Lapsemme 1v menee huomenna kummitädilleen pariksi tunniksi - ekaa kertaa erossa vanhemmista..

["Kifa"]

Lapsen on helpompi hyväksytä esim. isä nukuttajaksi jos vaihtoehtoa ei ole. Itse olen ihan tarkoituksellisesti lähtenyt pois kotoa pariksi tunniksi vaikka kuntosalille silloin kun isä on ensimmäisiä kertoja kokeillut nukuttamista koska tietystikään lapsi ei ymmärrä miksi äiti ei tulisi paikalle jos kerran naapurihuoneessa on. Sama juttu pullosta syömisen kanssa, kun lapsen oli minun töihinmenemiseni vuoksi opittava syömään pullostakin niin itse poistuin kotoa siksi aikaa kun mies syötti. Muuten lapsi olisi hamunnut vain tissille koko ajan.

 

[fifiia]

Hysteeristä on mielestäni se että ei pysty tekemään niin kun itselle ja perheelle parhaiten sopii vaan on riippuvainen muiden mielipiteistä. Tuskin tosin se hoitoon jättäminen on yhtään sen helpompaa myöhemminkään, mutta...

 

[Pesky Pixie]

Mun lapset on nyt 4v ja 5v ja ovat olleet yökylässä kaiken kaikkiaan 5-6 kertaa elämässään Ekan kerran ollessaan 1,5v ja 2,5v, siitä menikin sitten melkein kaksi vuotta kun seuraavan kerran kokeiltiin. En ole mitenkään hankalaksi kokenut tätä, eivätkä lapset varmasti koe turvattomuutta, enkä minäkään heihin takerru. Mielellään jäävät hoitoon, ja nukkuvat yönsä rauhassa vaikka kokemusta on vähän, eivätkä alle vuoden vanhana ole olleet yhtään yötä muiden kuin minun hoidossani.

 

["Hmmm"]

Mä taas pidän sitä jotenkin kummallisena, jos lapsi pitäisi ehdoin tahdoin järjestää jonnekin muualle kuin vanhemmilleen hoitoon.. jos mitään tarvetta ei ole. Luulis, nyt, että välttämättä ei edes tarvitse ekan vauvavuoden aikana kamalasti rampatakaan hammaslääkärissä ja gynellä.. Itse olen kyllä molemmissa käynyt lapsien kanssa, kun menee esim. lapsen uniaikaan, niin siellähän se nukkuu ihan tyytyväisenä. Kaikkihan eivät kyllä asu vanhempiensa, sukulaistensa ja/tai lasten kummitätien/-setien lähellä. Joten siksikin saattaa olla tilanteessa että lasta pitää aina hoitaa jommankumman vanhemmista.

Meillä taas käytetään tuota julkista puolta koska lähimmällä yksityiselle on huomattavasti enemmän matkaa. Joten sinne on mentävä silloin kun ajan saa. Nyt kyse ei kuitenkaan ollut käsittääkseni ap:n tekstissä siitä että halukkaita hoitajia ei olisi, vaan siitä ettei anna kummien olla lapsen kanssa keskenään edes vaikka leikkikentällä.

Juuri tuo että äiti tekee itsensä korvaamattomaksi lapselle, eikä kukaan muu kelpaa on aika ajttelematonta. Joskus on kuitenkin pakko mennä jonnekin ilman lasta. Joten siihen nähden se ettei anna lapselle edes tilaisuutta luottaa keneenkään muuhun kuin omaan vanhempaansa on lyhytnäköistä. Erityisesti silloin mikäli tukiverkkoa kyllä olisi, jos vaan haluaisi. Mulla muun muassa kakkosen synnytys kesti pari vuorokautta. Ellei isompi (silloin 1 v 8 kk) olisi ollut koskaan minusta erossa, olisi varmasti ollut hankalaa. Nyt viihtyi hyvin isoäitinsä kanssa.

Edelleen, kukaan ei ole kertonut mulle mitä traumoja se 1-v saa jos kummiensa kanssa pari tuntia viettää.

 

["Niinpä"]

[QUOTE="ninaTT";24386289]Nyt 3v1kk ikäinen aloitti päiväkodissa; tätä nykyä on ollut kerran jopa kaksi yötä putkeen isoäidillään, päiväkotiin menee aamulla iloisena ja tyytyväisenä. Kyllä se niin taitaa mennä, että kun on saanut jatkuvuutta ja turvaa pienenä niin on isompana itsenäisempi. Kertaakaan ei ole tarvinnut jättää kiljuvaa ja vastaan taistelevaa lasta hoitoon. Pari kertaa on empinyt, mutta silti joka kerta on jäänyt tietoisena siitä, että kaikki on hyvin ja äiti tulee takaisin. Olen tyytyväinen valintoihini [/QUOTE]

Olen hyvin tyytyväinen minäkin, että lapsi jäi luottamuksella päiväkotiin. Hyvin pientä eroahdistusta oli nähtävissä parina ekana päivänä, mutta muuten saattoi huomata, että tyttö on oppinut jo olemaan ja seurustelemaan muidenkin kuin oman äidin (meidän tapauksessa isän ja äidin sisarusten+heidän perheittensä ja isovanhempien kanssa). Mielestäni ei voi olla lapselle hyväksi, että vaikkapa päivähoidon aloitus tulee eteen ihan "kylmiltään", ilman että on koskaan oltu kodin ulkopuolisessa hoidossa.

 

[ap.]

Hienosti oli mennyt, oltiin 3h poissa, käytiin syömässä ja shoppailemassa. Ei puhuttu koko ajan vaan lapsesta, vaan keskusteltiin ihan kuten aikuiset tekevät Ja kummit olivat ihastuksissaan, ja halusivat pojan useamminkin kylään. Eikä minulle tullut itku lähtiessä, vaikka pelkäsin, koska pystyin luottamaan lapseni heille. Kaikki siis meni mallikkaasti tosin mieheni tokaisi, kun lähdettiin kaupungille, että hän ei kyllä ymmärrä, miksi jotkut sanovat, että pienestä lapsesta tarvitaan lomaa ja omaa aikaa, mutta tietenkin jokainen on yksilöllinen. Hyvä ettei hän kaartanut takaisin kyläpaikkaan ja ottanut lasta mukaan Mutta kaikki meni oikein mukavasti.

 

[siis aivan kauheeta hei]

Sen mä ymmärrän, että yökylään ei jotkut vielä halua pientä laittaa, mutta että kolmen tunnin erossa olosta tehdään tämmöinen haloo.

 

[ap.]

Niin.. kyse olikin siitä, että halusin vain purkaa tunteitani tänne, koska jostakinhan sen erossaolon on alettava hiljalleen ja me aloitamme sitten tosi rauhallisesti. Pahoittelen jos vein palstatilaa Mutta puolustuksekseni on sanottava, että kyllä täällä hölmömmistäkin aiheista keskustellaan ja niitä ruoditaan

 

[fdfsd]

Et ole yhtään kummallinen tai "hysteerinen" äiti. Mielestäni ennemmin kummallista, jos 2-vuotias ollut yökylässä yksin, kuin että jos ei ole ollut.

Meillä kuopus on juuri 2v. täyttänyt eikä ole ollut yökylässä yksin, eikä muuallakaan hoidossa. Kotona on ollut hoitaja muutaman kerran muutaman tunnin ajan päiväsaikaan, yleensä mummu. Olen aika kiinni lapsessa, sen myönnän ja lapsikin minussa, mutta en koe sitä nyt ongelmaksi, en esim. ole asian suhteen väsynyt. Teen osa-aikatöitä, muuten olen kotiäitinä ja kun olen töissä, mies hoitaa lapsia, se on minulle tarpeeksi irtiottoa arjesta. En halua viedä lasta hoitoon vieraille ja tuntuu todella pahalta ajatus, että pitäisi viedä lapsi vieläpä yökylään!

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja mikä itselle tuntuu hyvältä, nauti lapsestasi ja anna hänet hoitoon sitten, kun siltä tuntuu, kyllä hän ehtii vielä hoidossakin olla!