M
Muutama sana tästä.... Ensi ja turvakodin entiselt
Vieras
En itse ole ko työntekijä, mutta hänen läheinen ystävänsä.
Olen itse nuorena tullut äidiksi ja tutustuin tähän henkilöön mutkien matkassa.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä olin kolme kk ensi ja turvakodilla ja meistä tuli läheiset, todella läheiset.
Toinen lapseni syntyi parin vuoden kuluttua, ja menin jälleen turvakodille, olin hyvin väsynyt vaativan koliikkilapsen takia.
Ensimmäinen mikä pisti silmään oli johtajan asenne. Hän tuli ihan itse haastattelemaan minua, hyökkäävästi, kyseenalaisti lapsenhoitoni, josta taasen kolme vuotta sitten tuli kehuja ja ylistyksiä, miten esikkoani hoisin.
Olin niin hämmentynyt, etten osannut reagoida mitenkään.
Hän maalasi minut huonoksi äidiksi, ja epäsosiaaliseksi ihmiseksi jonka kanssa ei voi keskustella.
En saanut poistua juuri minnekkään ja soitin tälle entiselle työntekijälle ja kerroin missä olen.
Hän kauhistui ja vannotti minua lähtemään heti paikalla.
Silloin hän kertoi minulle asioita joita en sillä hetkellä ymmärtänyt, mutta jotka nyt ymmärrän.
Tämä johtaja tehtaili huostaanottoja.
Adoptiojonossa on paljon äitejä, suomalaisia lapsia tulee todella vähän adoptioon.
Hän kertoi että tämä johtaja painosti nuoria äitejä antamaan lapsensa pois. Lapsia pistetään myös ns pöydän alle, pois jonoista, jos sattuu niin että tutuntutuntuttu on lapseton ja adoptiojonossa.
Hän kertoi minulle rahoista jotka liikkuu huostaanotoissa.
Lähdin, pakkasin kamat siitä puhelinsoitosta ja lähdin.
Pari vuotta myöhemmin tipahdin päivärahoiltani ja jouduin menemään sosiaalitoimistoon.
Siellä oli täti, joka oli kirjaimellisesti pelottava.
Hän pakotti minut allekirjoittamaan lapun, jossa sanoin myöntymykseni siihen, että muutan asunnostani halvempaan, meille tulee perhetyöntekijä, ja jossa itse pyydän apua.
Hän uhkasi, että hänellä on valtuudet katsoa tukeani niin, että minulla ei ole rahaa maksaa vuokra, ja siinä tapauksessa minulla ei ole mitään saumaa huolehtia lapsestani ja silloin on huostaanoton paikka.
Jälkeenpäin tajusin, että huostaanottoa kaavailtiin, minut pelasti sattuma, sain töitä.
Katkaisin samantein kaikki välit sosiaaliin.
Älkää kasvako pumpulissa, jutut jotka luulette olevan satua, ei välttämättä sitä olekaan.
Olen itse nuorena tullut äidiksi ja tutustuin tähän henkilöön mutkien matkassa.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä olin kolme kk ensi ja turvakodilla ja meistä tuli läheiset, todella läheiset.
Toinen lapseni syntyi parin vuoden kuluttua, ja menin jälleen turvakodille, olin hyvin väsynyt vaativan koliikkilapsen takia.
Ensimmäinen mikä pisti silmään oli johtajan asenne. Hän tuli ihan itse haastattelemaan minua, hyökkäävästi, kyseenalaisti lapsenhoitoni, josta taasen kolme vuotta sitten tuli kehuja ja ylistyksiä, miten esikkoani hoisin.
Olin niin hämmentynyt, etten osannut reagoida mitenkään.
Hän maalasi minut huonoksi äidiksi, ja epäsosiaaliseksi ihmiseksi jonka kanssa ei voi keskustella.
En saanut poistua juuri minnekkään ja soitin tälle entiselle työntekijälle ja kerroin missä olen.
Hän kauhistui ja vannotti minua lähtemään heti paikalla.
Silloin hän kertoi minulle asioita joita en sillä hetkellä ymmärtänyt, mutta jotka nyt ymmärrän.
Tämä johtaja tehtaili huostaanottoja.
Adoptiojonossa on paljon äitejä, suomalaisia lapsia tulee todella vähän adoptioon.
Hän kertoi että tämä johtaja painosti nuoria äitejä antamaan lapsensa pois. Lapsia pistetään myös ns pöydän alle, pois jonoista, jos sattuu niin että tutuntutuntuttu on lapseton ja adoptiojonossa.
Hän kertoi minulle rahoista jotka liikkuu huostaanotoissa.
Lähdin, pakkasin kamat siitä puhelinsoitosta ja lähdin.
Pari vuotta myöhemmin tipahdin päivärahoiltani ja jouduin menemään sosiaalitoimistoon.
Siellä oli täti, joka oli kirjaimellisesti pelottava.
Hän pakotti minut allekirjoittamaan lapun, jossa sanoin myöntymykseni siihen, että muutan asunnostani halvempaan, meille tulee perhetyöntekijä, ja jossa itse pyydän apua.
Hän uhkasi, että hänellä on valtuudet katsoa tukeani niin, että minulla ei ole rahaa maksaa vuokra, ja siinä tapauksessa minulla ei ole mitään saumaa huolehtia lapsestani ja silloin on huostaanoton paikka.
Jälkeenpäin tajusin, että huostaanottoa kaavailtiin, minut pelasti sattuma, sain töitä.
Katkaisin samantein kaikki välit sosiaaliin.
Älkää kasvako pumpulissa, jutut jotka luulette olevan satua, ei välttämättä sitä olekaan.
