Olen etelästä, mutta sukuni on Lapista, joten lapsena ja tuli välillä vietettyä aikaa myös lappilaisten ikätoverien kanssa. Oma havaintoni ainakin 80-90-luvulta on osittain päinvastainen. Serkut Lapissa meikkasivat, juoksivat diskoissa yms ja ryyppäsivät siinä vaiheessa, kun itselleni nuo olivat ihan vieraita juttuja. Siellä ei muuta tekemistä tuntunut viikonlopuiksi löytyvän: Vähän nuoria, joten jos halusi seuraa oli tehtävä sitä mitä muutkin. Eli notkuttava jossain seurantalolla ja juotava kaljaa.
Etelässä on varmasti monia ääripäitä enemmän. Täällä on niitä aikaisin lapsuutensa hukkaavia, mutta on paljon helpompi olla lapsekkaampi tai tehdä muitakin asioita, kun seuraa löytyy niihinkin helpommin.
Omalla kokemuksella väittäisin, että lasten reaktio johtuu lähinnä tarjonnasta. Etelässä on varaa nirsoilla teatterille, mutta pohjoisessa kyseinen teatteriesitys saattaa olla ainoa teatteriesitys koko vuonna, johon on mahdollista päästä. Eikä ole välttämättä tarjolla myöskään elokuvia, konsertteja tai muuta. Joten onhan se ihan oikeasti hienoa päästä teatteriin, vaikka lastenteatteriin, kun se on harvinaisempi mahdollisuus ja siten suurempi kokemus.
Tämä koskee kyllä aikuisiakin. Siellä ihmiset lähtevät innolla tapahtumiin, joihin etelän suurissa kaupungeissa ei paljon ketään kiinnostaisi.
Hienoa jos lapsuus siellä pitempi kun aikuisuus siellä aika masentavaa. 
