Alkuperäinen kirjoittaja Kamala:
Mä en pysty olemaan noin hälläväliä-meiningillä. Pienestä lievästä kiusaamisesta on lyhyt matka vähän isompaan, ja taas isompaan kiusaamiseen.
Lasten maailmassa sitä on paljon, ja omaa lasta on hyvä myös siihen valmistaa että jotkut lapset vaan käyttäytyvät typerästi. Pahalle se silti tuntuu lapsesta varmasti joka kerta. Aina niille jutuile ei voi mitään, mutta jos mahdollista, niin siihen on puututtava.
Jos lähdetään aikuista karkuun, niin se on jo aika selkeä merkki että lapset tietävät itekin tehneensä väärin. (Ap:n tapaukseen viitaten).
Minä taas en usko porttiteoriaan.
Uskon siihen, että kaikkia pikkukiviä ei voi eikä kannata alkaa lapsen tieltä lakaisemaan, ja lapsen kannattaa oppia selvittämään pieniä ristiriitoja itsekin - siten toimitaan mm. poikani päiväkodissa (toimittiin myös silloin kun tyttäreni oli ko. päiväkodissa). Lapsi on hyvin pian eskarissa ja koulussa, ja joutuu selvittämään monia tilanteita ihan itse.
Ja uskon myös siihen, että jokainen lapsi jossain vaiheessa tekee esim. sitä, että yrittää määrätä kuka saa tulla liukumäkeen tai kiipeilytelineelle.
Aika usein lapset itse on ihan cool asioiden suhteen, mutta vanhemmat ottavat jutun tosi raskaasti. Esimerkkinä vaikkapa päiväkotiaamu ja "mä en leiki sun kaa tänään"- puheet. Lapsi saattaa todeta että "ei haittaa, mäkään en leiki sun kaa kun mä leikin Ellan kaa" ja äiti suunnilleen itkee...