Läimäytin lastani :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkevä äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Mä suosittelisin, että pyytäisit ottamaan lapsen huostaan. Ei sen vuoksi, että olisit huono äiti, vaan sen vuoksi, että lapsesi tämänhetkinen tila vaatii sitä. Kymmenenvuotias poika on jo aika voimakas ja on vain ajan kysymys, koska hän käy todenteolla päällesi. Huostaanotto ei aina ole paha asia eikä väkisin toteutettu, vaan hyvässä yhteisymmärryksessä huoltajan kanssa.

Käsittääkseni poika tarvitsee kyllä muutakin apua ja nimenomaan muuta apua, ei pelkkä huostaanotto ketään autuaaksi tee. Eli ei tämä sotku sillä ole selvä että lapsi otetaan huostaan.

Jos äiti olisi narkkari tai juoppo niin sitten huostaanotto olisi jo puolet pojan hoitoa.

Mutta kun äiti on ihan normiäiti ja ongelma on nimenomaan pojassa niin kuinka huostaanotto poikaa auttaa? Sinne ne lähtevät pojan ongelmat mukaan pojan matkassa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Mä suosittelisin, että pyytäisit ottamaan lapsen huostaan. Ei sen vuoksi, että olisit huono äiti, vaan sen vuoksi, että lapsesi tämänhetkinen tila vaatii sitä. Kymmenenvuotias poika on jo aika voimakas ja on vain ajan kysymys, koska hän käy todenteolla päällesi. Huostaanotto ei aina ole paha asia eikä väkisin toteutettu, vaan hyvässä yhteisymmärryksessä huoltajan kanssa.

Peesi.
Kyllä asiat siitä järkkääntyy, kun sun ei enää tartte yksin kamppailla pojan kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Huostaanotto esim. lastenkotiin takaisi moniammatillisen osaajatiimin tuen 24/7.

Tätä mäkin ajan sillä huostaanotolla takaa. Että poika on sitten jatkuvassa valvonnassa ja tilanteesta saisi paljon paremman kuvan kuin jostain kahden tunnin terapiasessiosta kerran viikossa. Lisäksi äiti tarvitsee kyllä nyt hengähdystauon. Ei se enää auta, jos joku vaan pojalle sanoo, että rauhoitus nyt. Hän tarvitsee useampia ammatti-ihmisiä auttamaan.

Mutta mä uskon, että kun asioihin puututaan varhaisessa vaiheessa ja ennen teini-ikää, niin pojasta saattaa hyvinkin tulla vielä ihan mallikelpoinen kansalainen. Mutta jos tilanteen annetaan mennä vielä pidemmälle, niin vahinkojen korjaaminen tulee aina vaan hankalammaksi.

Ja tosiaan se huostaanotto ei todellakaan ole aina sitä, että nyt on vanhemmat epäonnistuneet. Se vaan tarkoittaa sitä, että lasta on vaikea auttaa kotiympäristössä. Kts. http://fi.wikipedia.org/wiki/Huostaanotto
 
Tuen saamiseen EI tarivta huostaanottoa. Ihan ensimmäinen asia olisi esim. tutkimusjakso lastenpsykiatrialla, avohuollon TUKItoimia sosiaalitoimesta, mahdollinen psykoterapia ja mahdollinen lääkitys. Apua ja ohjantaa ap:lle - siis konkreettisia neuvoja ja tukea. Lapsi tarvitsee äitiään ja esimerkiksi lastenpsykiatrialla tutkiminen ei tarkoita huostaanottoa. Kovasti jaksamista sinulle ap. Lähde hakemaan apua ja suorastaan vaadi sitä. Ja se, mitä joku sanoi diagnoosista, oli totta - diagnoosi antaa oikeuden hoitotukeen ym. tukimuotoihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaarina:
Mä kyllä olen muistanut koko ikäni kun äitini läimaytti mua. Anteeksipyyntö voisi auttaa, oma äitini ei pyytänyt anteeksi...


Mä olen myös muistanut ihan koko ikäni sen kamalan hetken. Ja kun olin 25 vuotias, äitini vihdoin pyysi sitä anteeksi, ja sanoi katuvansa sitä kovasti. Silti se on jäänyt mieleeni hetkenä jolloin jokin ehdoton rakkaus meni rikki.

ap:lle toivon kuitenkin jaksamista. Toivottavasti saatte molemmat apua.

 
Lasta ei saisi ikinä lyödä:( Surulliseslta kuulostaa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat ja antaa rakkautta, ei lietsoa turvattomuuden tunteita. Nyt ap ryhdistäydy, hae apua ja pojalle rauhoittavaa tekemistä, onko hänellä kavereita? Jokin harrastus,d
 

Yhteistyössä