Lapsemme 1v menee huomenna kummitädilleen pariksi tunniksi - ekaa kertaa erossa vanhemmista..

[pikku äiti:)]

Lapsemme kummitäti ja -setä ovat jo pitkään pyydelleet poikaamme muutamaksi tunniksi hoitoon. Ovat rauhallisia, huolellisia ja itsekin 1 lapsen, nyt jo lähes aikuisen pojan, vanhempia. En ole koskaan antanut lastani vieraalle hoitoon vielä, on ollut vain mummun kanssa pari tuntia kerran. Mieheni on kyllä hoitanut lasta, hoitovapaalla nyt.

Pakko oli purkaa tänne, kun minua vähän jännittää. En ole koskaan nähnyt tarvetta jättää lasta toisille, koska meillä ei ole ollut sellaisia yhteisiä menoja, mihin lasta ei voi viedä. Olen käynyt työpaikan iltatilaisuuksissa pari kertaa (tullut iltayöstä kotiin) ja mies on ollut pitempiä reissuja esim. sukuloimassa, noin viikon pisimmillään.

Lapsi on mielestämme hyvin helppo tapaus. Huolimatta tästä tiiviistä yhdessäolostamme lapsen kanssa olemme rentoja vanhempia, emme "hyysää" lasta loputtomiin vaan annamme touhuta itsekin, emme ota paineita reissaamisesta (ollaan käyty ulkomailla, eikä kotimaassa reissaaminen vaadi kovin ihmeellisiä etukäteispohdintoja)jne. Rakastamme poikaamme jumalattomasti kuitenkin

Lapsella on välillä kovakin eroahdistus, mikäli harmistus iskee päälle, ja silloin lohduttajaksi kelpaan vain minä. Tosin lapsi on erittäin hyväntuulinen, naurava vesseli ja leikkii mielellään muiden kanssa. Onko tosiaan niin harvinaista, kuin minulle kerrotaan, että näin "vanha" lapsi ei ole ollut vielä muilla yksin kylässä tai yöhoidossa? Olen saanut jopa moitteita, kun olen ripustautunut lapseen liikaa, ja en ymmärrä oman ajan tärkeyttä. Saan erittäin hyvin sitä kuuluisaa omaa aikaa, sillä lapsella on isä. Jos haluan esim. mennä ostoksille yksin, ei se ole ongelma. Mutta jotkut näkevät sen hysteerisenä takertumisena, mitä en käsitä.

En missään vaiheessa ole kokenut vauva-aikaa rankkana, vaikka se sitä saattoi ollakin, lapsi oli ennenaikainen ja minulle puhkesi krooninen fyysinen sairaus jonka raskaus laukaisi.

Miten nätisti saisin näille kummastelijoille perille, että emme ole vielä kaivanneet erossaoloa, koska tämä alkaa jo tosissaan tympimään. Lapsi ehtii varmasti vielä kyläilemään. Veljeni lapset ovat yökylässä joka viikonloppu pe- ja la-yöt sekä arki-illat isovanhemmilla hoidossa, ja toinen vanhemmista on heillä myös kotona. Lapset siis vielä pieniä.

 

["mama"]

Mä ainakin ymmärrän sua hyvin. En olis itekään halunnut millään olla erossa pikkusestani enkä nähnyt siihen mitään pakottavaa tarvetta myöskään. 3-vuotiaana aloitti päiväkodin ja silloin vasta olen totuttautunut olemaan pitempään pois hänen luotaan.

 

["vieras"]

Miksi sun pitäisi muille saada perille yhtään mitään? Teet niin kuin hyvältä tuntuu ja jaksamisen mukaan. Ei kaikkia lapsia tarvii saman muotin mukaan hoitaa. Meilläkin esikoinen oli lähemmäs vuoden vanha, ennen kuin hän oli pari tuntia isovanhemmilla hoidossa, päiväuniaikaan sekin, ja isovanhemmat tulivat meille.

 

[hipsun]

Meidän 2v ei ole ollut vielä yökylässä missään ilman äitiä, paitsi kun olin sairaalassa hakemassa uutta tulokasta. Mummoilla on ollut päivällä hoidossa ja isänsä kanssa tietty paljon. Ja oon myös saanut paljon kummasteluja, että mul ei oo elämää ja lapsi ei opi koskaan olemaan yksin jne jne. Eikä vieläkään kelpaa isäkään nukuttamaan ja silti mun pitäis laittaa se johonkin muualle yöks, omituista. Varmaan ihmisten mielestä ois normaalia, että se huutais ja nyyhkyttäis ittensä uneen kuten oli tehny isän kanssa. On muutenkin tosi herkkä lapsi.

Toisaalta kiva, että on muitakin joiden lapsi ei paljoa hoidossa ole ollut, kumpa tuntisin tälläisen tapauksen oikeassakin elämässä Mutta en tiedä mitä kummastelijoille vois sanoa, sitä samaa mitä aina? Ei ne usko mitään kuitenkaan.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";24385886]Miksi sun pitäisi muille saada perille yhtään mitään? Teet niin kuin hyvältä tuntuu ja jaksamisen mukaan. Ei kaikkia lapsia tarvii saman muotin mukaan hoitaa. Meilläkin esikoinen oli lähemmäs vuoden vanha, ennen kuin hän oli pari tuntia isovanhemmilla hoidossa, päiväuniaikaan sekin, ja isovanhemmat tulivat meille. [/QUOTE]

Siksi, koska tympäisee jo tuo alituinen selittely, että "en ole hysteerinen äiti". Vai onko tässä kyse sittenkin siitä, että nämä pienten lasten hoitoon jättäjät koettavat hyvitellä omaa omatuntoaan. Että olisi se hyväksi kaikille lapsille tehdä kuten he tekevät. Ei kuulemma lapsi opi olemaan missään yksin eikä koskaan vanhemmista erossa, jos ei heti pieninä totuttele.

 

["vieras"]

Täällä sama homma, tosin mun pieni täyttää ensi viikolla vasta 7-kuukautta. Kaksi kertaa ollut mummin luona hoidossa pari tuntia. Isä hoitaa tyttöä kyllä, kun itse käyn asioilla. Vauva-aika menee niin nopeasti, että mua ei haittaa ollenkaan vain olla pienen kanssa nyt. Tulee varmasti aika, jolloin hän juoksee ovet paukkuen raitille. : )
Meillä ei edes ole juurikaan "mamma-kavereita", joten paljon ollaan vaan hengailtu kaksin, kun isä on töissä. Välillä on rankkoja päiviä valvottujen öiden jälkeen, mutta silti en koe tarvitsevani tämän enempää omaa aikaa. Mä ehdin kyllä.
Ihana, kun viihdytte toistenne seurassa. Antaa muiden puhua mitä puhuu.

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä kummastelijoille voi ihan vaan sanoa, että ei ole tarvetta ollut olla erossa lapsesta. Musta se on vaan hyvä ja ihan luonnollinen asia, jos ei sellaista tarvetta alle 1-vuotiaan lapsen vanhemmille ilmaannu. Tietenkin on hyvä välillä tehdä omia juttujaan, jos sellaista kaipaa, mutta ei kaikki niin kaipaa.

 

[Liityn joukkoon]

Täällä myös yksi äiti, jonka 1-vuotias ei ole ollut vielä missään hoidossa yökyläilystä puhumattakaan.
No, 7 kk iässä oli mummollaan 1,5 - 2 tuntia, kun minä kävin lääkärissä (pakkotilanne), mutta siinä kaikki.

Ei minullakaan ole mitään kiirettä työntää lasta koko päiväksi mummilaan tai yökylään. Pikkuhiljaa tässä harjoitellaan erossa oloa puolin ja toisin. Pisin aika, jonka olen ollut erossa lapsesta on 5 tuntia. Lapsi oli silloin isänsä kanssa mummilassa, ja reissu venyi aiottua pitemmäksi kun poika päätti nukkua pitkät päikkärit.

Kyllä minäkin pääsen kaupungille ostoksille yksin ja olen pari kertaa käynyt ystävän kanssa drinkilläkin (tyyliin klo 20 baariin ja 22 jälkeen kotiin).

 

[Pesky Pixie]

Siksi, koska tympäisee jo tuo alituinen selittely, että "en ole hysteerinen äiti". Vai onko tässä kyse sittenkin siitä, että nämä pienten lasten hoitoon jättäjät koettavat hyvitellä omaa omatuntoaan. Että olisi se hyväksi kaikille lapsille tehdä kuten he tekevät. Ei kuulemma lapsi opi olemaan missään yksin eikä koskaan vanhemmista erossa, jos ei heti pieninä totuttele.

Sanot vaan vastaan, että eiköhän se kaksikymppiseen mennessä jo opi.

 

[sama vika]

Mun 2,5 -vuotias ei ole ollut vielä kertaakaan yökylässä ilman äitiään. Itse asiassa ollut musta erossa maksimissaan vissiin kaksi tuntia, silloin isänsä kanssa. Muiden hoitajien kanssa (isovanhemmat, kummitäti, palkattu hoitaja) on nähnyt mun kuitenkin aina tunnin välein.

Tyttö on sosiaalinen, rohkea ja suhtaudun luottavaisesti syksyllä alkavaan hoitoon. Itselleni ei ole mitään väliä sillä, pitävätkö muut hysteerisenä vai eivät, tyttäreni herättää aina ihastusta ihmisissä sosiaalisuudellaan ja iloisuudellaan ja toimii näin ollen oman kasvatusmetodini parhaana mainostajana

 

["Hmmm"]

Kyllä mä pidän kummallisena ellei 1 v ole ollut hetkeäkään muualla kuin äidin/isän kanssa. Tai ehkä mä olen se outo joka ei vie vauvaa hammaslääkäriin, gynelle tai muuhun sellaiseen paikkaan. Jaa, tossa olikin että on ollut mummulla. Onhan se silloin ollut "yksin kylässä". Mutta me ollaan valittu lasten kummit niin hyvin että voisin ihan hyvin antaa lapsen pariksi tunniksi kylään jos haluaisivat. Vietetään muutenkin aikaa yhdessä joten ovat tuttuja. =) Tosin ymmärrän kun toisen kummitäti on viimieisillään raskaana ja toisella pieni vauva niin ei rahkeet kovin pitkälle riitä tässä vaiheessa.

 

["vieras"]

Siksi, koska tympäisee jo tuo alituinen selittely, että "en ole hysteerinen äiti". Vai onko tässä kyse sittenkin siitä, että nämä pienten lasten hoitoon jättäjät koettavat hyvitellä omaa omatuntoaan. Että olisi se hyväksi kaikille lapsille tehdä kuten he tekevät. Ei kuulemma lapsi opi olemaan missään yksin eikä koskaan vanhemmista erossa, jos ei heti pieninä totuttele.

Noi on vanhanaikaisia karaistusmetodeja, meillä noudatataan muutenkin pehmeämpää kasvatuslinjaa perhepedin, pitkän imetyksen, kantoliinassa kantamisen ym. suhteen lasten ollessa pieniä. Sanot niille, että lapset on pieniä vaan hetken ja perusturvallisuus vahvistuu kun saa olla omien vanhempiensa kanssa pienenä paljon, on sitten hyvä pohja itsetunnolle lähteä isompana valloittamaan maailmaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hmmm";24386086]Kyllä mä pidän kummallisena ellei 1 v ole ollut hetkeäkään muualla kuin äidin/isän kanssa. Tai ehkä mä olen se outo joka ei vie vauvaa hammaslääkäriin, gynelle tai muuhun sellaiseen paikkaan. Jaa, tossa olikin että on ollut mummulla. Onhan se silloin ollut "yksin kylässä". Mutta me ollaan valittu lasten kummit niin hyvin että voisin ihan hyvin antaa lapsen pariksi tunniksi kylään jos haluaisivat. Vietetään muutenkin aikaa yhdessä joten ovat tuttuja. =) Tosin ymmärrän kun toisen kummitäti on viimieisillään raskaana ja toisella pieni vauva niin ei rahkeet kovin pitkälle riitä tässä vaiheessa.[/QUOTE]

Täähän riippuu varmaan pitkälti siitä, millaiset tukiverkot perheillä on. Kaikilla ei ole lasten kanssa touhuamaan tottuneita lähellä asuvia ystäväpariskuntia joita pyytää kummeiksi. Eikä toisaalta mun ainakaan ole tarvinnut montaakaan kertaa ravata gynellä, hammaslääkärissä ym. vauvavuoden aikana, vaan pakollisten käyntien ajan vauva on ollut isän kanssa.

 

["Hmmm"]

[QUOTE="vieras";24386158]Täähän riippuu varmaan pitkälti siitä, millaiset tukiverkot perheillä on. Kaikilla ei ole lasten kanssa touhuamaan tottuneita lähellä asuvia ystäväpariskuntia joita pyytää kummeiksi. Eikä toisaalta mun ainakaan ole tarvinnut montaakaan kertaa ravata gynellä, hammaslääkärissä ym. vauvavuoden aikana, vaan pakollisten käyntien ajan vauva on ollut isän kanssa.[/QUOTE]

Meillä taas isä on ollut päivät töissä.
Silti tukiverkon kasassa pysymisen kannalta olisi ihan hyvä vähän antaa löysää. Sillä että ette isompaakaan lasta anna hoitoon kun kukaan muu ei osaa, äiti ei halua jne te tuhoatte ne verkot. Kukaan ei jaksa kuukausi- jopa vuositolkulla pyytää ja tarjota apuaan. Miten se lapsi siitä traumatisoituu jos on vaikka leikkikentällä tunnin pari jonkun muun tutun aikuisen kuin äitinsä tai isänsä kanssa? Oikein, ei mitenkään. Samalla äiti voisi tehdä vaikka ruokaostokset rauhassa ellei nyt mitään gyneä siihen sattuisi tulemaan.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="Hmmm";24386086]Kyllä mä pidän kummallisena ellei 1 v ole ollut hetkeäkään muualla kuin äidin/isän kanssa. Tai ehkä mä olen se outo joka ei vie vauvaa hammaslääkäriin, gynelle tai muuhun sellaiseen paikkaan. Jaa, tossa olikin että on ollut mummulla. Onhan se silloin ollut "yksin kylässä". Mutta me ollaan valittu lasten kummit niin hyvin että voisin ihan hyvin antaa lapsen pariksi tunniksi kylään jos haluaisivat. Vietetään muutenkin aikaa yhdessä joten ovat tuttuja. =) Tosin ymmärrän kun toisen kummitäti on viimieisillään raskaana ja toisella pieni vauva niin ei rahkeet kovin pitkälle riitä tässä vaiheessa.[/QUOTE]

Mä taas pidän sitä jotenkin kummallisena, jos lapsi pitäisi ehdoin tahdoin järjestää jonnekin muualle kuin vanhemmilleen hoitoon.. jos mitään tarvetta ei ole. Luulis, nyt, että välttämättä ei edes tarvitse ekan vauvavuoden aikana kamalasti rampatakaan hammaslääkärissä ja gynellä.. Itse olen kyllä molemmissa käynyt lapsien kanssa, kun menee esim. lapsen uniaikaan, niin siellähän se nukkuu ihan tyytyväisenä. Kaikkihan eivät kyllä asu vanhempiensa, sukulaistensa ja/tai lasten kummitätien/-setien lähellä. Joten siksikin saattaa olla tilanteessa että lasta pitää aina hoitaa jommankumman vanhemmista.

 

[Jepson]

Meidän 2v ei ole ollut vielä yökylässä missään ilman äitiä, paitsi kun olin sairaalassa hakemassa uutta tulokasta. Mummoilla on ollut päivällä hoidossa ja isänsä kanssa tietty paljon. Ja oon myös saanut paljon kummasteluja, että mul ei oo elämää ja lapsi ei opi koskaan olemaan yksin jne jne. Eikä vieläkään kelpaa isäkään nukuttamaan ja silti mun pitäis laittaa se johonkin muualle yöks, omituista. Varmaan ihmisten mielestä ois normaalia, että se huutais ja nyyhkyttäis ittensä uneen kuten oli tehny isän kanssa. On muutenkin tosi herkkä lapsi.
Toisaalta kiva, että on muitakin joiden lapsi ei paljoa hoidossa ole ollut, kumpa tuntisin tälläisen tapauksen oikeassakin elämässä Mutta en tiedä mitä kummastelijoille vois sanoa, sitä samaa mitä aina? Ei ne usko mitään kuitenkaan.

Niin, olisko ollut isällekin mukavampi, jos pienen ei olisi tarvinnut huutaa itseään uneen. Kyllä se isikin kelpaa jos annetaan edes tilaisuus, ja kyllä siitä on koko perheelle iloa ja helpotusta, jos äidille tulee vaikka just sairaalakeikka - usein tuleekin viimeistään pikkusisaruksen syntyessä. Vieraassa paikassa yöpyminen on tosiaan asia erikseen, mutta jos joku äiti tekee itsensä täysin korvaamattomaksi lapsensa hoidossa, niin kyllä äiti silloin toimii ihan vain omien tarpeidensa hyväksi eikä niinkään lapsen parhaaksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hmmm";24386236]Meillä taas isä on ollut päivät töissä.
Silti tukiverkon kasassa pysymisen kannalta olisi ihan hyvä vähän antaa löysää. Sillä että ette isompaakaan lasta anna hoitoon kun kukaan muu ei osaa, äiti ei halua jne te tuhoatte ne verkot. Kukaan ei jaksa kuukausi- jopa vuositolkulla pyytää ja tarjota apuaan. Miten se lapsi siitä traumatisoituu jos on vaikka leikkikentällä tunnin pari jonkun muun tutun aikuisen kuin äitinsä tai isänsä kanssa? Oikein, ei mitenkään. Samalla äiti voisi tehdä vaikka ruokaostokset rauhassa ellei nyt mitään gyneä siihen sattuisi tulemaan.[/QUOTE]

Ei meillä kyllä kukaan ole missään vaiheessa kysynytkään lasta saada hoitoon tai tarjonnut apuaan, että se siitä tukiverkkojen tuhoamisesta. Sukulaisilla ja kummeilla on omat elämänsä ja juttunsa, on aina ollut ja tulee olemaankin. Pääasia, että joskus muistavat, synttäreillä käyvät jos ehtivät jne.

 

["ninaTT"]

Minulla lapsi oli kymmenkuisena muutaman kerran tätinsä kanssa, 1v3kk iästä 2-3h kerrallaan mumminsa kanssa, ja vasta 2v5kk ikäisenä ensimmäistä kertaa yökylässä - silloin omasta tahdostaan, ei niinkään yö "hoidossa". Kyllä sitä on kummasteltu mutta minulle on aivan sama vaikka kummastellaan.

Nyt 3v1kk ikäinen aloitti päiväkodissa; tätä nykyä on ollut kerran jopa kaksi yötä putkeen isoäidillään, päiväkotiin menee aamulla iloisena ja tyytyväisenä. Kyllä se niin taitaa mennä, että kun on saanut jatkuvuutta ja turvaa pienenä niin on isompana itsenäisempi. Kertaakaan ei ole tarvinnut jättää kiljuvaa ja vastaan taistelevaa lasta hoitoon. Pari kertaa on empinyt, mutta silti joka kerta on jäänyt tietoisena siitä, että kaikki on hyvin ja äiti tulee takaisin. Olen tyytyväinen valintoihini

 

["Kifa"]

Ei meillä ainakaan perusturvallisuus ole kärsinyt tippaakaan siitä että on varhain annettu hoitoon. Meillä kohta vuoden ikäinen joka on puolivuotiaasta alkaen ollut välillä hoidossa isovanhemmillaan ja on nyt ekaa kertaa menossa yökylään. Ei hermostuta tippaakaan, isovanhemmat jumaloivat tätä ensimmäistä lastenlastaan ja lapsi taas nauttii suunnattomasti siitä keskeytymättömästä huomiosta jota hän mummilassa osakseen saa - kotona kun luonnollisesti äidin on hoidettava ne kotiaskareetkin siinä sivussa. Naama alkaa loistaa jo kun ajetaan mummilan pihaan eikä edes huomaa vanhempien lähtöä kun on jo niin meno päällä. Haikealtahan se tuntui alkuun tajuta että lapsi pärjää niin hyvin muidenkin hoidossa mutta itse ajattelen asian niin että lapselle on kuitenkin rikkaus että on niin monta huolehtivaa ihmistä ja jos tulee joku kriisitilanne niin on turvallinen ja tuttu paikka minne lapsen viedä. Ja meillä ei ole koskaan kärsitty eroahdistuksesta eikä pahasta vierastamisestakaan, lapsi on rohkea ja reipas ja sosiaalinen.

 

[Ach ja]

[QUOTE="vieras";24386118]Noi on vanhanaikaisia karaistusmetodeja, meillä noudatataan muutenkin pehmeämpää kasvatuslinjaa perhepedin, pitkän imetyksen, kantoliinassa kantamisen ym. suhteen lasten ollessa pieniä. Sanot niille, että lapset on pieniä vaan hetken ja perusturvallisuus vahvistuu kun saa olla omien vanhempiensa kanssa pienenä paljon, on sitten hyvä pohja itsetunnolle lähteä isompana valloittamaan maailmaa. [/QUOTE]

No huoh, ainakaan mä en mitenkään "karaise" lastani. Alle 2 v taisi olla 2 kertaa yökylässä läheisten ja rakkaiden isovanhempiensa luona - eka kerta oli tosin koeluonteinen, jotta tietäisin että voin turvallisin mielin jättää toisenkin kerran, jolloin ei ollut mahdollista tulla hätiin. Hyvin sujui, mitä pidin merkkinä siitä että lapsella on perusturva kunnossa. Olisko sitten ollut kantoliinailun ansiota...

 

["kaura"]

hmmm... kai se on ihan ok, jos ei tosiaan halua olla erossa lapsestaan niin ei sitä pakko ole ton ikäisestä olla erossa. Itse kuitenkin lastenhoitajana (netissä ilmoitus-> perheet ottaneet yhteyttä, sitä kautta hoidan lapsia ja olen 18v.) mun mielestä on todella tärkeetä että jo pientä lasta opetetaan olemaan hoidossa ihan vaan muutamia tunteja kerrallaan aina joskus, jotta sitten kun lapsi pitää hoitoon laittaa se on helpompaa kun on pienestä pitäen ollut hoidossa. Mulla oli yks perhe, jossa on 11kk tyttö, joka ei ollut ikinä ollut missään muualla hoidossa kuin mummullaan YHDEN kerran muutama kuukausi sitten pari tuntia... Voin sanoa ettei tuon ikäinen ihan heti sulattanut sitä että jäi minun kanssa kaksin. Ulos ei meillä ollut myöskään lupa mennä ja se oli tosi harmi juttu, koska yleensä ulkona lapset tykkää olla ja siellä on jotenkin vain helpompi tutustua kunnolla lapseen. Jos sulla ei kuitenkaan ole tarvetta jättää lasta yksin vielä n. vuoteen pitkäksi aikaan ja lapsi on iloinen ja reipas niin eiköhän kaikki mene hyvin! ei se lapsi siihen kuole jos on pari tuntia kummitätinsä luona (vaikka itkisikin koko ajan... mutta tuskinpa!) kun lapsi on vähän vanhempi ja osaa kommunikoida paremmin on sille myös helpompi selittää että äiti tulee takaisin ja lapsen hoitajan on helpompi lasta viihdyttää

 

["vieras"]

"Vieraassa paikassa yöpyminen on tosiaan asia erikseen, mutta jos joku äiti tekee itsensä täysin korvaamattomaksi lapsensa hoidossa, niin kyllä äiti silloin toimii ihan vain omien tarpeidensa hyväksi eikä niinkään lapsen parhaaksi. " En vaan ymmärrä. Kyllä lapset ehtii olla hoidossa ja tottua muihin aikuisiin. Ja tuskinpa aloittaja on 24/7 kahdestaan lapsen kanssa!

Itse kannatan pitkää imetystä, perhepetiä, lasten kantamista ja sitä, että vanhemmat hoitovat itse pientä vauvaansa. On tietenkin lapsen ja vanhempien etu, että vanhemmat voivat hyvin ja ovat levänneet, mutta en ymmärrä, että vauvaa kiikutetaan hoitoon YÖTÄ MYÖTEN, että saadaan itse olla "vauva-vapaalla". Kai kaikki tajuavat lasta hankkiessaan, että vauva-arki saattaa olla rankkaa?

 

[hipsun]

Niin, olisko ollut isällekin mukavampi, jos pienen ei olisi tarvinnut huutaa itseään uneen. Kyllä se isikin kelpaa jos annetaan edes tilaisuus, ja kyllä siitä on koko perheelle iloa ja helpotusta, jos äidille tulee vaikka just sairaalakeikka - usein tuleekin viimeistään pikkusisaruksen syntyessä. Vieraassa paikassa yöpyminen on tosiaan asia erikseen, mutta jos joku äiti tekee itsensä täysin korvaamattomaksi lapsensa hoidossa, niin kyllä äiti silloin toimii ihan vain omien tarpeidensa hyväksi eikä niinkään lapsen parhaaksi.

Isä on kyllä saanut tilaisuuden nukuttaa lasta 6kk ikäisestä alkaen kun ei enään tissille nukutettu. Mutta eipä ole kelvannut, sille en voi mitään. Kovasti kannustin, mutta sillä meni aina hermot 10min jälkeen viimeistään. Myös mummo on saanut tilaisuuden kun ollaan oltu yökylässä, ei kelvannut lapselle. Korvaamattomaksi en ole itseäni tahallaan tehnyt.

 

["hmm"]

No olet kyllä hysteerinen.. Mikä tarve tarrautua tuolla tavalla??

 

["Kifa"]

Elämässä saattaa olla muutakin rankkaa kuin se lapsi eikä koskaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Itse ainakin mielummin varaudun etukäteen mahdollisiin pulmatilanteisiin niin että tiedän että tarpeen tullen lapsella on se tuttu ja luotettava hoitopaikka jonne hän menee mielellään ja jonne voin hänet rauhallisin mielin viedä jos tulisi se pakkotilanne (joutuisi vaikka oma äiti tai isä tai aviomies sairaalaan tai sairastuisi tai loukkaantuisi itse).

Oma lapseni myös vieroitti itsensä tissistä 8-kuisena, ei ikimaailmassa saisi unta samassa sängyssä kenenkään kanssa ja inhoaa kantoliinaa. Ja minä hyväksyn sen että lapseni toimii näin, ei tulisi mieleen yrittää pakottaa lasta olemaan edelleen pieni sylivauva kun hän kerran itse selvästi on jo sen vaiheen ohittanut. Toki syli aina on avoinna jos myöhemmin sellainen kausi sattuisi tulemaan että sitä taas enemmän kaivataan.