Moi Risupesä.
Ymmärrän tosi hyvin sun turhautumisen. Puolen vuoden tauko hoidoista ei ole helppo juttu tosiaankaan...
Oon tosi pahoillani että joudut vielä tämmöisenkin vastoinkäymisen kokemaan, ikään kuin edellisissä ei olisi ollut jo tarpeeksi. En osaa sanoa paljon muuta kuin että loppujen lopuksihan aika kuluu aika nopeasti (tiedän ettei se varmaan lohduta juuri nyt yhtään), ja että mielestäni
Lotta on oikeassa, tuskinpa sillä psykologilla on sitten enää syytä sulta kieltää lahjasoluja kun olet tehnyt niin kuin hän pyysi.
Mitä se psykologi siis ajoi takaa, juttelitteko te yhtään tarkemmin että mitä hän tarkoittaa sillä että eroa on käsiteltävä? Olisi luullut että antaa sulle jotain eväitä mitä lähteä työstämään eikä vaan lähetä sua kotiin ihmettelemään. Voisikohan hänelle soittaa tai laittaa sähköpostia ja kysyä vielä tarkennusta...? Mä en yhtään tiedä missä raja menee, mikä on se "virallinen" ohjeistus jonka mukaan psykologin tulee arvioida lahjasoluja haluavan parisuhteita, minkä verran ne hänelle kuuluvat, mutta mun mielestä sulla on oikeus saada kunnon perustelut tuohon päätökseen. Yksi idea olisi jos voisit ottaa ajan joltain toiselta psykologilta ja kysyt apua eroasian käsittelyyn. Käydä ehkä muutaman kerran juttelemassa parin kuukauden välein, ja sieltähän saisit sitten lausunnon tuota lahjasolupsykologia varten.
Pikkuperho on oikeassa, kyllä tämä on aika iso asia yksin käsiteltäväksi. Me käytiin psykologin juttusilla lahjasoluista ja käynti oli todella hyödyllinen, saatiin paljon hyvää ohjeistusta siitä miten ja milloin lapselle kannattaa kertoa. Ja miten lapset on tutkimusten mukaan "selvinneet" tuosta asiasta, kyllähän se tietyllä tapaa adoptiota muistuttaa. Lapselle kertomisen miettiminen on tärkeä asia, etenkin lapsen kannalta. Meillekin riitti yksi käynti, mutta oltiin kyllä pohdittu asiaa jo pitkään keskenämme ja luettu aiheesta paljon. Mutta psykologejakin on joka lähtöön, ilmeisesti kaikki eivät ole samalla lailla paneutuneita asiaan. On harmi jos maksava kävijä ei tunne saavansa käynnistä mitään hyötyä.
Luin tuolta toisestakin ketjusta sun tilanteesta, ja tuli mieleen että ehkä se psykologi ajaa takaa sitä että sun suru olisi surettu, että olet käynyt tarpeeksi moneen kertaan sydämessäsi läpi ne isot menetykset mitä sulla tuon eron myötä tuli (mitä yhteisiä unelmia teillä oli, mitä olit itse toivonut suhteesta mikä jäikin saamatta, miten arki ja elämä muuttuu kun jää yksin, miten kovasti kaipaat juuri sen tutun miehen kosketusta ja ääntä, ja miten rankkaa on että niitä ei enää saa kokea, et voi enää kertoa huoliasi hänelle, eikä ne teidän yhteiset haaveet tulekaan toteutumaan, jne), sekä myös muistella niitä hyviä ja kultaisia hetkiä mitä teillä oli, ja laittaa ne sydämeen talteen. Ehkä samalla on syytä käydä läpi aiempia suhteita ja surra niidenkin menettämistä, jos sitä ei ole vielä kunnolla tehnyt. Toinen iso menetys on se yhteinen lapsi josta olitte yhdessä haaveilleet.
Lahjasolulapsi on varmasti yhtä rakas, mutta on iso asia että hän ei ole samaa biologista alkuperää kuin mahdollinen tuleva miehesi. Sitten jos ja kun aloitat uuden suhteen, myös tulevan miehesi täytyy käsitellä asia että miten hän pystyy toimimaan rakastavana isänä lapselle joka ei ole hänen siittiöistään saanut alkuaan. Lapsellahan ei ketään muuta isää tulee olemaan, joten se olisi aika iso juttu monelle miehelle (toisin kuin avioerolapset joilla on se omakin biologinen isä, eli siinä tapauksessa uuteen suhteeseen ryhtyvän ei tarvitse ajatella olevansa se ykkösmies lapsen elämässä, joka tuo valtavan vastuun). Ja vielä paljon isompi juttu se olisi sille lahjasolulapselle jolla ei siis välttämättä koskaan tule olemaan omaa isää. Ehkä se psykologi haluaa kuulla että sä olet pohtinut tätä asiaa myös sen tulevan lapsen näkökulmasta. Se on kuitenkin fakta että jos edellisiä erojaan ei ole käsitellyt kunnolla ja miettinyt mistä ne johtuivat, on hyvin vaikeaa solmia uutta pysyvää ja pitkäaikaista suhdetta kenenkään kanssa. Vanhoista käsittelemättömistä möykyistä tulee niin iso painolasti uuteen suhteeseen. Ja jos lapsen elämässä ei ole isää, vaan ainoastaan äidin suhteiden mukana vaihtuvia isäpuolia, jää siitä aika isot arvet koko elämäksi. Pysyvä, turvallinen isäsuhde on etenkin poikalapsen henkiselle kasvulle todella tärkeä. Onhan maailma pullollaan hyvin menestyviä yksinhuoltajia, eihän sillä psykologilla todellakaan ole syytä kieltää sulta lasta, mutta varmasti hän ajattelee sekä sun että lapsen parasta sillä että lahjasoluasiaa pitää miettiä ja pyöritellä mielessään monelta kantilta ennen kuin siihen on oikeasti valmis. Siinä ei ole kyse pelkästään omista haluista ja toiveista vaan myös pienen ihmisen elämästä joka tulee olemaan alusta loppuun hieman erilainen kuin "luomulapsilla". Ehkä sulle on osunut keskimääräistä "virkaintoisempi" psykologi, voihan olla että joltain toiselta olisi lupa irronnut heti, tuo henkilö ajatteli että on järkevää kerätä vähän aikaa voimia ennen uusia koitoksia. Mutta hyvä idea
Lyyralta, ehkä pääsisit tosiaan nopeammin etenemään ulkomaisella klinikalla, jos tässä tuntuu täysin nousevan seinä vastaan.
Mutta semmoisen vinkin halusin sulle vielä antaa että mulla itselläni auttoi aiemman suhteen surutyössä (ja myös tässä lapsettomuuden surutyössä) tosi paljon kirja nimeltä Mars and Venus starting over (John Grey).
Amazon.com: Mars and Venus Starting Over: A Practical Guide for Finding Love Again After a Painful Breakup, Divorce, or the Loss of a Loved One (9780060930271): John Gray: Books
Siinä on aika räikeä mies-nais-jaottelu, mutta surutyöjutut on todella hyvin ja selkeästi esitetty, ja sitä lukiessa tuli automaattisesti paranneltua itseään ja käsiteltyä sitä menetystä joka kantilta, ja hyväksyttyä ja tunnistettua kaikki erilaiset menetyksen tunteet. Ehkä se psykologi ajaa sitä takaa, että sä käyt pohjamutia myöten läpi jo koetut pettymykset, ja sitten olet vahvempi ja valmiimpi kohtaamaan uusia haasteita. Ja myös entistä kykenevämpi rakentamaan terveemmän ja kestävämmän suhteen jonkun uuden miehen kanssa. Vaikka teillä olisi ollut ero vireillä tai mielessä jo pitkän aikaa, on se lopullinen päätös kuitenkin aika merkittävä, etenkin kun se tapahtui niin ikävällä tavalla kuin teillä. Se kirja on saatavana myös suomeksi (Mars ja Venus: Uusi rakkaus), ihan kirjastosta lainasin. Nimi on vähän harhaanjohtava, sillä kirja käsittelee tosiaankin menetyksestä toipumista, jotta ihminen olisi valmis uusiin haasteisiin ja uuteen rakkauteen.
(tulipa tästä pitkä pohdinta, toivottavasti en loukannut, en millään pahalla tosiaankaan tarkoita. Aloin vain mietiskelemään mitä se psykologi mahtoi tarkoittaa ja nämä ovat vain siitä kumpuavia omia ajatuksia ja kokemuksia kun olen näitä aihepiirejä paljon käynyt läpi eri ihmisten kanssa, ja itsekin ennen tätä nykyistä suhdetta harkitsin lapsen yrittämistä lahjasiittiöillä yksinäni)
Kovasti jaksamista sulle tämän rankan asian kanssa. Ja haleja!
