T
"tuutikki"
Vieras
Hei, kysyn nyt tallaisen vähän erikoisemman kysymyksen...
Onko kenelläkään ollut sellaista tilannetta että olisitte ollut velkaa omalle läheiselle tutulle rahaa? Ja mitä siitä on seurannut mainittavaa? En nyt puhu mistään kahdenkympin egen summista vaan vähän suuremmista, vaikka parin tonnin luokkaa olevasta velasta.
Tiedän että niitä juttuja on jossa joku on lainannut ystävälleen ja siitä on sitten mahdollisesti seurannut yhtä sun toista jos asiat eivät ole sujuneetkaan niinkuin piti. Mutta oletteko te olleet se osapuoli joka on ollut velkaa?
No, mikä saa minut kysymään tätä asiaa on se että minulla on hyväsydäminen ystävä joka on eräässä vaikeassa tilanteessa lainannut minulle rahaa. Minulla on mm ollut vaikea avioero josta on kestänyt päästä jaloilleen niin taloudellisesti kuin muutenkin. Ilman tämän ystävän apua olisi asiat olleet paljon pahemmin. Ystäväni ei ole mikään kroisos mutta kohtuullisesti toimeentuleva kuitenkin.
No, en ole kyennyt lyhentämään velkaani kuin vain vähän, samalla ollen todella tiukilla yksinhuoltajana. Olen joutunut aloittamaan elämäni sekä yritystoimintani alusta ja hankkimaan lähes kaiken tarvittavan uudestaan koska ero on ollut hyvin hankala. Tuloistani kertonee sen että saan täyden asumistuen. Tarkoitukseni on ilman muuta maksaa velkani ystävälleni vaikken ole pystynyt lyhentämään velkaani alunperin suunnittelemassani tahdissa. Tapailemme myös ja pidämme yhteyttä säännöllisesti, että mistään velallisen "liukenemisesta" ei todellakaan ole kysymys.
Se mikä minua vaivaa on se että olen nyt kun olen hänelle velkaa, olen ajoittain saanut vähän niinkuin yllätyksenä arvostelua jostakin rahankäyttöön liittyvästä. Esimerkiksi jostakin muutamien kymppien hankinnasta lapsille joka taas ei ystäväni mielestä ole ilmeisesti muuta kuin tuhlausta. Täsmennyksenä sanon että en käy baareissa, en ostele tavaraa kuin suurella harkinnalla, ostan kaiken alennuksella muutenkin ja todella pärjäilen kaikenkaikkiaan pienellä rahalla. Siis nämä hankinnat ovat olleet minulle joka tapauksessa suuren ponnistelun tulosta ja olen vain niillä koittanut luoda säällistä elämää lapsille ja hiukan myös itselleni jotta jaksaisin.
Huomaan sen että jos on velkaa liian läheiselle niin siitä voi seurata yllättäviä asioita mitä esim kasvottoman pankin kanssa ei seuraa.
Ystäviä olemme edelleenkin mutta asia vaivaa minua ja näköpiirissä on että saisin onneksi velkani kerralla maksettua lähiaikana.
Onko teillä mitään vastaavaa kokemusta?
Onko kenelläkään ollut sellaista tilannetta että olisitte ollut velkaa omalle läheiselle tutulle rahaa? Ja mitä siitä on seurannut mainittavaa? En nyt puhu mistään kahdenkympin egen summista vaan vähän suuremmista, vaikka parin tonnin luokkaa olevasta velasta.
Tiedän että niitä juttuja on jossa joku on lainannut ystävälleen ja siitä on sitten mahdollisesti seurannut yhtä sun toista jos asiat eivät ole sujuneetkaan niinkuin piti. Mutta oletteko te olleet se osapuoli joka on ollut velkaa?
No, mikä saa minut kysymään tätä asiaa on se että minulla on hyväsydäminen ystävä joka on eräässä vaikeassa tilanteessa lainannut minulle rahaa. Minulla on mm ollut vaikea avioero josta on kestänyt päästä jaloilleen niin taloudellisesti kuin muutenkin. Ilman tämän ystävän apua olisi asiat olleet paljon pahemmin. Ystäväni ei ole mikään kroisos mutta kohtuullisesti toimeentuleva kuitenkin.
No, en ole kyennyt lyhentämään velkaani kuin vain vähän, samalla ollen todella tiukilla yksinhuoltajana. Olen joutunut aloittamaan elämäni sekä yritystoimintani alusta ja hankkimaan lähes kaiken tarvittavan uudestaan koska ero on ollut hyvin hankala. Tuloistani kertonee sen että saan täyden asumistuen. Tarkoitukseni on ilman muuta maksaa velkani ystävälleni vaikken ole pystynyt lyhentämään velkaani alunperin suunnittelemassani tahdissa. Tapailemme myös ja pidämme yhteyttä säännöllisesti, että mistään velallisen "liukenemisesta" ei todellakaan ole kysymys.
Se mikä minua vaivaa on se että olen nyt kun olen hänelle velkaa, olen ajoittain saanut vähän niinkuin yllätyksenä arvostelua jostakin rahankäyttöön liittyvästä. Esimerkiksi jostakin muutamien kymppien hankinnasta lapsille joka taas ei ystäväni mielestä ole ilmeisesti muuta kuin tuhlausta. Täsmennyksenä sanon että en käy baareissa, en ostele tavaraa kuin suurella harkinnalla, ostan kaiken alennuksella muutenkin ja todella pärjäilen kaikenkaikkiaan pienellä rahalla. Siis nämä hankinnat ovat olleet minulle joka tapauksessa suuren ponnistelun tulosta ja olen vain niillä koittanut luoda säällistä elämää lapsille ja hiukan myös itselleni jotta jaksaisin.
Huomaan sen että jos on velkaa liian läheiselle niin siitä voi seurata yllättäviä asioita mitä esim kasvottoman pankin kanssa ei seuraa.
Ystäviä olemme edelleenkin mutta asia vaivaa minua ja näköpiirissä on että saisin onneksi velkani kerralla maksettua lähiaikana.
Onko teillä mitään vastaavaa kokemusta?
