sitä lukemista. Lääkiksessä pärjäsin hyvin. Fil.maisterin tutkinto tuli siinä sivussa yleisestä mielenkiinnosta. Työelämässä olen menestynyt kaiketi verraten hyvin, kun yleensä minut on kutsuttu niihin tehtäviin, joihin olen tuntenut mielenkiintoa.

Mutta eihän se varhainen lukemaan oppiminen tai akateeminen menestys onnea sinänsä takaa. Olen kohdannut burnoutin, sairastanut masennuksen, mahahaavan ja kokenut kipeän avioeronkin (jonka yhdeksi syyksi psykiatrini arveli sitä että mieheni ei kestänyt menestystäni... mikä ei ikinä avioliittomme aikana juolahtanut mieleenikään). Lapseni ovat ns. "tavallisia" oppijoita, koulumenestys tyydyttävä-kiitettävä-linjalla, eikä kumpikaan ole lähtenyt korkeakouluopintoja havittelemaan (molemmat taiteellisella alalla).

Ei kai se lapsensa varhaisen lukemaan oppimisen ihmettely nyt ihan pelkkää kehuskelua tarvitse olla. Onhan se hämmentävääkin. Omat vanhempani ovat nyt iäkkäinä kertoneet, miten ihmeissään he olivat kun esikoinen osoittautui tämmöiseksi valopääksi... Että mitä sen kanssa pitää tehdä ja miten olla, kun se oppii asioita nopeammin kuin yleensä tuonikäiset ja on kiinnostunut kaikesta. Tunsin itseni usein lapsena "oudoksi", ja lukutaitoani kouluun mennessä vähän häpesinkin. Kiusaamistakin yritettiin ("hikipinko"-nimittelyä, kun en edes ollut pinko enkä yrittänyt mitään), mutta pahasuisena sain kyllä kiusaajat kuriin melko nopeasti.

Olen monella mittarilla huippumenestynyt - myös taloudellisesti (en enää asu Suomessa, pienet piirit eivät riitä). Lukemaan opin 4v. Lapsilleni toivon helpompaa elämää "keskivertoälykkäinä".
 
Varhain lukemaan oppiminen ei korreloi myöhemmän koulumenestyksen tms. kanssa. Serkkuni oppi lukemaan 3-vuotiaana, samoin isäpuoleni ja moni muukin tuttu. Ei ole mielestäni kovin harvinaista ja Suomen ulkopuolella huomattavasti yleisempää. Lapsi oppii paljon, jos hänen herkkyyskausiensa aikana häntä opetetaan niistä asioista, mitkä häntä kiinnostavat.

Jos lapsi on lahjakas, suosittelen ehdottomasti lapsen taitojen tukemista. Suomessa vaan ei ole tavattu näin tehdä.
 
Mun mielestäni kuulostaa siltä, että tuon älykkään lapsen elämässä tulee olemaan vielä monta vaikeaa hetkeä, jos vanhemmat jo pienestä pitäen opettavat hänelle, että hän on aivan erityinen ja häntä pitää erityishuomioida jne. (Siis tottakai jokainen lapsi on erityinen omille vanhemmilleen, en tässä tarkoita sitä.) Voi tulla aika ikävänä iskuna sitten vanhempana, jos joutuu huomaamaan, että ei olekaan sen kummemmin älykäs kuin muutkaan älykkäät ihmiset.

Mutta jokainen aiheuttakoon omalle lapselleen ihan sellaisia ongemia kuin haluaa... Ei se ole tuttavilta pois! :)
 
No mä opin äitini sanojen mukaan lukemaan 3-vuotiaana. Itse miellän opetelleeni 4-vuotiaana, kun kukaan ei mulle lukenut.
Peruskoulu meni parhaiden joukossa, luin kyllä kovasti.
Siihenpä se jaksaminen sitten loppui, rimaa hipoen suoritin ammattikoulun.
Älykkyystestin tuloksena psykologi mulle kyllä sanoi, että olisin pystynyt parempaankin:)
Mutta nykyään olen ihan täys luuseri, eläkkeellä, ja oikeinkirjoituskin tuottaa mulle ongelmia.
 
[QUOTE="Mämä";28251194]No mä opin äitini sanojen mukaan lukemaan 3-vuotiaana. Itse miellän opetelleeni 4-vuotiaana, kun kukaan ei mulle lukenut.
Peruskoulu meni parhaiden joukossa, luin kyllä kovasti.
Siihenpä se jaksaminen sitten loppui, rimaa hipoen suoritin ammattikoulun.
Älykkyystestin tuloksena psykologi mulle kyllä sanoi, että olisin pystynyt parempaankin:)
Mutta nykyään olen ihan täys luuseri, eläkkeellä, ja oikeinkirjoituskin tuottaa mulle ongelmia.[/QUOTE]

Taidat jauhaa paskaa. Mikähän sen älykkyystestin tulos oli?

Ja kaipa sitä melkein kuka vaan pystyy parempaan kuin siihen, että suorittaa amiksen rimaa hipoen. Eli missä vaiheessa jaksaminen loppui?
 
Taidat jauhaa paskaa. Mikähän sen älykkyystestin tulos oli?

Ja kaipa sitä melkein kuka vaan pystyy parempaan kuin siihen, että suorittaa amiksen rimaa hipoen. Eli missä vaiheessa jaksaminen loppui?
kuin niin jauhan paskaa?
No se jaksaminen loppui varmaan siellä yläasteella.
Joo, kuka vaan varmasti pystyy parempaan, sitähän mä sanoin, että varhainen lukemaan oppiminen ei todistanut mun älykkyyttä ja menestystä ainakaan.
 
[QUOTE="Mämä";28251355]kuin niin jauhan paskaa?
No se jaksaminen loppui varmaan siellä yläasteella.
Joo, kuka vaan varmasti pystyy parempaan, sitähän mä sanoin, että varhainen lukemaan oppiminen ei todistanut mun älykkyyttä ja menestystä ainakaan.[/QUOTE]

Niin mutta kun sun tekstissä lukee, että "peruskoulu meni parhaiden joukossa". No eikös yleensä ne peruskoulun parhaat mee lukioon? Tai jos ei mee, niin sitten niillä on joku erityinen muu kiinnostus. Eli missä vaiheessa sun koulumenestys lopahti.

Ja astrolabelle sun muille "erityislahjakkaiden tukemista ajaville"... Siis tässähän oli kai kyse siitä, että osoittaako esim. aikainen lukemaan oppiminen jotain erityistä lahjakuutta. Ja toiseksi onko asioiden mahdollisimman aikainen oppiminen aina eduksi? En nyt tarkoita, että pitäisi estää ja tasapäistää, mutta kuten tässäkin ketjussa on arvioitu voi niitä huippulahjakkuuksia olla muitakin kuin vain sellaisissa tapauksissa että se näkyy 3-4-vuotiaina. Minä uskon, että asioiden opetaminen liian nuorille ei ole aina hyväksi vaan asioita pitää alkaa edistää vasta kun lapsi on oikeasti kypsä. Tietenkin tuollaista on aivan mahdoton arvioida tuollaista kypsyyttä, mutta kumminkin.

Tuntuu vähän siltä, että jotkut haluavat tehdä lapsistaan koulutettuja robotteja, mutta sellainen kokonaisvaltainen kehitys unohdetaan.
 
[QUOTE="ap";28250470]Okei. Olen kateellinen. Helpottiko?

Voiko asiasta silti keskustella?[/QUOTE]

Fiksu sinä ainakin olet, tuo oli juuri oikea vastaus riidanhaastoon!
 
[QUOTE="Vieras";28251431]Niin mutta kun sun tekstissä lukee, että "peruskoulu meni parhaiden joukossa". No eikös yleensä ne peruskoulun parhaat mee lukioon? Tai jos ei mee, niin sitten niillä on joku erityinen muu kiinnostus. Eli missä vaiheessa sun koulumenestys lopahti.
.[/QUOTE]
No olisihan mun pitänyt mennä, mua painostettiin, ja siitä seurasikin puolen vuoden aresti, kun en mennyt. Rehtori kävi kotona houkuttelemassa, jne.
Hakeuduin sitten kiinnostavalle alalle ammattikouluun, ja siellä en enää jaksanut opiskella, tuntui että mun olisi pitänyt monet asiat osata jo peruskoulupohjalta, mutta entisestä matikan kympin oppilaasta tulikin välttävän saanut, jne.
Ehkä löin lössiksi, kun ei vain kiinnostanut, tai löin hanskat tiskiin siksi kun vaadin itseltäni liikaa, ja kun en enää pystynytkään ylittämään sitä omaa rimaani, en halunnut yrittää enää ollenkaan.
Asiaa tuskin tietenkään paransi se vanhempien elvistely koulumenestykselläni, tai se että sain haukut jos sain kokeesta vain ysin.
Ehkä mun elämäni pilasi huonot kotiolot, alkoholismi ja väkivalta, tai koulukiusaaminen. Tai sitten vain tyhmyyteni. Mene ja tiedä.

Ja tiedän yhden toisenkin tapauksen, hän vain sekosi lukiossa, kun ei enää ehkä saanutkaan pelkkiä kymppejä. En tiedä saiko suoritettua opiskeluja loppuun hänkään.
Siinä tilanteessa ei varmasti asiaa paranna, jos itsensä lisäksi rimaa korottavat vielä vaativat vanhemmat, jotka ovat korostaneet lapsen erityisyyttä siihen asti, joten ap:n kuvaamat vanhemmat saavat kyllä karvat pystyyn.
 

Similar threads

H
Viestiä
21
Luettu
2K
V
L
Viestiä
2
Luettu
973
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L
T
Viestiä
54
Luettu
8K
H
N
Viestiä
16
Luettu
877
K

Yhteistyössä