Muita perheitä, joissa sekä äidillä, että lapsella AD/HD?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ............
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

............

Vieras
Meillä siis minulla työpsykplogin diagnosoima Ad/Hd, dignoosin saaminen helpotti elämää, ja sai "ymmärtämään" itseä paremmin, olin myös aluksi lääkehoidolla, jonka nyt lopettanut. Nyt siis teini-ikäisellä pojalla sama epäilys, koulun kanssa ollaan oltu yhteydessä poikani koulukäyttäytymistä koskien (hukkaa tavarat, unohtaa kirjat, ei työvälineitä mukana, vaikeuksia istua hiljaa paikallaan ym.) Ja nyt siis päädyttiin siihen, että koulupsykologi keskustelee pojan kanssa, ja mahdollisesti saa lähetteen eteenpäin. Siis kysyisin muiden kokemuksista, että onko esim. lääkehoidosta hyötyä juurikin opiskelua ajatellen? Poikani on ollut ääri vilkas ihan lapsesta asti, aina liikkeessä, kuten edellenkin.
 
Onko teillä siis lääkehoitoa kellään? entäpä kokemuksia sen hyödyllisyydestä lapsella? ...Ja juu, meillä kotona on aika sirkus koko ajan päällä, hieman joskus sääliksi käy miestä ja kahta muuta sisarusta, kun minä ja tämä poika sählätään ja hukkaillan tavaroitamme ylen aikaa... no toisaalta mies sanoi, että pitää minusta juuri siksi, ettei tarvi välttämättä muuta viihdykettä kun mielikuvittelevan eukkonsa, ja että kanssani ei aika käy pitkäksi:) tiedä sitten, oliko tosissaan:)
 
Onko teillä siis lääkehoitoa kellään? entäpä kokemuksia sen hyödyllisyydestä lapsella? ...Ja juu, meillä kotona on aika sirkus koko ajan päällä, hieman joskus sääliksi käy miestä ja kahta muuta sisarusta, kun minä ja tämä poika sählätään ja hukkaillan tavaroitamme ylen aikaa... no toisaalta mies sanoi, että pitää minusta juuri siksi, ettei tarvi välttämättä muuta viihdykettä kun mielikuvittelevan eukkonsa, ja että kanssani ei aika käy pitkäksi:) tiedä sitten, oliko tosissaan:)

Miksi se lääkehoito on niin kamala peikko kovin usean mielessä? Sitä voi kokeilla, että sopiiko. Itselleni sopii valtavan hyvin, ainoastaan verenpaineeni kiukuttelee sen kanssa.
 
No ei se sillälailla ole, tottakai hankin poitsulle lääkkeet jos sellaisia tarvitsee, sitä vaan olen tässä miettinyt jo vähän toiveikkaana, että jos niistä olisikoin apua hänelle, jos alkaisi tuo koulu sujumaan paremmin. Itse lopetin sen lääkityksen, koska en kokenut tarvivani sellaista, ja olen siis ollut tälläinen kun olen aina, ja tottunut itseeni tälläisena, vähän vaikeaa selittää, mutta ei tuntunut ollenkaan omalta itseltä, kun niitä lääkkeitä söin, mutta pojalle tottakai haluan kokeilla lääkitystä, jos siitä hänelle on hyötyä. Itse kävin koulut 80-90 luvulla, jolloin tälläisia asioita ei juuri tutkittu, itseäni koulussa pidettiin lähinnä häirikkönä. Olen siis nyt 38, ja diagnoosi tehtiin viisi vuotta sitten.
 

Yhteistyössä