Lapsella ei kavereita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huolestunut äiti..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huolestunut äiti..

Vieras
Millaisten kavereiden kanssa lapset ei halua leikkiä? Tai leikkii jos ei muuta kaveria ole.. Lapseni valittaa aika ajoin ettei ole ketään kaveria, tiedän että ainakin naapurin tyttö on mutta silloin kun hän leikkii jonku muun kans niin silloin tytölläni ei ole kavereita. Tyttö nyt 3lk. on aika arka, tosi kiltti ja olen miettinyt onko liiaksikin..hän on niinku "vara"kaveri ja kärsii tästä.. :(

Välissä kavereita taas onkin enempi ja menoa riittää... Nämä yksinäiset jaksot kestää n. 2vko, tarkkaan en tiiä ku ei tyttö heti puhu. Vai onko normaalia? Onko kaikkien lapset välillä yksin?

Lapseni sai 2lk. hymytyttö patsaan jonka luokkakaverit olivat itse saaneet päättää (äänestivät) joten en usko että olisi mitenkään "salassa minulta" ilkeä ja sen takia ilman kavereita..
 
meitä on viis lasta perheessä ja nyt vasta nuorimmaisella tuntuu että on ala-asteella kolmos luokalla ystäviä. Hänellä on tosin aina ollut ja pitää niistä niin hyvää huolta. Ykkösellä huolehtinut itse että kaikki saa ystävänpäivätikkarit ja jouluna kortit. Kaikki huolehtinu monia viikkoja etukäteen.

Erityisesti minä ja äiti ollaan oltu koulajat yksin. Minä lukioon asti. Kaikki kuvailee kuinka positiivinen, energinen ja aurinkoinen ihminen olen, mutta ns. parasta kaveria ei ole koskaan ollut. olen vain pyörinyt joukosta toiseen.

Mutta tuntuu että ei siitä jää mitään haittaa, ellei lasta kiusata. Minua tuo lähinnä harmittaa. Luulen että ei lapsesi voi tuohon juurikaan tehdä mitään. Ehkä olla puheliaampi, mutta se ei ole taas helppo homma..
 
mulla samanlaiset kokemukset. Olin lapsena sellainen oman tien kulkija, ja en osannut oikein toimia näissä tyttöjen välisissä kaveripeleissä. Siitä johtuen mulla ei ollut parasta kaveria, eikä oikein vieläkään. Mutta niinkuin tyttösi, tulin mainiosti toimeen kaikkien kanssa, juttelin niiden maan hiljaistenkin kanssa - en vaan ollut tapahtumien keskipisteessä säätämässä kaverisuhdedraamoja =) .

Jos tyttöäsi ei paraskaverittomuus häiritse liiemmälti, kannusta vaan olemaan niin kuin hyvältä tuntuu. Näin aikuisena tunnen olevani paljon vahvemmilla erilaisissa työyhteisöissä tai ystäväporukoissa, kun ei ole riippuvainen tiettyjen ihmisten hyväksynnästä. Tämä hyväksynnänhakeminenhan on se paraskaveri-touhun ydin.
 
Lapset ovat samanlaisia kuin aikuisetkin. Matkivat vanhempiaan.
Ihmiset hakeutuvat varakkaaseen seuraan, joilla kalliita tavaroita.
Tai jotka ovat puheliaita ja joilla on jo valmiiksi seurapiiri.

Viime viikolla oli tutkimus, jonka mukaan suositut kiusaavat eniten muita. Eli jos haluaa paljon kavereita, pitää olla varakkkaasta perheestä, pukeutua kuten massa, ei liian erikoisesti, eikä saa muutenkaan olla liian erikoinen. Ei liian kaunis, ei liian älykäs, ei liian hyvä koulussa, ei millään tavalla liian erikoinen. Eli ihmiset hakeutuvat kaltaisensa seuraan.

Onko lapsellasi sisaruksia, joiden kanssa voisi leikkiä, jos naapurin lapsella on ajoittain muita ystäviä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja yleistä;23204683:
Mutta tuntuu että ei siitä jää mitään haittaa, ellei lasta kiusata. Minua tuo lähinnä harmittaa. Luulen että ei lapsesi voi tuohon juurikaan tehdä mitään. Ehkä olla puheliaampi, mutta se ei ole taas helppo homma..

Puheliaisuuskaan ei aina ole tae siitä, että olisi kavereita...
 
Voi ihana kuin te olette ottanut asiaan kantaa!

Minua ei kaverettomuus kauheana häiritsisi koska niitä kuitenkin välillä on ja lapsi tykkää kovasti leikkiä myös itsekseen, mutta lapsta itseä se häiritsee ja hänestä tuntuu pahalta kun ei oteta leikkiin mukaan (nämä on näitä että kaksin kuljetaan ja kolmas ei mahdu mukaan). Hän on herkkä joten ottaa nämä aika raskaasti.

Hänellä on pikkuveli josta on todella paljon seuraa ja se onneksi piristää kovasti :)

Minunkaan mielestä lapsi ei välttämättä tarvi kavereita joka päivä mutta jos se tekee lapselle olon että on syrjitty niin se on eri asia ( ja pari viikkoa on eri asia kuin pari päivää).

Meillä on kaikki sukulaiset kaukana ja hänelle tärkein ihminen(esikuva :) myös kaukana mutta näkee lomilla aina viikon verran ja silloin ovat kuin paita ja peppu..nytkin lähtee reissuun yksin junalla että pääsee sukuloimaan :)

Jotenka juu, kyllä hänellä on läheisiä ja rakkaita.. <3

Toivottavasti tämä tästä hyvinpäin suttaantuu ja tuota joukkueharrastusta pitää alkaa miettimään!
 

Yhteistyössä