T
"Tiina"
Vieras
Mä itken eri huoneessa kun koitin taas vaikka miten pitää miestä hyvänä ja innostaa seksiin, ja sain pakit.. Plaah. Niin paha mieli.. Kyllä hän usein lämpenee mutta ei ole aktiivinen eikä näytä juurikaan siltä että haluaisi minua. Siis hyvin harvoin tekee aloitetta. Sekavaa tekstiä kun niin väsynyt ja surullinen.. Voiko tästä päästä yli? Parisuhde on muuten todella hyvä ja mies ihana. Pelottaa vain että jos tässä vaiheessa kun on vasta kaksi vuotta takana ja pitäisi olla seksihalut parhaimmillaan vielä ja innoissaan..niin entäpä sitte myöhemmin. lapsellisesti ajattelen heti miksei hän halua minua. Pelkään että sorrun hakemaan joskus sitä seksuaalista ihalua ja huomiota muualta. Mutten halua olla sellainen ihminen. Enkä halua pilata tätä suhdetta. Haluan olla miehen kanssa lopunelämää, perustaa perheen ja rakastaa. Miksi teen seksistä niin suuren numeron? Kyllä me harrastamme sitä siis, mutta nykyisin ehkä kerran viikossa vain.. Joudun aina "kerjäämään" sitä ja se saa minut tuntemaan itseni epänaiselliseksi. En minä edes tarvitse seksiä kovin usein. Kunhan vain tuntisin itseni halutuksi ja seksikkääksi naiseksi. Täytyykö hyväksyä sen ettei mies ole aktiivinen osapuoli ja täytyykö tyytyä itse aina kerjäämään seksiä?. Muuta hellyyttä meillä on paljon.