Riston tapaus nosti esiin lakien kehittämisen tarpeen.
www.is.fi
Ristolle selvisi vasta vajaat pari vuotta lapsen syntymän jälkeen, että pariskunnan hartaasti toivoma lapsi olikin seurausta vaimon avioliiton ulkopuolisesta suhteesta.
Isyystestin vahvistettua, ettei Risto ollut lapsen biologinen isä, Risto yritti kumota isyyden käräjäoikeudessa, mutta myöhästyi määräajasta parilla kuukaudella.
Lain mukaan naimisissa olevalle pariskunnalle syntyvän lapsen biologiseksi isäksi määritellään isyysolettaman mukaan automaattisesti äidin aviomies. Avioliitossa lapsen saavan miehen ei siis tarvitse tunnustaa isyyttä, eikä aviomiehen isyydestä erikseen kysytä tai sitä selvitetä.
Mikäli aviomiehelle selviää, että hän ei olekaan vaimonsa saaman lapsen biologinen isä, voi hän nostaa isyyden kumoamisesta kanteen käräjäoikeuteen. Isyyslain mukaan kanne isyyden kumoamisesta tulee laittaa vireille kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä.
– Perusperiaate isyystutkimuksen näkökulmasta on se, että pitää mennä lapsen oikeudet edellä, polkematta miesten oikeuksia olipa kyse sosiaalisesta tai biologisesta isästä, isyystutkija, kasvatustieteiden tohtori
Jouko Huttunen Jyväskylästä kertoo Ilta-Sanomille.
Hänen mukaansa kiintymyssuhde isään on lapselle hyvin tärkeä.