V
Vihta
Vieras
jotain erikoista on, kun tuollaista on noin paljon nykyään. en muista omasta lapsuudesta jostain 70-80-luvulta yhtään lasta, jolla olisi keskittyminen ollut NOIN vaikeaa ja raivareita yms. jatkuvasti ihan vähstä. mitä oikein on tapahtunut? ja on siis ihan järkyttävää, että pienet lapset alkavat syödä lääkkeitä vuosikausia, eikä kellään ole mitään tietoa mitä niiden käyttö tekee ihmiselle pitkän ajan kulueessa. Psyyken lääkitys lapsella tuntuu tosi pahalta, ihan kaamealle.
Metyylifenidaatin ja Amfetamiinin pitkäaikasen käytön vaikutukset tiedetään varsin hyvin. Ongelmaa on hoidettu lastenlääketieteessä näillä synteettisillä stimulanteilla 1950-luvulta. Vaikutukset ovat samanlaiset kuin aikuisellakin, ajan myötä yksilö oppii keskittymään ilman nappejakin.
Ennen 80-luvullaa ja sitä ennen ongelmasta kärsivät hakattiin ruotuun tai heitettiin tarkkisluokalle muiden ongelmaisten kanssa ja nämä tapaukset löydätkin nykyään yleinsä vankilasta tai jostain korkean riskin mutta nopean palkinnon ammatista kuten palkkasoturina. (Ei-niin epätyypillinen uravalinta ääritapauksille lähteä muukalaislegioonaan intin jälkeen.)
Vaikka näitä lääkkeitä ei lasketakaan suomessa psyykelääkkeiksi niiden väärinkäyttöön tai väärin annosteluun liittyvät samat riskit kuin minkä tahansa psykoaktiivisen aineen kanssa. Riippuvuus, käytöshäiriöt ja mielialan rajut ailahtelut, taudin oireiden paheneminen jne.