Laihdutusleikkaukset, kokemuksia?

En sanonut, että elämä olisi mennyt päin peetä kun on laihtunut. Vaan, että ei kaikki ongelmat välttämättä laihduttamalla ratkea, vaikka ihmisillä tuntuu olevan ajatuksena "hoikkana kaikki on parempaa". Ei se välttämättä niin ole ja olisi hyvä varautua siihenkin. Se kuulostaa pahalta, jos laittaa kaiken toivonsa laihtumiseen. Että sitten se elämä vasta alkaakin. Mitä, jos ei käykään niin?

mutta missä kohtaa täällä on kukaan väittänyt että hoikkana kaikki on parempaa???? Hei haloo nyt, lakkaa vouhottamasta ja mee vaikka hiihtämään jos et osaa kannustaa ihmisiä.

 

[QUOTE="Siiri";30540974]Miksi olette halunneet tulla läskeiksi? Kertokaa ihmeessä, please![/QUOTE]

no varmaan samasta syystä kuin sinä halusit tulla kysymään tämän kysymyksen, uteliaisuudesta

Hei oikeesti nyt

 

Tunnen kaksi leikattua. Toinen laihtui ja laihtuu edelleen. Toinen kuoli komplikaatioihin.

 

Ei oo kuollu Suomessa kukaan komplikaatioihin tässä leikkauksessa, paskaa jauho toi edellinen

 

[QUOTE="Miii";30541561]Ei oo kuollu Suomessa kukaan komplikaatioihin tässä leikkauksessa, paskaa jauho toi edellinen [/QUOTE]
Älä itse jauha paskaa vajakki. Tämä tuntemani henkilö ei koskaan toipunut leikkauksesta ja terveys heitteli ylös ja alas kunnes noin vuoden kuluttua leikkauksesta menehtyi. Onko se sitten komplikaatio vai ei on ihan vitun sama mutta henkilö kuoli leikkauksen seurauksena.

 

[QUOTE="jokuvaan";30541581]Älä itse jauha paskaa vajakki. Tämä tuntemani henkilö ei koskaan toipunut leikkauksesta ja terveys heitteli ylös ja alas kunnes noin vuoden kuluttua leikkauksesta menehtyi. Onko se sitten komplikaatio vai ei on ihan vitun sama mutta henkilö kuoli leikkauksen seurauksena.[/QUOTE]

mistä tiedät että kuoli leikkauksen seurauksena? tämän leikkauksen kuolinriski on yhtä suuri kuin sappileikkauksessa, eli sun mukaan ei sitten kannata mennä sappileikkaukseenkaan. Sitä paitsi kuka sinä oot täällä haukkumaan muita vajakeiksi?

 

[QUOTE="Princess";30541525]Söin karpatessa ja syön edelleen kasviksia, vihanneksia, kalaa eri muodoissa, turkki/kreikkajogua, kananmunia, broitskua...ym ym..jonkun verran söin/syön edelleen hedelmiä mutta vähemmän banaania...öljyistä suosin enemmän oliivi kuin rypsiöljyä. Mitäs vielä, perunaa jos otan, otan vain yksi -kaksi ja vaan keitettynä...leipää en syö, en tummaa enkä vaaleaa, enkä pullaa, sämpylää, kakkuja, keksejä...en juo limppareita, vettä suosin ja piimää. Maito ei sovi suoraan juotuna vatsalle, syön myös juustoja sekä maustamatonta viiliä.
Tuossa tuota listaa olis jonkun verran, toki sieltä varmaan unohtui joku yksittäinen ruoka..laji, mutta eiköhän tuo anna suuntaa. En myöskään santsaa, eli en ota lisää...mutta annoskoot on olleet liian suuria, sen myönnän.

Mutta tuli tällanen mieleen niille joiden mielestä laihdutuksen pitäis onnistua tosta noin vaan, että ylensyöminenhän on syömishäiriö. Sen varmaan kaikki myöntää ja syömishäiriö ei parane sormia napauttamalla, EIKÄ leikkauksella. Leikkaus EI siis ole mikään hokkuspokkus taikatemppu vaan apuväline tai tuki laihdutukseen.
Menkääpä kokeilemaan sellasta että sanotte anorektikolle ''ala syömään kyllä sä sillai paranet'' tai bulimikolle ''lakkaa oksentamasta kyllä se siitä'' tai alkoholistille tai huumeidenkäyttäjälle että lakkaavat käyttämästä, mitä luulette miten teidän sanat tehoavat? Ikävä kertoa mutta ne sanat tulevat kaikumaan kuuroille korville ja sen lisäksi saatte tilanteen vaan entistä pahemmaksi kun esitätte tietävänne mikä on paras keino. Totta kai ylensyömisen lopettaminen on paras keino mutta niin kauan kun on kyse syömishäiriötilasta, ei auta se että tullaan esittämään kaikki tietävää joka tuntee tämän ongelman paremmin kuin lihava itse. Sori.[/QUOTE]

Mikäs leikkaus me näiden muiden mainitsemiesi häiriöiden parantamiseen keksittäisiin sitten?

 

[QUOTE="mmmm";30541622]mistä tiedät että kuoli leikkauksen seurauksena? tämän leikkauksen kuolinriski on yhtä suuri kuin sappileikkauksessa, eli sun mukaan ei sitten kannata mennä sappileikkaukseenkaan. Sitä paitsi kuka sinä oot täällä haukkumaan muita vajakeiksi?[/QUOTE]
Sanoinko mä että leikkaukseen ei kannata mennä... vajakki? No en sanonut! Sanoin vaan että yksi tuttavani kuoli sen seurauksena.
Ravinteet eivät vaan leikkauksen jälkeen imeytyneet elimistöön kuten olisi pitänyt ja hän käytännössä kuoli nälkään. Mitään ei ollut tehtävissä. Tai no, ehkä olisi elänyt pidempään jatkuvassa ravinnetipassa mutta ei halunnut sitä.
No ehkä ei ollut leikkauksen syy vaan elimistön joka ei kestänyt leikkausta.

 

Mikäs leikkaus me näiden muiden mainitsemiesi häiriöiden parantamiseen keksittäisiin sitten?

no ei mitään tietoa, onneksi tähän asiaan on keksitty tällainen apu.

 

[QUOTE="Princess";30539717]Hienoa mie!
Miten sun kohdalla ihmiset ovat suhtautuneet leikkaukseesi? Onko arvosteltu tai kehuttu? Luin äskettäin artikkelin siitä miten muualla maailmalla hämmästellään tätä suomalaista häpeä kulttuuria näiden asioiden suhteen. En kyllä itsekään sitä käsitä nyt kun olen asiaan enemmän perehtynyt. alussa arastelin kertoa kenellekään mutta nyt tuntuu että eihän tässä ole mitään hävettävää.[/QUOTE]

Kylläpä se lähes poikkeuksetta on positiivista suhtautumista ollut. Onhan elämänlaatuni parantunut huomattavasti ja se näkyy kyllä ulospäinkin.
Mitää hävettävää asiassa ei todellakaan ole. Ja paras kun jättää tälläkin palstalla huutelijat ihan omaan erinomaisuuteensa pyörimään

Siitä ENEstä vielä, että onhan se tiukka paikka mutta kyllä sen kestää kun tietää ettei sellaista tarvitse enää koskaan leikauksen jälkeen tehdä.

 

[QUOTE="Sassa";30540842]En nää mitenkään epäterveellisenä tätä leikkausta. Muualla tää on hyvin yleistä, täällä ei viä ole. En minäkään menis tähä leikkaukseen jos paino ois pudonnu, oin ollu tiukassa kurissa PT, ihmetteli hänki ku ei putoo mutta sain erinomaisen lihaskunnon ja 3 vaatekokoo pois mutta 50kg on ylipainoo edelleen. Enään en aloita tätä rumbaa vaan päädyin tähän, rupeen reenaan tosissani ku oon toipunu leikkauksesta, motivoi kun se paino todella putoo vaikka liikkuu, ei jaksa paljoo syödä mitään.[/QUOTE]

Jos se on yleistä, ei se silti tee leikkauksesta mitenkään terveellistä.

 

Jos se on yleistä, ei se silti tee leikkauksesta mitenkään terveellistä.

Ylipaino ei ole terveellistä, ja jos laihtuminen olisi helppoa ei ylipainoisia olisi. Harva haluaa olla lihava, oletkos sitä ajatellut?
On terveellistä haluta hoitaa itseään ja jos leikkaus on se viimeinen vaihtoehto, se on silloin terveellinen vaihtoehto.
Jos pitäisi valita leikkaus vs ylipaino jota ei hallitse, valitsisin ehdottomasti leikkauksen.

 

[QUOTE="mmmm";30544370]Ylipaino ei ole terveellistä, ja jos laihtuminen olisi helppoa ei ylipainoisia olisi. Harva haluaa olla lihava, oletkos sitä ajatellut?
On terveellistä haluta hoitaa itseään ja jos leikkaus on se viimeinen vaihtoehto, se on silloin terveellinen vaihtoehto.
Jos pitäisi valita leikkaus vs ylipaino jota ei hallitse, valitsisin ehdottomasti leikkauksen.[/QUOTE]

Kokeile alkoholia, se auttaa

 

Eilen oli just juttua lehdessä leikatusta miehestä, treenaa nykyään. Siinä 1 esimerkki, itse aloitan saman toivuttuani, todella tiedän, että elämä muuttuu, niin kun kyseinen mies sano. Mieli paranee, itsetunto nousee, koko keho voi hyvin, elämänl.paranee.

 

[QUOTE="Sassa";30544391]Eilen oli just juttua lehdessä leikatusta miehestä, treenaa nykyään. Siinä 1 esimerkki, itse aloitan saman toivuttuani, todella tiedän, että elämä muuttuu, niin kun kyseinen mies sano. Mieli paranee, itsetunto nousee, koko keho voi hyvin, elämänl.paranee.[/QUOTE]

Uskotko tosiaan noin paljon siihen leikkauksen hyvyyteen?

 

Kyllä uskon, oon tavannu leikattuja henkilökohtaisesti, positiivista sanottavaa ollu. Mua ei haittaa mitä joku kitisee tästä, joka ei oo ottanu asiasta selvää

 

Olen ollut ylipainoinen 3vuotiaasta. Lihoin tasaisesti koko lapsuuteni ja jo kymmenen vanhana olin todella pullukka. 15v painoin yli150kg. Asiasta puhuttiin vanhemmilleni koko helvetin lapsuus ja nuoruus, mutta he eivät halunneet ymmärtää tai nähdä asiaa. Tarjottiin sairaalajaksoa jne. Teini-iässä yritin itse pyytää kotiin ruokia, jotka ei olisi niin lihottavia. Mut ruoka ei ole ruokaa ilman voita ja rasvaa. Asuimme maaseudulla, joten olin todella paljon yksin (koulun jälkeen 6-8h), siinä sitten helposti tuli lähinnä syötyä ja juurikin sitä epäterveellistä einestä, mitä kaapeista löytyi.
Muutin kotoa 19 vuotiaana. Minulla todettiin uniapnea. Painoin 180kg. Aloin laihduttamaan. Kävin ravitsemusterapiassa, viikottain terveydenhoitajalla jne. Oli vaikeaa, sillä mulla ei ollut oikeasti minkäänlaisia realistisia ajatuksia siitä, mitä on terveellinen ruokavalio. En pitänyt kasviksia, en osannut valmistaa kevyttä ja hyvää. Ahdistuin, turhauduin ja tulin alakuloiseksi. Mun pitäisi laihduttaa 100kg ja silti olisin ylipainoinen. Eikä tuntunut lähtevän edes se 10kg.
Siinä tarina teille, jotka miettii "miksi halusit lihavaksi". En halunnut. Mä kasvoin lihavaksi. Mut kasvatettiin.

Vuonna 2008 olin 23v. Pudottanut siihen mennessä noin 20kg ja taistelin asian kanssa. Menin tuhannetta kertaa lääkäriin pyytämään apua. Sain lähetteen lihavuusleikkaukseen. Sitä ennen oli ENE-dieetti 10vkoa. En kyennyt pusseja syömään, mutta karppasin todella tiukasti ja laihduin 17kg. Tämä riitti heille, en tosin kertonut kuinka laihdutin. Noin 7kg tuli takaisin puolen vuoden leikkaukseen pääsyä odotellessa. Leikkauksessa kävin kesäkuussa 2009. Vuodessa laihduin 50kg, jonka jälkeen piti laihduttamalla laihduttaa vielä 30kg. Paino on nyt 70-75kg ilman sen kummempia hommeleita. Voin hyvin.

Ensimmäinen vuosi oli melko haasteellinen, paljon pahoinvointia ja oksentelua. Tosin yrjöäminen oli sinällään helppoa kun ei tule vatsahappoja, mutta kipuilut oli ikäviä. Dumpingoiretta tulee vieläkin, enkä enää välitä siksi jäätelöstä tai makeista juomista. Yleensä makeista todella kohtuudella. Muuten ei juuri elämään vaikuta. En selittele syömisiäni enkä jokaiselle mainosta leikkauksesta. Alussa kerroin herkemmin, koska syöminen oli aikaa vievää ja hankalaa.

Lähipiirini on suhtautunut kannustavasti ja iloinnut minun laihtumisesta. Loppujen lopuksi mä olen edelleen mä, pienempi vain. Mieheni tapasin ennen leikkausta, hän on ollut tukena ja ilonani. Tykkää musta vieläkin. <3

 

Eräs sukulainen kävi pari vuotta sitten leikkauksessa. Alussa laihtui useamman kymmenen kiloa, mutta lihoi kaiken takaisin myöhemmin. Nyt on ihan samankokoinen, ellei isompikin, kuin ennen leikkausta ja lisäksi alkanut läträämään alkoholin kanssa. Leikkaus ei todellakaan ole oikotie onneen, vaan apukeino. Jos ei ole valmis muuttamaan elämäntapojaan, niin ei siitä mitään apua ole.

 

Tutustuin erääseen, jolle tehtiin sleeve leikkaus. Hänelläkin kävi siten, että laihtui ensin, mutta lihoi takaisin myöhemmin. Nyt on menossa ohitukseen.

 

[QUOTE="Sassa";30544391]Eilen oli just juttua lehdessä leikatusta miehestä, treenaa nykyään. Siinä 1 esimerkki, itse aloitan saman toivuttuani, todella tiedän, että elämä muuttuu, niin kun kyseinen mies sano. Mieli paranee, itsetunto nousee, koko keho voi hyvin, elämänl.paranee.[/QUOTE]

Ompahan ruusuiset mielikuvat

 

Ompahan ruusuiset mielikuvat

Jeps. Koittakaahan v.ittuilijat laihtua itekkin tavalla tai toisella

 

Olen ollut ylipainoinen 3vuotiaasta. Lihoin tasaisesti koko lapsuuteni ja jo kymmenen vanhana olin todella pullukka. 15v painoin yli150kg. Asiasta puhuttiin vanhemmilleni koko helvetin lapsuus ja nuoruus, mutta he eivät halunneet ymmärtää tai nähdä asiaa. Tarjottiin sairaalajaksoa jne. Teini-iässä yritin itse pyytää kotiin ruokia, jotka ei olisi niin lihottavia. Mut ruoka ei ole ruokaa ilman voita ja rasvaa. Asuimme maaseudulla, joten olin todella paljon yksin (koulun jälkeen 6-8h), siinä sitten helposti tuli lähinnä syötyä ja juurikin sitä epäterveellistä einestä, mitä kaapeista löytyi.
Muutin kotoa 19 vuotiaana. Minulla todettiin uniapnea. Painoin 180kg. Aloin laihduttamaan. Kävin ravitsemusterapiassa, viikottain terveydenhoitajalla jne. Oli vaikeaa, sillä mulla ei ollut oikeasti minkäänlaisia realistisia ajatuksia siitä, mitä on terveellinen ruokavalio. En pitänyt kasviksia, en osannut valmistaa kevyttä ja hyvää. Ahdistuin, turhauduin ja tulin alakuloiseksi. Mun pitäisi laihduttaa 100kg ja silti olisin ylipainoinen. Eikä tuntunut lähtevän edes se 10kg.
Siinä tarina teille, jotka miettii "miksi halusit lihavaksi". En halunnut. Mä kasvoin lihavaksi. Mut kasvatettiin.

Vuonna 2008 olin 23v. Pudottanut siihen mennessä noin 20kg ja taistelin asian kanssa. Menin tuhannetta kertaa lääkäriin pyytämään apua. Sain lähetteen lihavuusleikkaukseen. Sitä ennen oli ENE-dieetti 10vkoa. En kyennyt pusseja syömään, mutta karppasin todella tiukasti ja laihduin 17kg. Tämä riitti heille, en tosin kertonut kuinka laihdutin. Noin 7kg tuli takaisin puolen vuoden leikkaukseen pääsyä odotellessa. Leikkauksessa kävin kesäkuussa 2009. Vuodessa laihduin 50kg, jonka jälkeen piti laihduttamalla laihduttaa vielä 30kg. Paino on nyt 70-75kg ilman sen kummempia hommeleita. Voin hyvin.

Ensimmäinen vuosi oli melko haasteellinen, paljon pahoinvointia ja oksentelua. Tosin yrjöäminen oli sinällään helppoa kun ei tule vatsahappoja, mutta kipuilut oli ikäviä. Dumpingoiretta tulee vieläkin, enkä enää välitä siksi jäätelöstä tai makeista juomista. Yleensä makeista todella kohtuudella. Muuten ei juuri elämään vaikuta. En selittele syömisiäni enkä jokaiselle mainosta leikkauksesta. Alussa kerroin herkemmin, koska syöminen oli aikaa vievää ja hankalaa.

Lähipiirini on suhtautunut kannustavasti ja iloinnut minun laihtumisesta. Loppujen lopuksi mä olen edelleen mä, pienempi vain. Mieheni tapasin ennen leikkausta, hän on ollut tukena ja ilonani. Tykkää musta vieläkin. <3

Kiva kuulla, että oot tyytyväinen. Nuo oksentelut yms on niin tapauskohtasia, toisille tulee, toisille ei, ruualla pystyt jo niitä välttää. Mutta on ne sen arvosia jos tulee. Töitähän tuossa pitää tehdä itsekkin, että kaikki ei mee pipariks mutta tottakai se auttaa paljon kun et jaksa syödä ni laihdut paremmin, tulee kylläiseks nopeesti, ei oo niitä mielitekoja.

 

[QUOTE="Sassa";30544391]Eilen oli just juttua lehdessä leikatusta miehestä, treenaa nykyään. Siinä 1 esimerkki, itse aloitan saman toivuttuani, todella tiedän, että elämä muuttuu, niin kun kyseinen mies sano. Mieli paranee, itsetunto nousee, koko keho voi hyvin, elämänl.paranee.[/QUOTE]

Miksi treenaamista ei voi aloittaa ilman leikkausta? Miksei annoskokoja voisi pienentää ilman leikkausta? Lopputulos olisi sama ja ilman vaarallisia leikkauksen tuomia riskejä.

 

[QUOTE="ihmettelevä";30545029]Miksi treenaamista ei voi aloittaa ilman leikkausta? Miksei annoskokoja voisi pienentää ilman leikkausta? Lopputulos olisi sama ja ilman vaarallisia leikkauksen tuomia riskejä.[/QUOTE]

Jos luet edellisiä viestejä niin siellä tulee ilmi. Oon pistänyt tonneja Personal Traineriin, cm katos kropasta, vaatekoko tuli alas mutta paino ei odotetulla tavalla.

 

[QUOTE="Sassa";30545072]Jos luet edellisiä viestejä niin siellä tulee ilmi. Oon pistänyt tonneja Personal Traineriin, cm katos kropasta, vaatekoko tuli alas mutta paino ei odotetulla tavalla.[/QUOTE]

Ei ne personal trainerit laihduta muuta kuin kukkaroa.
Oikea ruoka on hyvä laihdutus keino.