Lapsen AD/HD...

jotain erikoista on, kun tuollaista on noin paljon nykyään. en muista omasta lapsuudesta jostain 70-80-luvulta yhtään lasta, jolla olisi keskittyminen ollut NOIN vaikeaa ja raivareita yms. jatkuvasti ihan vähstä. mitä oikein on tapahtunut? ja on siis ihan järkyttävää, että pienet lapset alkavat syödä lääkkeitä vuosikausia, eikä kellään ole mitään tietoa mitä niiden käyttö tekee ihmiselle pitkän ajan kulueessa. Psyyken lääkitys lapsella tuntuu tosi pahalta, ihan kaamealle.

 

jotain erikoista on, kun tuollaista on noin paljon nykyään. en muista omasta lapsuudesta jostain 70-80-luvulta yhtään lasta, jolla olisi keskittyminen ollut NOIN vaikeaa ja raivareita yms. jatkuvasti ihan vähstä. mitä oikein on tapahtunut? ja on siis ihan järkyttävää, että pienet lapset alkavat syödä lääkkeitä vuosikausia, eikä kellään ole mitään tietoa mitä niiden käyttö tekee ihmiselle pitkän ajan kulueessa. Psyyken lääkitys lapsella tuntuu tosi pahalta, ihan kaamealle.

A) ennen lapset laitettiin tarkkikselle "tyhmä-laiska-saamaton"-leima otsassaan.
B) adhd-lääkkeet eivät ole psyykenlääkkeitä
C) enää ei ole lupa piestä lasta "kunnolliseksi"
D) nykyään on enemmän tietoa ja mahdollisuuksia käyttää sitä

 

Ja kristalleja tyynyn alla. Tai villahousuja.

Toki mahdollinen ravinnon imeytymisongelma voi pahentaa oireita, mutta ei selitä kaikkea. Kuten sanoin, addi-pää tarvitsee paljon virtaa, sopivia rasvoja ja hiilareita, mutta pelkällä ruokavaliolla ei tilannetta korjata.

HEI ! älä lyttää näitä kommentteja kuin olisit kaikki tietävä adhd. add yms lapsen hoidossa.
Sinä et todellakaan ole paikalla sanomaan että mitään luonnollsita ei kannata kokeilla vaan nappeja summuun jotta lapsi saadaan muottiin sopivaksi.
Aina ei tarvi saada muottiin mutta elämä järjestykseen.
On olemassa muitakin kuin add ja adhd ja näistä kannattaa jutella monen muun lääkärin kanssa. Monet lääkärit eivät vaivaudu miettiin mutia vaihtoehtoja diagnooseja jotka sivuuttavat aika läheltä adhd:ta mutta hoisetaan erilailla.

Jokaiselle impulsille aivoissa on oma lääkkeensä, näin kärjistettynä, Jos lapsesi kokee vihaa ja ei pysty hillitseen nyrkkiään on siihenkin oma lääkkeensä. Lapsen raivostuessa nyrkki haluaa heilahtaa mutta tulee vain puf, tyhjä kohta ja nyrkki ei heilahda.
Muihinki impulsiivisiin tekoihin on lääkkeitä mutta niitä harvemmin jaksetaan tai tahdotaan jakaa lääkäreiden toimesta.

 

[QUOTE="äitix4";24432505]HEI ! älä lyttää näitä kommentteja kuin olisit kaikki tietävä adhd. add yms lapsen hoidossa.
Sinä et todellakaan ole paikalla sanomaan että mitään luonnollsita ei kannata kokeilla vaan nappeja summuun jotta lapsi saadaan muottiin sopivaksi.
Aina ei tarvi saada muottiin mutta elämä järjestykseen.
On olemassa muitakin kuin add ja adhd ja näistä kannattaa jutella monen muun lääkärin kanssa. Monet lääkärit eivät vaivaudu miettiin mutia vaihtoehtoja diagnooseja jotka sivuuttavat aika läheltä adhd:ta mutta hoisetaan erilailla.

Jokaiselle impulsille aivoissa on oma lääkkeensä, näin kärjistettynä, Jos lapsesi kokee vihaa ja ei pysty hillitseen nyrkkiään on siihenkin oma lääkkeensä. Lapsen raivostuessa nyrkki haluaa heilahtaa mutta tulee vain puf, tyhjä kohta ja nyrkki ei heilahda.
Muihinki impulsiivisiin tekoihin on lääkkeitä mutta niitä harvemmin jaksetaan tai tahdotaan jakaa lääkäreiden toimesta.[/QUOTE]

Onko tuo nyt lyttäämistä, jos toteaa, että ravinnostakin voi vähän apua saada? :O

Ja totta, minulla ei ole kaikkea maailman tietoa tai kokemusta adhd/add-lapsen tai -aikuisen hoidosta, mutta kohta 40 vuotta asiaan tarkasti tutustuneena, useammalta kannalta, voin kertoa omia kokemuksiani ja mielipiteitäni. Kuten muutkin.

 

Yleinen käsitys ADHD-oireisesta oppilaasta vaikuttaa muodostuvan assosiaatiolle Vaahteramäen Eemelistä, kurittomasta rasavillistä. Ulkoisen käyttäytyisen taakse ei tunnuta näkevän. Kouluissa on yhä vahvasti valloillaan kontrolli- ja käytöskeskeinen toimintakulttuuri. Oppilaan koulunkäyntiä vaikeuttavia ongelmia ei havaita vaan itsehillinnän ja tahdonvoiman uskotaan olevan täysin lapsen omassa hallinnassa ja hänen motivaationsa säädeltävissä.

Ei voida olettaa, että jokaisella opettajalla olevan tietoa ADHDsta, ei myöskään valmiita keinoja kohtaamaan ADHD-oireinen lapsi. Lapsen terve kehitys edellyttää välittävän kasvuympäristön toteuttamaa ohjausta. ADHD-oireinen lapsi ei useinkaan selviä kasvuympäristönsä vaatimuksista ilman aikuisten, ja myös vertaista tukea. Toistuva negatiivinen palaute ja rankaiseminen eivät auta lasta ymmärtämään itseään suhteessa ympäristöönsä.

ADHD-eroja ja yhtäläisyyksiä tytöissä ja pojissa

Tytöillä on myös tarkkaavaisuusongelmia, mutta käyttäytymisessä vallitsee useammin kuin pojilla alivilkkaus ja taipumus uneksimiseen. Tämä on ADHDn inattentiivinen muoto. Kummallakin sukupuolella esiintyy kumpaakin ADHDn alamuotoa, mutta jakauma näyttäisi olevan epätasainen.

Tytöillä leimaa-antavina piirteinä ovat keskittymysvaikeudet ja ratkaisuna niihin taipumus vaipua omiin mietteisiin. Asiat jäävät kesken tai unohtuvat, mutta ulospäin näkyvä käyttäytyminen voi olla hyvin vähäeleistä. Impulssiivisuus ei ole leimaa-antavaa, jolloin törmäykset muiden kanssa ovat vähäisempiä. Omiin ajatuksiin vaipuminen tulkitaan usein kiltteydeksi tai ujoudeksi.

Koululaiselle hyödyllinen tukitoimi saattaa olla esimerkiksi opetuksen eriyttäminen eli opetustavan, -paikan ja/tai -menetelmien muokkaaminen yksilöllisiä tarpeita paremmin palvelevaksi. Lapsi saattaa tarvita joissakin oppiaineissa myös yksilöllistämistä. Osa lapsista tai nuorista, joilla on ADHD, hyötyy pienemmästä ryhmäkoosta, avustajan tuesta ja erityisopetuksen eri toimenpiteistä. Selkeät säännöt, tavoitteet, rutiinit ja johdonmukainen ohjaaminen tukevat lapsen kehitystä. Opetuksen strukturointi, päivä- ja viikko-ohjelmien läpikäyminen yhdessä, konkreettiset toimintaohjeet, tilanteiden ennakointi, ylimääräisten ärsykkeiden karsiminen, asioiden rajaaminen ja toiminnallisuuden lisääminen opetustilanteissa edistävät lapsen kykyä keskittyä.

Levoton liikehdintä on usein näkyvä ja häiritsevä käyttäytymisen piirre luokkatyöskentelyssä.Se voi olla myös lapsen keino ylläpitää vireyttä. Onkin syytä pohtia, miten tämä levottomuus voidaan kanavoida yleisesti hyväksytympään toimintaan. Jotakin lasta voi auttaa lupa liikkua sovitusti tunnin aikana, käsissä olevan ”stressilelun” näpertely, purukumin pureskeleminen tai oppiaineen opiskelu toiminnallisella tavalla. Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi saa herkästi ympäristöstä paljon negatiivista palautetta.

Valloittavimmillaan ADHD:hen liittyy kuitenkin runsaasti positiivisia piirteitä, joita ovat esimerkiksi energisyys, kekseliäisyys, tunteikkuus, rohkeus, spontaanius, idearikkaus ja sanavalmius. Lapsen tai nuoren kasvatuksessa vahvuuksien korostaminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

---

Olet ehkä joskus miettinyt, mistä tiedät, onko lapsellasi ADHD. Sitä ei ole helppo tietää, sillä ei ole olemassa vain ADHD-lapsille tyypillistä käyttäytymistä. Myös muut lapset voivat käyttäytyä ADHD-lasten tavoin.

Suurin ero on se, että ADHD-lapsi käyttäytyy häiritsevästi useammin kuin muut lapset, eikä hän pysty hallitsemaan tai muuttamaan käytöstään ilman apua. Hänen voi olla vaikea keskittyä, hän saattaa häiritä luokkatovereitaan (joskus huomaamatta sitä itse) tai olla levoton, tai hänen voi olla vaikeata keskittyä opetukseen tai tehtäviinsä. Hänellä voi myös olla tarve puhua paljon.

ADHD

Päivi Tasala
ADHD-aikuiset ry:n
potilasetutoimikunnan puheenjohtaja

 

onko toi medikinet lyhyt vai CR? voisko noi raivokohtaukset yms selittää sillä että jos ei syö kunnolla? verensokerit on varmaan mitattu? tiedän diabeetikko poikasen joka käyttäytyy ihan adhd/maisesti kun sokerit laskee..
Meidän omalla pojalla adhd ja lääkitys aloitetaan nyt syksyllä. Psykologi (joka pojan testauksen suoritti) sanoi että olishan se ihanteellinen tilanne jos jokaiselle adhd lapselle saataisiin kouluun oma avustaja jotta saadaan lapsen kaikki kyvyt ja luovuus käyttöön ilman lääkitystä. Näin vain ei ole resurssipulan takia muottiin on sovittava jos haluaa pärjätä, toki tyhmiäkin tarvitaan että viisaat näyttää viisaammilta, mutta onko se reilua lahjakkaalle lapselle leimata tyhmäksi resurssipulan takia?

Siis tosiaankin, adhd:ta diagnosoidaan nykyään enemmän koska siitä tiedetään enemmän. Ei joskus vuonna nakki ja makkara ollut masennustakaan! laiskoja ihmisiä vaan Sillon kun mie olin lapsi, oli olemassa MBD johon kastiin heitettiin ne pojat jotka hyppi seinille ja käyttäytyi kun apinat. Nykyään tunnetaan jo ADD joka on siis rauhallinen muoto ADHD:sta, keskittymis ja tarkkaavuusongelmat ilman motorista levottomuutta.

 

Nyt alkaa oikeasti mennä hermot! Tuo lääke ei auta ollenkaan, mä en voi käsittää, kuinka lääke rauhoitti pojan 4kk sitten, mutta nyt ei mitään, ei edes pahoinvointia joka vaivasi keväällä. Päivät on täyttä tuskaa, 20km automatkalla jouduin sanomaan pojalle lähemmäs 50kertaa eri asioista Roikkuu hattuhyllyssä, juoksee niin, että on koko ajan vähällä lyödä päänsä... kun tuo lääke vaikutti, niin juokseminenkin oli monta kertaa hallitumpaa.
Soitin perjantaina lääkärille, niin ratkaisu oli se, että risperidonin annostusta nostetaan 2mg päivässä, mutta kun vika on siinä, että tuo medikinet ei auta. Poika osaa myös olla todella ilkeä ja sanoo pahasti joka välissä (diagnosoitu myös uhmakkuushäiriö), itseltä pääsee itku monta kertaa päivässä. Lähistöltä löysin lääkärin, jolle on monen kuukauden jono.
Mulla on niin huono omatunto, kun tulee suututtua pojalle monta kertaa päivässä, vaikka ymmärrän, ettei oo pojan vika... mutta kun hermot yksinkertaisesti pettää...

 

Onko kenelläkään käynyt näin, ettei lääkkeet enää vaikutakaan?!!

 

Onko kenelläkään käynyt näin, ettei lääkkeet enää vaikutakaan?!!

nosto...

 

Meille eivät sopineet lääkkeet ollenkaan sivuvaikutusten vuoksi. Niinpä panostamme säännölliseen rytmiin, liikuntaan, sääntöihin, palkkioihin ja "rauhoittumis-nurkkaukseen"

Hyvä! Säännöllinen rytmi ja rutiinit tekevät kaikille lapsille hyvää, normaaleillekin. Lapset rakastavat rutiineita, kun tietävät aina mitä seuraavaksi.

 

Ruokavalio kuntoon lapsen kohdalla.
1. Lisäaineet siis ihan kaikki lisäaineet pois ruuasta.
2.kokeile vhh-diettiä tai ainakin jätä kaikki vaaleat viljat pois sekä kaikki sokeri!

 

A) ennen lapset laitettiin tarkkikselle "tyhmä-laiska-saamaton"-leima otsassaan.
B) adhd-lääkkeet eivät ole psyykenlääkkeitä
C) enää ei ole lupa piestä lasta "kunnolliseksi"
D) nykyään on enemmän tietoa ja mahdollisuuksia käyttää sitä

"piestä kunnolliseksi" eli apaattiseksi, vailla itsetuntoa, ikuiset traumat mukanaan. Paljon ongelmia, muistoja alitajunnasta mieleen omien lasten myötä, masennusta, mielenterveysongelmia.
Liekö nämä nykyvanhemmat juuri tuollaisia, eivät jaksa ymmärtää lapsiaan, nuoriaan. Muistot pukkaavat alitajunnasta mieleen ja ahdistavat, lapsiaan ei osata kasvattaa rakkaudella.

 

Nyt alkaa oikeasti mennä hermot! Tuo lääke ei auta ollenkaan, mä en voi käsittää, kuinka lääke rauhoitti pojan 4kk sitten, mutta nyt ei mitään, ei edes pahoinvointia joka vaivasi keväällä. Päivät on täyttä tuskaa, 20km automatkalla jouduin sanomaan pojalle lähemmäs 50kertaa eri asioista Roikkuu hattuhyllyssä, juoksee niin, että on koko ajan vähällä lyödä päänsä... kun tuo lääke vaikutti, niin juokseminenkin oli monta kertaa hallitumpaa.
Soitin perjantaina lääkärille, niin ratkaisu oli se, että risperidonin annostusta nostetaan 2mg päivässä, mutta kun vika on siinä, että tuo medikinet ei auta. Poika osaa myös olla todella ilkeä ja sanoo pahasti joka välissä (diagnosoitu myös uhmakkuushäiriö), itseltä pääsee itku monta kertaa päivässä. Lähistöltä löysin lääkärin, jolle on monen kuukauden jono.
Mulla on niin huono omatunto, kun tulee suututtua pojalle monta kertaa päivässä, vaikka ymmärrän, ettei oo pojan vika... mutta kun hermot yksinkertaisesti pettää...

Voisko ero olla Risperidonissa? Jos tulkitsin oikein, niin ensimmäisellä kerralla tuota lääkettä ei ollut, vaan se aloitettiin vasta myöhemmin. Voisiko ero vaikutuksessa johtua siitä?

 

Kysyisin vain oliko teillä käytössä Medikinet vai Medikinet CR? Meillä nyt kokeilussa tuo CR-versio, annos vielä hakusessa...

 

Medikinet 10mg cr on käytössä päivällä ja illaksi 5mg tabletti. Risperidon ei oo ollu käytössä madikinetin aikana, vaan concertan. Enkä nyt oo aloittanut uudestaan risperidonia, koska nyt tuo medikinet ei yksinkertaisesti vaikuta. Poika ei pysty istumaan paikallaan, juoksee holtittomasti ja huomaan, että kyse ei ole haittavaikutuksesta (joita kuulemma yritetään hillitä risperidonilla), vaan siitä, että lääke ei tehoa.

 

Medikinet 10mg cr on käytössä päivällä ja illaksi 5mg tabletti. Risperidon ei oo ollu käytössä madikinetin aikana, vaan concertan. Enkä nyt oo aloittanut uudestaan risperidonia, koska nyt tuo medikinet ei yksinkertaisesti vaikuta. Poika ei pysty istumaan paikallaan, juoksee holtittomasti ja huomaan, että kyse ei ole haittavaikutuksesta (joita kuulemma yritetään hillitä risperidonilla), vaan siitä, että lääke ei tehoa.

Kysy vaikka Stratteraa seuraavaksi.

 

Kysy vaikka Stratteraa seuraavaksi.

Huh, olipas hinta Mutta mitäpä sitä ei mielenrauhasta ja lapsen hyvinvoinnista maksaisi Mä oon kattonu tuota equasymiakin, mutta se nyt kuitenkin olis aikalailla samaa, kun nuo edelliset, että oliskohan taas sama rumba edessä.

 

Huh, olipas hinta Mutta mitäpä sitä ei mielenrauhasta ja lapsen hyvinvoinnista maksaisi Mä oon kattonu tuota equasymiakin, mutta se nyt kuitenkin olis aikalailla samaa, kun nuo edelliset, että oliskohan taas sama rumba edessä.

Jos lainkaan lohduttaa, aikuiset eivät saa Kelalta adhd-lääkkeistä korvausta, kuin joskus armosta, muistettuaan hakea niitä jälkikäteen, Omiin nappeihini menee sellainen liki 160 €/kk, eikä se edes näy maksukertymässä. Toista viikkoa (?) olen nyt mennyt luomuna ja on tämä ei vain yhtä, eikä kahta, vaan montaa helvettiä.

 

ja saahan alle 25v lääkkeisiin kelakorvauksen. meillä lapsella on 36mg concerta, n45€/kk. eli pikkusen päälle euron maksan siitä, että arki sujuu, koulu onnistuu ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia ym, muut hyödyt.

Oma concerta maksaakin sitten sen 70€.

Uskon että sossussa huomioidaan nämä, jos asiakkaana on?

 

ja saahan alle 25v lääkkeisiin kelakorvauksen. meillä lapsella on 36mg concerta, n45€/kk. eli pikkusen päälle euron maksan siitä, että arki sujuu, koulu onnistuu ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia ym, muut hyödyt.

Oma concerta maksaakin sitten sen 70€.

Uskon että sossussa huomioidaan nämä, jos asiakkaana on?

Lääkemenot huomioidaan kyllä perusturvassa.

Ja halvallahan sinä pääset. Minulle menee 2 x 36 mg Concertaa/vrk ja tarvittaessa Medikinet vielä illalla... jos rahaa on.

Selkeä epäkohta siinä, että lääkärin määräämät ei-korvattavat lääkkeet eivät edes maksukattoa kerrytä.

Ugh! Olen puhunut.

 

Mun on pakko kysyä nyt kun täällä tätä keskustelua käydään missä iässä tuon ad/hd:n yleensä voi todeta ja miten?

 

jotain erikoista on, kun tuollaista on noin paljon nykyään. en muista omasta lapsuudesta jostain 70-80-luvulta yhtään lasta, jolla olisi keskittyminen ollut NOIN vaikeaa ja raivareita yms. jatkuvasti ihan vähstä. mitä oikein on tapahtunut? ja on siis ihan järkyttävää, että pienet lapset alkavat syödä lääkkeitä vuosikausia, eikä kellään ole mitään tietoa mitä niiden käyttö tekee ihmiselle pitkän ajan kulueessa. Psyyken lääkitys lapsella tuntuu tosi pahalta, ihan kaamealle.

Jaa, minä olen mennyt kouluun vuonna -74, ja kyllä muistan tuommoisia lapsia. Luokallamme oli poika, joka kesken tunnin rupesi lentämään lentokoneena kovaa juosten pulpettien välissä. Eikä väistänyt ketään. Meillä muilla ei ollut muuta konstia, kuin maastoutua pulpettien alle. Muutaman kuukauden jälkeen poika siirrettiin koko koulusta pois.

Koulussa oli myös tarkkis, yhdistelmäluokka (eli 1-2 luokkalaiset, 3-4 luokkalaiset jne), joidenka oppilaita kaikki muut pelkäsivät. Lienee näilläkin luokilla ollut juuri noita lapsia!

 

Hei

meillä on adhd poika saman ikäinen kuin sinulla,ja aikalailla pahemmasta päästä,kirjoittele jos siltä tuntuu

 

no oma marssijärjestys oli se, että ensin tytär sai perheneuvolan kautta ADD dg:n. Havahduin ite siihen, että kaikki ADHDt ei siis olekkaan kumipalloja, itse kun siis olin überlaiska. Sain omalääkäriltä lähetteen mielenterveystoimistoon, meillä kun ei ole neuropoleja ym erikseen. Psykiatrin kanssa käytiin oireistoa läpi ja aloitettiin lääkekokeilu. Näin siis lyhykäisyydessään. ADHD:n H-kirjain on siis impulssiivinen JA/TAI hyperaktiivinen. Jos kumpikaan ei "täyty", dg on ADD

 

no oma marssijärjestys oli se, että ensin tytär sai perheneuvolan kautta ADD dg:n. Havahduin ite siihen, että kaikki ADHDt ei siis olekkaan kumipalloja, itse kun siis olin überlaiska. Sain omalääkäriltä lähetteen mielenterveystoimistoon, meillä kun ei ole neuropoleja ym erikseen. Psykiatrin kanssa käytiin oireistoa läpi ja aloitettiin lääkekokeilu. Näin siis lyhykäisyydessään. ADHD:n H-kirjain on siis impulssiivinen JA/TAI hyperaktiivinen. Jos kumpikaan ei "täyty", dg on ADD

Meillä aika vastaava juttu:

Esikoinen oli äärettömän unelmoiva ja tunnollinen tokaluokkalainen, kun aloin ajatella, että eihän tämän kuulu näin mennä... Jokikinen päivä oli itku läksyjen kanssa ja muuta hankaluutta. Aloin tunnistaa hyvin selvästi hänessä samoja piirteitä, jotka hankaloittivat aikoinaan omaa koulunkäyntiäni.

Perhe- ja kasvatusneuvolan kautta aloitimme ja lasten neuropsykkarille (yksityiselle) jatkoimme, tytöllä on ADD. Omaläkäärille mainitsin, että tuntuu siltä, että minullakin on jotain vastaavaa ja hän kysyi, onko mielestäni diagnoosista hyötyä tässä vaiheessa ja vastattuani myöntävästi, oli samaa mieltä. Hän kirjoitti lähettewen Tyksiin, työkyvyn kartoitukseen ja neuropsykkarille. Tutkimusten tulos oli selkeä: adhd, ei niinkään ylivilkkautta, mutta impulsiivisuutta...