Yleinen käsitys ADHD-oireisesta oppilaasta vaikuttaa muodostuvan assosiaatiolle Vaahteramäen Eemelistä, kurittomasta rasavillistä. Ulkoisen käyttäytyisen taakse ei tunnuta näkevän. Kouluissa on yhä vahvasti valloillaan kontrolli- ja käytöskeskeinen toimintakulttuuri. Oppilaan koulunkäyntiä vaikeuttavia ongelmia ei havaita vaan itsehillinnän ja tahdonvoiman uskotaan olevan täysin lapsen omassa hallinnassa ja hänen motivaationsa säädeltävissä.
Ei voida olettaa, että jokaisella opettajalla olevan tietoa ADHDsta, ei myöskään valmiita keinoja kohtaamaan ADHD-oireinen lapsi. Lapsen terve kehitys edellyttää välittävän kasvuympäristön toteuttamaa ohjausta. ADHD-oireinen lapsi ei useinkaan selviä kasvuympäristönsä vaatimuksista ilman aikuisten, ja myös vertaista tukea. Toistuva negatiivinen palaute ja rankaiseminen eivät auta lasta ymmärtämään itseään suhteessa ympäristöönsä.
ADHD-eroja ja yhtäläisyyksiä tytöissä ja pojissa
Tytöillä on myös tarkkaavaisuusongelmia, mutta käyttäytymisessä vallitsee useammin kuin pojilla alivilkkaus ja taipumus uneksimiseen. Tämä on ADHDn inattentiivinen muoto. Kummallakin sukupuolella esiintyy kumpaakin ADHDn alamuotoa, mutta jakauma näyttäisi olevan epätasainen.
Tytöillä leimaa-antavina piirteinä ovat keskittymysvaikeudet ja ratkaisuna niihin taipumus vaipua omiin mietteisiin. Asiat jäävät kesken tai unohtuvat, mutta ulospäin näkyvä käyttäytyminen voi olla hyvin vähäeleistä. Impulssiivisuus ei ole leimaa-antavaa, jolloin törmäykset muiden kanssa ovat vähäisempiä. Omiin ajatuksiin vaipuminen tulkitaan usein kiltteydeksi tai ujoudeksi.
Koululaiselle hyödyllinen tukitoimi saattaa olla esimerkiksi opetuksen eriyttäminen eli opetustavan, -paikan ja/tai -menetelmien muokkaaminen yksilöllisiä tarpeita paremmin palvelevaksi. Lapsi saattaa tarvita joissakin oppiaineissa myös yksilöllistämistä. Osa lapsista tai nuorista, joilla on ADHD, hyötyy pienemmästä ryhmäkoosta, avustajan tuesta ja erityisopetuksen eri toimenpiteistä. Selkeät säännöt, tavoitteet, rutiinit ja johdonmukainen ohjaaminen tukevat lapsen kehitystä. Opetuksen strukturointi, päivä- ja viikko-ohjelmien läpikäyminen yhdessä, konkreettiset toimintaohjeet, tilanteiden ennakointi, ylimääräisten ärsykkeiden karsiminen, asioiden rajaaminen ja toiminnallisuuden lisääminen opetustilanteissa edistävät lapsen kykyä keskittyä.
Levoton liikehdintä on usein näkyvä ja häiritsevä käyttäytymisen piirre luokkatyöskentelyssä.Se voi olla myös lapsen keino ylläpitää vireyttä. Onkin syytä pohtia, miten tämä levottomuus voidaan kanavoida yleisesti hyväksytympään toimintaan. Jotakin lasta voi auttaa lupa liikkua sovitusti tunnin aikana, käsissä olevan stressilelun näpertely, purukumin pureskeleminen tai oppiaineen opiskelu toiminnallisella tavalla. Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi saa herkästi ympäristöstä paljon negatiivista palautetta.
Valloittavimmillaan ADHD:hen liittyy kuitenkin runsaasti positiivisia piirteitä, joita ovat esimerkiksi energisyys, kekseliäisyys, tunteikkuus, rohkeus, spontaanius, idearikkaus ja sanavalmius. Lapsen tai nuoren kasvatuksessa vahvuuksien korostaminen onkin ensiarvoisen tärkeää.
---
Olet ehkä joskus miettinyt, mistä tiedät, onko lapsellasi ADHD. Sitä ei ole helppo tietää, sillä ei ole olemassa vain ADHD-lapsille tyypillistä käyttäytymistä. Myös muut lapset voivat käyttäytyä ADHD-lasten tavoin.
Suurin ero on se, että ADHD-lapsi käyttäytyy häiritsevästi useammin kuin muut lapset, eikä hän pysty hallitsemaan tai muuttamaan käytöstään ilman apua. Hänen voi olla vaikea keskittyä, hän saattaa häiritä luokkatovereitaan (joskus huomaamatta sitä itse) tai olla levoton, tai hänen voi olla vaikeata keskittyä opetukseen tai tehtäviinsä. Hänellä voi myös olla tarve puhua paljon.
ADHD
Päivi Tasala
ADHD-aikuiset ry:n
potilasetutoimikunnan puheenjohtaja