Laihuuden hinta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämä on juhla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

elämä on juhla

Vieras
Olen normaalipainoinen, jotain BMI 23 luokkaa. Harrastan paljon liikuntaa ja syön perusterveellisesti. Olen kuitenkin myös nautiskelija: haluan syödä viikonloppuisin kunnon pihviaterian punaviineineen ja jälkiruokineen, juhlapyhinä teemaan kuuluvia herkkuja antaumuksella. Muulloinkin jos mieleni oikein kovasti jotain tekee, niin senhän syön. Olen kyllä useasti miettinyt, että olisihan tässä varaa pudottaa painoa esteettisistä syistä.

Mutta sitten päästään aiheeseen. Minulla on pari tuttua ihmistä, joita olen seurannut hyvin läheltä. He ovat sellaisia ihanteellisen hoikkia, mutta selvästikään se ei tule ilmaiseksi. He ovat niitä, jotka lähtevät ystävysten kanssa kaupungille "kahville" ja ottavat kupin teetä (ilman sokeria) toisten ottaessa latten ja juustokakkupalan. Niitä, jotka ottavat jouluaterialla vain teelusikallisen kutakin sorttia. Niitä, jotka eivät "ehdi" tai "muista" syödä lounasta ja päivällinen on annoskooltaan samaa luokkaa, kuin minun 2-vuotiaan lapseni. Elämä on jatkuvaa kieltäytymistä.

Tuo touhu on jotenkin todella ahdistavaa jopa sivusta seurattuna. Monesti heidän seurassaan on aika tylsää itselläkin, jos järjestetään vaikka illalliset ja nämä närkkivät jonkun 1/4 osaa lautasellisen vedellä alas huuhdottuna ja jälkiruuan tietysti väliin jättäen. Onhan se monesti kaunista, että on hoikka. Mutta jos hinta on tuo, niin en ole sitä valmis maksamaan!

p.s. ja on toki niitä, jotka ovat luonnostaan hoikkia ja saavat syödä vapaasti, onnittelut teille!
 
Niin. Mä olin nuorempana laiha (174/50), mielestäni söin niin paljon kuin halusin. En toki julkisesti, kahvikuppineuroosi ja kranttuus, myös piheys kun ei sitä rahaa ollut ulkona syödä, vaikuttivat paljon.
Nykyisin en söisi bakteerikammostanikaan johtuen, saati sitten se mun valikoiva makuaisti.
Mutta nyt saatan syödä jotain roiskeläpän luokkaa päivässä, ja olen jopa 10 päivää kuussa syömättä sairaudestani johtuen. Silti vain lihon, joten olen kyllä ajatellut etten sitä viimeistä iloa elämässä, syömistä ja juomista ala rajoittaa.
 
Noinhan se menee. Jos haluaa olla hoikka, kaikessa on oltava tarkat rajat, herkuttelu ei ole mahdollista. Kai siihen ajan myötä tottuu, että ne herkut on se 2 kpl karkkia ja piste.
Mä olen tässä kahden kuukauden aikana tiputtanut 8kg, eli paljon enemmänkin ois voinut saada tässä ajassa pois, mutta en vaan voi alkaa totaalisesti kieltäytymään joka käänteessä. Mutta kuitenkin, jonkunlaiset rajat on oltava, eihän sitä muuten laihdu... Kieltäytymistä ja itsekuria, huh.
 
Sit nämä sisko kullat pilaa vielä muidenkin onnen, ku ottavat teelusikallisen kakkua ja päivittelevät sitten ku siinä oli 20 000 kaloria ja kaikki on nyt mun perseessä. "Ei kyllä pitäis syyä" "ei taas vaakalle uskalla käydä" "ja taas tuli 10cm mahan ympärille" jne.

jumalauta, antakaa läskien natustaa rauhassa!
 
Aivsan se on hinta ja lihavat sitäkin kadehtii. Mutta ei sekään ilmaiseksi tule. itse olen kytännyt painoa koko ikäni. välillä repsahtaen. mutta aina saanut siitä taas kiinni. eli en koskaan ole päässyt lihavaan mitaan. Ja jotenkin pistää ärsyttämään nämä kateelliset. se kuitenkin on jokaiselle mahdollista. ellei mitää sairautta ole siihenliittyen. joten nämäkin valinta kysymyksiä. joko nautit laihuudesta ja näykit ruokaa. tai olet pyöreä ja nautit ruuasta..
 
Ei kaikki hoikat joudu kieltäytymään herkuista. Mä olin 35-vuotiaaksi asti laiha ilmaan mitään herkuista kieltäytymisiä, söin mitä halusin. Nyt neljäkymppisenä on muutama kilo tullut lisää ja pitää vähän katsoa mitä syö mutta en edelleenkään helposti liho.
 
onko teillä pullukat käynyt mielessä että ei se laiha välttämättä halua syödä niitä kakkuja vaikka voisikin... kaikki ei ole vaan niin imelän perään. varmasti on tylsää jos hoikka kaveri syö ruualla vain pikkasen ja jälkkärikin jää välistä.. ja pullukalle mahtuu semmonen hevosen annos. Mutta niinhän se on että ei se pieni maha sitä hevosen annosta jäkkäreineen yksin kertaisesti vejä oksentamatta. vaikka kuinka haluisi. Se on nyky liikalihavien yhteiskunnassa ja jonkunsorttinen taito, lopettaa syöminen kun on täysi. :)

ITSE AINAKIN HUOMANNUT KUN SITÄ IMELÄÄ EI SYÖ KUN HARVOIN. EI ELIMMISTÖ SITÄ VAADI. TÄMÄ KOSKEE MYÖS LAPSIA. JA HYVÄÄHÄN SE ON MUTTA SITTEN PIENIKIN MÄÄRÄ TEKEE ONNELLISEKSI JA SE RIITTÄÄ TYYDYTTÄMÄÄN IMELÄNNÄLÄN.
 
onko teillä pullukat käynyt mielessä että ei se laiha välttämättä halua syödä niitä kakkuja vaikka voisikin... kaikki ei ole vaan niin imelän perään. varmasti on tylsää jos hoikka kaveri syö ruualla vain pikkasen ja jälkkärikin jää välistä.. ja pullukalle mahtuu semmonen hevosen annos. Mutta niinhän se on että ei se pieni maha sitä hevosen annosta jäkkäreineen yksin kertaisesti vejä oksentamatta. vaikka kuinka haluisi. Se on nyky liikalihavien yhteiskunnassa ja jonkunsorttinen taito, lopettaa syöminen kun on täysi. :)

ITSE AINAKIN HUOMANNUT KUN SITÄ IMELÄÄ EI SYÖ KUN HARVOIN. EI ELIMMISTÖ SITÄ VAADI. TÄMÄ KOSKEE MYÖS LAPSIA. JA HYVÄÄHÄN SE ON MUTTA SITTEN PIENIKIN MÄÄRÄ TEKEE ONNELLISEKSI JA SE RIITTÄÄ TYYDYTTÄMÄÄN IMELÄNNÄLÄN.

Ihan totta. Mä oon laiha ja monet kauhistelee kahvipöydässä että "etkö voi yhtä pullapalaa ottaa"... mutta kun en tykkää oikein mistään makeasta! Ei maistu kakut, pullat, karkit yms. En siis koe joutuvani kieltäytymään mistään hyvästä.
 
Oikeasti? Kun itse ja muutkin tuntemani hoikat (esim opiskelukaverit joiden kanssa päivittäin käydään syömässä) syödään kyllä ihan normaalisti eikä närppien. Jokapäiväiseen ruokaan kyllä ei se juustokakku kuulu, vaan herkut ja viini kuuluu viikonloppuun. Ei ole ongelmia pysyä hoikkana.
 
[QUOTE="vieras";29157684]Ei kaikki hoikat joudu kieltäytymään herkuista. Mä olin 35-vuotiaaksi asti laiha ilmaan mitään herkuista kieltäytymisiä, söin mitä halusin. Nyt neljäkymppisenä on muutama kilo tullut lisää ja pitää vähän katsoa mitä syö mutta en edelleenkään helposti liho.[/QUOTE]

Tää on kyl totta, jotkut on luonnostaan tosi hoikkia, ei joudu edes tarkkailemaan syömisiään. Geenit vaikuttaa! Se on muuten ihan tutkittu juttu (ei, en löydä linkkejä kaikkiin lukuisiin juttuihin mitä olen lukenut...) että geenit on isossa osassa.
Mutta tästähän kaikki läskejä mollaavat innostuvat, että tekosyitä vaan keksitään :D
Ihmisiä on oikeasti joka tavalla erilaisia! Pitkiä, lyhyitä, suoratukkaisia, kiharatukkaisia, kapeita, rotevia jne.
 
Nuorempana tykkäsin makeesta, mutta enää en. Yksikin suklaapala on liikaa makeeta. Olen 169/59 37v. Syön normaalia itsetehtyä kotiruokaa. Ei mitään kevytversioita. Ei tartte pihistellä ruoassa, kun en syö herkkuja ja myös leipää syön harvoin.
 
Mua naurattaa yhden kebab-paikan "lastenannos", isompi kuin muualla aikuisten annos. Kuka lapsi jaksaa syödä sen, kun minäkään en meinaa jaksaa :O

Ihan järkyttäviä annoksia ihmiset kyllä vetävät
 
[QUOTE="vieras";29157739]Ihan totta. Mä oon laiha ja monet kauhistelee kahvipöydässä että "etkö voi yhtä pullapalaa ottaa"... mutta kun en tykkää oikein mistään makeasta! Ei maistu kakut, pullat, karkit yms. En siis koe joutuvani kieltäytymään mistään hyvästä.[/QUOTE]

Ei mullekaan kauheesti, mutta sipsi maistuu sen verran ettei laihtumisen riskiä ole :D
 
Mä allekirjoitan aapeen aloituksen täysin. Täällä tosin tuntuu olevan vain hoikkaa porukkaa paikalla, joiden mielestä kirjoituksesi on lähinnä outo. Olen itsekin about bmi 23 ja tosiaan välillä tuntuu, että voisi vaikka sen 5kg pudotella. Mutta sitten taas muistan miten ihanaa on nauttia elämästä ja ajoittain hyvästä ja jopa epäterveellisestä ruoasta. Elämään tänne on tultu, ja itse ainakin otan siitä kaiken irti. Kolmea en vaihda: Hyvää unta, hyvää seksiä ja hyvää ruokaa. Aamen :)
 
  • Tykkää
Reactions: Vätti Räsynyt
Tollasta mulla oli nuorempana, pysyin hoikkana kun olin koko ajan dietillä. Välillä jos halus syödä normaalisti niin samantien lähti paino nousuun. Mä taidan luonnostaan tarvita vain hyvin vähän ravintoa. Mun kuuluisi olla sellanen joka syö saman verra kuin 2v. lapsi.
Ei se hauskaa elämää ole ihan oikeesti jos tykkää ruuasta.
 
Aika turhaa yleistystä tuokin, että herkut väliin jättävä tai pieniä annoksia syövä aina hampaat irvessä kieltäytyis kaikesta kivasta: Kaikki eivät vain nauti siitä ruuasta. Mulle syöminen ei (juuri) koskaan ole ollut mikään erityinen nautinnon lähde, ja makeasta en välitä ollenkaan. (Onkohan mun makuaistissa jotain vikaa?) En siis koe jääväni mistään tärkeästä paitsi, jos kahville lähtiessäni todellakin otan vain sen kahvin. Ihan rauhassa vaan pullukat syökää sitä kakkua. Ei mua tarvitse sääliä, en mäkään sääli teitä. :)
 
Toisten nautinto on ahtaa kupu täytee sokeria ja kaikkea paskaa (AP), toisille voit tuottaa mieluhyvää muut asiat: perhe,liikunta, ystävät, kulttuuri ja hyvä seksi.
 
Mun mielestä se pari lasia viiniä, sipsit, kakkupala etc maistuu vaan 100x paremmalle kun sitä ei vedä joka päivä. Mun tuntemat lihavat nimittäin syö isot annokset(yleensä 2) ruokaa ja päälle herkut harva se päivä. Ja niiden lempparikahvi on joku kermavaahtohässäkkä suklaakastikkeella(yäk) ja lempimauste on majoneesi... yleensä luonnostaan hoikat ei pidä semmoisia edes hyvän makuisina.
 
Erilaisia on ihmiset. Liikunnasta ja aktiivisuudestakin paljon kiinni miten hyvin kroppa sitä syömistä sietää. Ja siinä on paljon eroa, onko vain tosi laiha, vai oikeasti timmissä kunnossa niin että löytyy myös lihaksia kropasta. Sitä ei pelkällä syömisen välttelyllä aikaansaa, päinvastoin.

Mulle painoa ja painoindeksiä enemmän on aina merkinnyt se, mitä peilistä näkyy. En yhtään tykkää olla "löysä", vaan haluan että näkyy lihaksia ja kroppa on urheilullisen näköinen.

Mulle sopiva paino ja ulkomuoto löytyy näemmä tällä hetkellä painoindeksissä 19,8. Siinä kieppeillä, vähän alempanakin se on kieppunut jo teini-iästä saakka. Toiset näyttää noilla lukemilla kukkakepeiltä joilla posketkin vetää lommolle. Musta tuntuu että kun olin painoindeksissä 23, eli 10kg painavampi kuin nyt, olin ihan liian iso itseeni.

Mä liikun ihan kohtuullisesti ja harrastan lajeja jotka vaativat todella paljon kuntoa. Syön kuitenkin ihan surutta, myös sitä makeaa silloin kun tekee mieli. Toisaalta itsekin olen huomannut suoran korrelaation siihen, että kun syö terveellisesti ja tarpeeksi usein, ei tee yhtään mieli makeaa. Tykkään kovasti salaateista ja valitsen yleensä jonkun ruokaisan salaatin jos vaihtoehtona on, jälkkäriksi menee välillä kakkupala ja latte tai pala tummaa suklaata.
 
[QUOTE="Riitta";29157898]Toisten nautinto on ahtaa kupu täytee sokeria ja kaikkea paskaa (AP), toisille voit tuottaa mieluhyvää muut asiat: perhe,liikunta, ystävät, kulttuuri ja hyvä seksi.[/QUOTE]

Typerä kommentti. Ruoka ei ole paskaa. Paska tulee ulos ihmisestä, edellisessä kommentissa vähän väärästä päästä tosin.

Minä olen miettinyt noita maailman tähtiä ja niiden dieettejä, joilla tuntuvat koko ajan olevan. Mitä järkeä on siinä on, ettei ikinä syö ns. normaalisti? Joskus luin naistenlehdestä, että Jennifer Aniston ei syö donitseja, vaan haistelee niitä ja syö vähän kuorrutetta, vaikka kuulemma rakastaakin donitseja. Tiedä sitten, onko totta, mutta vähän friikiltä tuo kuulostaa. Jos pitää olla syömättä ja kytätä koko ajan ruokiaan pysyäkseen hoikkana tai alipainoisena, niin minusta uhraus on liian suuri
 
Toisaalta voi ajatella niinkin päin, että onko se donitsi, latte tai kebabannos niiiiiiin hyvää, että sen takia kannattaa niitä jenkkakahvoja kanniskella... Itse näytän mieluummin timmiltä ja jätän suurimmaksi osaksi herkut syömättä. Toki joskus voin jonkin herkun ottaa, mutta useimmiten tyydyn pelkkään kahviin esim. kyläpaikoissa. Se 5kg pudotus normaalipainoisellakin muuten tekee ihmeitä niin olotilaan kuin ulkonäköönkin, olettaen että paino on lähtenyt läskistä eikä lihaksista.
 
ja paino on aika helppo pitää normaalina, vaikka niitä herkkuja söisikin. Niitä kun ei tartte joka päivä syödä. Äkkiä sitä painoa kertyy vuosien aikana, jos aina ottaa kyläpaikoissa ja kahviloissa kakkua jne..
Aina ulkonasyödessä menee mäkkäriin ja ottaa sen rasvaisimman annoksen. Tuskin aina hoikkana ollut nainen jättää ne herkut syömättä sen takia ettei lihoaisi, ei kaikkien vaan tee aina ja kokoajan mieli jotain.
 
[QUOTE="vieras";29158020]Toisaalta voi ajatella niinkin päin, että onko se donitsi, latte tai kebabannos niiiiiiin hyvää, että sen takia kannattaa niitä jenkkakahvoja kanniskella... Itse näytän mieluummin timmiltä ja jätän suurimmaksi osaksi herkut syömättä. Toki joskus voin jonkin herkun ottaa, mutta useimmiten tyydyn pelkkään kahviin esim. kyläpaikoissa. Se 5kg pudotus normaalipainoisellakin muuten tekee ihmeitä niin olotilaan kuin ulkonäköönkin, olettaen että paino on lähtenyt läskistä eikä lihaksista.[/QUOTE]

Sekin vähän riippuu siitä missä normaalipainon laitamilla mennään. Tosiaan itse olisin vielä normipainossa 10kg painavampana, mutta jos pudottaisin 5kg, olisin varmaan todella pahoinvoiva ja anorektinen. En ole painanut niin vähän tooosi moneen vuoteen. Ei siihen "normipainon" yleensä ihan niiiin paljon läskiä mahdu ;)
 
kattokaa nyt tuota Urpilaisen Juttaa,rahaa on mutta päivä päivältä se vaan paisuu ja paisuu,parin vuoden päästä istuu varmaan pyörätuolissa kun luut ei enää kannsa :)
 

Yhteistyössä