Lähtisitkö tälläisestä suhteesta?

[Tälläistäkö elämä on?]

Parisuhde on väljääntynyt, mies käy töissä päivät ja vaimo pientenlasten kanssa kotona. Mies olettaa että vaimo hoitaa lapset, kotityöt ja kaiken muunkin. Mies suuttuu tai alkaa vähättelemään jos vaimo pyytää apua kotitöiden kanssa illalla. Miehelle on harrastuksest tärkeitä ja niihin käyttää paljon vapaa-ajastaan. Vaimo saisi harrastaa myös mutta ei jaksa koska huolehtii kaikesta ja haluaisi viettää perheenä aikaa yhdessä. Suhteessa ei ole läheisyyttä juurikaa, ei koskaan halailua, kosketuksia tai suudelmia. Paitsi seksin yhteydessä. Mies kuitenkin on mukava ja huomaavainen muissa asioissa ja rakastaa lapsiaan ylikaiken. Mies ei kiellä vaimoltaan mitään, saa käydä yksin ystäviensä luona ja vaikka baareissa, jos niin haluaa. Kuitenkin vaimo tuntee että mies alistaa häntä, ei koskaan kehu, lähinnä ilkkuu ja arvostelee. Vaimosta tuntuu että mies on hänelle veli/kaveri. Jäistkö tälläiseen suhteeseen?

 

["Mie"]

ja takasin en menis

 

["vieras"]

en edes jaksa lukea loppuun ja tiedän jo että lähtisin

 

["vieras"]

En lähtisi. Tekisin vähemmän kotitöitä, jotta jäisi energiaa harrastamiseen. Siten olisin paremmalla tuulella ja ehkä mieskin viihtyisi enemmän kotona. Ehkä sitä kautta suhde paranisi.

Itse eron kokeneena en kannusta perheellisiä eroamaan, jos on noinkin pieniä ongelmia. Ydinperhettä kun ei saa takaisin vaikka olisi kuinka uusi puoliso.

 

[Criminal Mind]

Läksin. Meillä tosin vaimo ei saanut edes harrastaa tai tavata ystäviään. Eikä mies ollu mukavakaan.

 

[PiXX]

En lähtis.

 

["Tuuli"]

Kuulostaa (valitettavasti) aivan meidän arjelta, paitsi että käyn itsekin töissä ja mies tekee aika hyvin ruokaa ja jotain kotitöitä. Silti miehen harrastukset, jotka sijoittuvat kodin ulkopuolelle, ovat aina menossa muun ohi. Minun pitää kalenterin kanssa merkata harrastukset, jotta jonnekin pääsee. Mies ei arvosta kotona olevia puuhia, joten niitä pitäisi samalla tavalla pystyä tekemään ja rentoutumaan, kuin miten hän menee omissa harrastuksissaan, urheillessa, kalassa yms. Itse harrastaisin mieluusti enemmänkin ompelua, käsitöitä, pihahommia yms., mutta samalla pitäisi pystyä vahtimaan lapsia, laittamaan ruoat yms. normaalisti. Ajankäytöstä kinastellaan tämän tästä. Mies on myöntyväisempi ja ymmärtää paremmin kuntosali-, -jumppa- yms. harrastuksia, joihin ei voi ottaa lapsia mukaan. Harvoin siis pystyn tekemään itselleni oikeasti mieluisia juttuja, kun aina on lapset jaloissa, mies omissa menoissaan. Välilä tuntuu, että lähden lätkimään - vuoroviikot lastenhuollossa tarkoittaisi huomattaasti enemmän "omaa aikaa" kuin mitä nyt. Mies syyttää pikkumaiseksi, itsekkääksi ja kyttääjäksi, "eikö saa muka harrastaa ja pitää itsestään huolta". Joo-o, mutta millä ajalla mitä sitten teen samaa, kun olisi kiva että perheellä olisi joskus YHTEISTÄkin aikaa, eikä vanhemmat vaan vaihda ovella vahtivuoroa. Yritän siis varailla aiempaa enemmän itselleni kodin ulkopuolisia harrastuksia ja sinnitellä. Kyllä ne lapset siitä tietysti kasvaa ja aikaa jää sitten joskus omiinkin juttuihin. Välillä vaan tuntuu että pää hajoaa.

 

[Tallu -]

Suin päin en lähtisi, vaan käyttäisin kaikki keksimäni keinot suhteen parantamiseen. Koskettelu lisää koskettelua ja huomiointi huomiointia, joten olisin itse ylitsepursuavan kosketteleva ja huomioiva =) Lisäksi paljon huumoria mukaan suhteeseen, jolloin tunnelma kevenisi. Antaisin myös vaihtoehtoja miehelle tyyliin haluatko tiskata vai imuroida loistavan hymyn kera kysyttynä. Tai imuroitko nyt vai heti

 

["Tuuli"]

Ja ei se ole kovin helppoa vaatia itselleen enemmän menoja, kun miehen kalenterissa on varaus jo 5 illalle viikossa. Tuntuu tosiaankin itsekkäältä vaatia vaikka shoppausreissua itsekseen tai aikaa ompeluun, kun se tarkoittaisi että mies peruu omia menojaan ja se vaikuttaa muihinkin (joukkuelaji).

 

[astrolabe]

Niin, en koe että vaihtoehdot ovat status quo tai lähteminen. Tilanteen korjaaminen olisi ensisijainen listallani.

 

["vieras"]

Vaimo varmaankin on omasta tahdosta kotiäitinä ja alusta asti tehnyt kaiken yksin. Ongelmia tulee, kun sitten yhtaikkiä vaimo alkaakin vaatimaan mieheltä kotihommia myös.

Jos vaimo saa käydä ulkona ja mies tällöin hoitaa lapset niin mikä valitus. Miksi vaimo ei mene töihin ja sitten kotitöiden jako molempien kesken?

Vaimo vaatii mieheltä kehuja, mutta kehuuko vaimo miestään. Millä tavoin mies ilkkuu ja entä nainen ilkkumiset.

Ei tällaisiin neuvoja voi antaa, kun toisen osapuolen kertomusta asiasta ei ole.

 

[Tapiontytär]

Mmmh...kuulostaa ihan normaalilta arjelta parisuhteessa, lukuunottamatta ilkkumista ja arvostelua.

 

[musta kahvi]

Olen lähtenyt. Meillä oli tosin se erotus, etten saanut edes käydä missään. Ja mies oli vähemmän mukava muutenkin

 

["vieras"]

No en lähtis, pikkujuttuja jotka saa korjattua. Todennäköisesti kumpikaan ei kunnioita toista, josta sitten juontaa tuo läheisyyden puute ja muurien pystyttäminen (ilkkuminen, mykkäkoulut yms shaibat).

 

[Tallu -]

Niin... mäkin lisään vielä tähän, että jos on tahtoa molemmilla muuttaa suhteen suuntaa ja toimintatapoja, niin kaikki eväät ovat olemassa korjata tilanne.

 

["huoh"]

Kehuuko vaimo miestä siitä että mahdollistaa vaimon kotonaolon ja turvaa perheen elannon?

 

[viisikymppinen isoäiti]

en lähtisi, sen sijaan lopettaisin turhan narinan . mies ansaitsee rahat töistä, nainen elatuksen hoitamalla kodin.

 

["vieras"]

Mun mielestä tuossa ei ole mitään sellaista, että pitäisi lähteä. Vaimo sanoo, ettei mies koskaan kehu vaan lähinnä ilkkuu ja arvostelee. Mitähän mies sanoisi, jos häneltä kysyisi, arvostaako vaimo häntä. Yhteinen aika voisi tehdä hyvää. Miehellä voisi olla jotain omaa kotityötä, josta hän huolehtisi. Monelle sopii paremmin itsenäinen asioiden hoitaminen kuin se, että toinen käskyttää tekemään sitä sun tätä etenkin, jos itsellä sattuu olemaan just joku oma homma menossa. Itsekin inhoaisin, jos mies komentelisi tekemään eikä itse saisi tehdä hommia omaan tahtiin ja omassa järjestyksessä.

 

["vieras"]

Menisin opiskelemaan, töihin harrastuksiin jne. mikä nyt olisi mahdollista ja eläisin muutakin elämää kuin kotona lasten kanssa. Ei ne lapset siellä hoidossa pilalle mene, toisin kuin tympääntyneen äidin.

 

["aapee"]

Tilanteesta vielä... Miestä olen yrittänyt halailla, pussailla yms. oikein extrapaljon jos itsekkin vähän aktivoituisi. Ei tähän mennessä mitään vaikutusta. Miehellä muutenkin negatiivinen asenne minua kohtaan Aina kaikesta pitää hakea jotain huonoa. Itse olen peruspositiivinen ja monta kertaa joka päivä huomaan että mies pahoittaa mieleni. Olisi niin ihanaa kun toinen voisi olla arjessa mukana innostuneesti. Voisi viettää mukavaa aikaa yhdessä. Kotitöissä auttamisessa en edes viitsi enää miehelle mainita, koska siitä tulee riita heti. Eniten toivoisin että yhteinen kipinä taas löytyisi... mutta turhalta tuntuu sekin kun toinen ei halua enää koskettaa, ei vaikuta kiinnostuneelta mun asioista mitenkään

 

[helppo päätös]

Minä en suostuisi olemaan toisen sylkykuppina, enkä kotitalouskoneena.

 

["asdf"]

Mä alkaisin harrastaa jotain hauskaa jos kerran siihen mahdollisuus on. Mitäpä sitä kotona istumaan ja odottamaan jos mies suostuisi viettämään "laatuaikaa". Tällä välin mies saisi huolehtia muksuista ja kodista. Parisuhdetta voisin yrittää vielä pelastaa vaikka terapeutin avulla. Jos tilanne kuitenkin jatkuisi tuollaisena pitkän aikaa ilman muutosta niin en kyllä omaa elämääni enempää hassaisi vaan etsisin paremman kumppanin.