Kun täysi-ikäinen lapsi ei vain aikuistu..

[äiditär]

Koko ikänsä tämä lapsi on ollut sellainen, miten sen nyt sanoisi, perhekeskeinen. Paljon ollut siis meissä vanhemmissa kiinni omasta halustaan. Hän ei ole lähtenyt jos on ollut tilaisuus lähteä johonkin reissuun vähänkin kauemmas ilman vanhempia. Yleisesti nuoret kai lähtevät kaikkeen moiseen oikein ilolla?

Nyt tämä lapsi on kaksikymppinen ja meillä on perheenä hirveä ongelma tuo, että hänen pitäisi muuttaa omilleen toiselle paikkakunalle opiskelupaikan vuoksi. Tätä on itketty ja huudettu, kun hän ei millään tahtoisi lähteä kotoa. Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista? Aina vain kuulee miten nuoret mielellään muuttavat omilleen.

Meistä vanhemmista tuntuu vähän, että olemmekohan me tyrineet pahasti ja kasvattaneet lastamme pumpulissa, mutta kun emme mielestämme ole sitoneet lasta itseemme vaan se on ollut lapsen oma tahto.

 

["Vieras"]

Toiset vaan ovat luonteiltaan sellaisia "mammantyttöjä tai poikia". En usko että johtuu pelkästään kasvatuksesta. Mutta pakkohan se on muuttaa jos meinaa toisella paikkakunnalla opiskella. Mitä vaihtoehtoja nuori on itse tuohon tarjonnut?

 

["vieras"]

No nyt on vähän myöhäistä, mutta olisin jo vuosia sitten patistellut lasta esim. leireille, erilaisiin harrastuksiin tms. Suoriutuuko tämä lapsi esim. ruoanlaitosta, pyykinpesusta jne. itsenäisesti? Jos ei, niin nyt korkea aika opetella.

 

["Anne"]

Onko lapsi poika? Sitten se onkin normaalia. Pojat on tuossa iässä vielä lapsia. Ja mammanpoikiahan ne on aina. Mutta saakin olla. <3 Tytölle toki eri juttu jos on vielä kiinni äidissä...

 

[Irsel]

[QUOTE="Anne";26493933]Onko lapsi poika? Sitten se onkin normaalia. Pojat on tuossa iässä vielä lapsia. Ja mammanpoikiahan ne on aina. Mutta saakin olla. <3 Tytölle toki eri juttu jos on vielä kiinni äidissä... [/QUOTE]

Miksi tyttö ei saisi olla kiinni äidissä vielä tuossa iässä?

 

[äiditär]

Nuori itse tahtoisi pitää välivuoden ja hakea sitten vuoden päästä tämän paikkakunnan kouluihin, mutta minä ja isänsä ollaan kovasti sitä vastaan.

Hän suoriutuu itse ruoanlaitosta ja pyykinpesusta. Noiden leirien ym. puolesta on puhuttu vuosia. Meidän vain olisi pitänyt pakottaa hänet sinne, emmekä sitä tehneet.

 

["rrr"]

Hmm.

Jos mikään muu ei toimi, mitä jos ehdottaisit että käy vuoden verran kokeilemassa uudella paikkakunnalla ja jos homma ei millään toimi, hakee uudelleen kotipaikkakunnalle opiskelemaan [omassa asunnossaan asuen, teidän lähellä ]?

Välivuoden pitäminen tuskin on järkevää, koska työpaikat kouluttamattomalle ovat monessa paikassa melko kiven alla ja täysin toimettomana oleminen nyt ei vain terveelle aikuiselle ole ainakaan tuossa vaiheessa kovinkaan fiksu vaihtoehto, se vain passivoi lisää.

Muistuta, että vaikka teillä nyt tilanne muuttuukin uudenlaiseksi, olette te silti hänen vanhempiaan ja hän teidän tyttärenne - suhteenne ei maagisesti muutu etäiseksi "kerran parissa viikossa puhutaan puhelimessa"-tyyliseksi, vaan sellaiseksi se kasvaa ajan kanssa luonnostaan jos on kasvaakseen. Esimerkiksi itse olen muuttanut kotoa jo vuosia sitten mutta puhun äitini kanssa pitkiäkin puheluita oikeastaan päivittäin. Korosta, että aina saa soittaa ja käymäänkin tulla, olettaen että opiskelupaikkakunta ei ihan toisella puolella Suomea ole.

 

["tantta"]

Nuori itse tahtoisi pitää välivuoden ja hakea sitten vuoden päästä tämän paikkakunnan kouluihin, mutta minä ja isänsä ollaan kovasti sitä vastaan.

Hän suoriutuu itse ruoanlaitosta ja pyykinpesusta. Noiden leirien ym. puolesta on puhuttu vuosia. Meidän vain olisi pitänyt pakottaa hänet sinne, emmekä sitä tehneet.

Työkseni auttelen aikuistumassa olevia nuoria ja haluaisin kommentoida tätä. Jos nuorella on kaikki asiat muuten kunnossa, niin älkää missään nimessä suotuko tuohon välivuoteen! Välivuosi voi toki toimia, jos ei esim. päässyt haluamaansa oppilaitokseen ja on hyvät suunnitelmat vuoden varalle (töitä, pänttäystä pääsykokeeseen jne.) mutta todellisuudessa välivuosi usein vieraannuttaa nuorta jo ennestään systeemistä. Äiti ja isä voivat ja heidän täytyykin tukea kovasti nuorta, joka ei oikein yksin ala pärjäämään, mutta se on karhunpalvelus jos aikuisen nuoren tietä liiaksi tasoitellaan. Olkaa siis jämäkkänä koulun suhteen, mutta pysykää tukena tarpeen vaatiessa!

 

[vierailija]

Koko ikänsä tämä lapsi on ollut sellainen, miten sen nyt sanoisi, perhekeskeinen. Paljon ollut siis meissä vanhemmissa kiinni omasta halustaan. Hän ei ole lähtenyt jos on ollut tilaisuus lähteä johonkin reissuun vähänkin kauemmas ilman vanhempia. Yleisesti nuoret kai lähtevät kaikkeen moiseen oikein ilolla?

Nyt tämä lapsi on kaksikymppinen ja meillä on perheenä hirveä ongelma tuo, että hänen pitäisi muuttaa omilleen toiselle paikkakunalle opiskelupaikan vuoksi. Tätä on itketty ja huudettu, kun hän ei millään tahtoisi lähteä kotoa. Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista? Aina vain kuulee miten nuoret mielellään muuttavat omilleen.

Meistä vanhemmista tuntuu vähän, että olemmekohan me tyrineet pahasti ja kasvattaneet lastamme pumpulissa, mutta kun emme mielestämme ole sitoneet lasta itseemme vaan se on ollut lapsen oma tahto.

Oma virhe oisit tukenut lastas