N
Nolo
Vieras
8kk:n kanssa aamupuuro oli yhtä takkuamista. Ruoka valui ulos suusta, pitkin rintaa, käsivarsia, lattialle, aivastus pöydälle ja syöttäjän naamalle. Pää pyöri puolelta toiselle kun mielenkiinnon naulitsi kissa, koira, telkkari, lelu, tutti, nokkamuki.. Lusikka sihtasi nenään, silmään, käsiin, minne tahansa muualle, kuin olisi tarkoitus. Jos se suuhun eksyikin, niin suu aukesi just sen verran, että kärjellisen sai kastettua, loput valuivat pitkin leukaa rinnuksille. Tai sitten huiskis, koko lusikallinen linkosi seinälle. Pienet kädet hieroivat sitä vielä tavallistakin hanakammin suoraan suusta silmiin, ympäri naamaa, pöytään, tuoliin. Koko lapsi aivan mähmässä, syöttäjä ei paljoa sen siistimpi.
Meni hermot, päässä kuului "PIM" ja kippasin lautasen puuronjämineen kiemurtelevan ipanan päähän. Noin, tulipa sanottua. Ugh!
Meni hermot, päässä kuului "PIM" ja kippasin lautasen puuronjämineen kiemurtelevan ipanan päähän. Noin, tulipa sanottua. Ugh!