Hei,
Olen uusi foorumilla. En vielä ehkä osaa käyttää hakua oikein tai en ainakaan löytänyt tuoreita keskusteluja lahjasoluhoitoihin liittyen. Saa myös ilmiantaa olemassa olevat ketjut aiheeseen liittyen!
Olemme yli nelikymppinen pariskunta (n41, m44). Tapasimme 3 vuotta sitten ja puolen vuoden kohdalla päätimme alkaa yrittämään lasta. Asumme yhdessä ja olemme naimisissa. Kummallakaan ei ole aiempia lapsia ja minulle on tehty abortti reilu parikymppisenä. Minulla on myös todettu autoimmuunisairaus, johon on vahva lääkitys, mutta lääkäreiden mukaan tämän ei pitäisi vaikuttaa raskautumiseen ainakaan tutkimusten valossa.
Alkuun yrittämisen haasteena oli miehen aiemman painonpudotuksen myötä kadonneet seksihalut ja olematon tai heikko erektio ja 1,5v kohdalla kävimme myös seksuaaliterapeutilla. Se avasi solmuja ja sai myös miehen silmät aukeamaan ja hakeutumaan lääkäriin.
Heti minun 40v synttäreiden jälkeen aloitettiin ivf-hoitoihin valmistautuminen yksityisellä ja ensimmäinen kierros lyhyellä kaavalla tehtiin viime keväänä. Keräyksessä saatiin 3 munasolua, joista kaksi hedelmöittyi, muttei edennyt. Toinen ivf-kierros oli nyt syksyllä pitkällä kaavalla. Kerättiin 4 munasolua, joista yksi pelkkä kuori. Yksikään lopuista kolmesta ei hedelmöittynyt. Kaikki meidän testitulokset on raskautumisen puolella, mutta molempien korkeahko ikä ja ehkä minun perussairaus ja sen lääkitys haraa vastaan.
Nyt ollaan mietitty, että kokeillaanko edes enää icsillä, mitä lääkäri vielä suositteli, vai siirrytäänkö suoraan lahjasoluhoitoihin. Olen jotenkin aivan rikki jo näistä kahdesta yrityksestä. Ei niinkään se fyysinen rasitus vaan se odottaminen, toivominen ja pettyminen. Olen kertonut vain parhaalle ystävälle ja mies parille kaverille hoidoista. Sosiaalinen painostus on aivan hirveä, varsinkin mulle.
Toki pitää ajatella myös taloudellista puolta. Tähän mennessä on mennyt noin 7-8t€ ja icsin arvio on 4,5t€.
Miehelle lahjasoluhoidot ei ole ehkä niin iso asia kuin minulle. Ajattelen lahjasoluista niin, että ne ovat varmasti terveempiä ja nuorempia kuin minun ja mahdollisuus raskautua on aivan toista luokkaa.
Lääkärin konsultaatio lahjasoluhoidoista oli jotenkin karu ja itsellä jäi siitä vähän jopa syyllinen olo. Ihan kuin meidän kuuluisi edetä järjestyksessä ja väkisin ottaa kierros icsillä. Mä en missään nimessä ole luopunut toivosta, mutta kun iän puolesta mahdollisuudet on jo niin vähäiset ja mun oma perussairaus hirvittää, että mikähän mutaatio sieltä tulisi. Haluaisin vaan perusterveen lapsen. Jos lapsi on edes suunnilleen ulkonäöllisesti meidän risteytys, niin uskon, että se 9kk tekee musta henkisesti tämän lapsen äidin ja siitä eteenpäin me kasvatamme lapsen yhdessä omilla arvoilla ja tavoilla.
Kaipaisin siis kohtalotovereiden kohtuu tuoreita kokemuksia. Mihin tulee varautua ja minkälaisen ”henkisen helvetin” olette käyneet läpi? Tuliko yllätyksiä ja jos, niin millaisia?
Osa on tätä vastaan ja osa puoltaa ja mielestäni jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Joka tapauksessa olen kiitollinen kaikista vinkeistä ja neuvoista
Olen uusi foorumilla. En vielä ehkä osaa käyttää hakua oikein tai en ainakaan löytänyt tuoreita keskusteluja lahjasoluhoitoihin liittyen. Saa myös ilmiantaa olemassa olevat ketjut aiheeseen liittyen!
Olemme yli nelikymppinen pariskunta (n41, m44). Tapasimme 3 vuotta sitten ja puolen vuoden kohdalla päätimme alkaa yrittämään lasta. Asumme yhdessä ja olemme naimisissa. Kummallakaan ei ole aiempia lapsia ja minulle on tehty abortti reilu parikymppisenä. Minulla on myös todettu autoimmuunisairaus, johon on vahva lääkitys, mutta lääkäreiden mukaan tämän ei pitäisi vaikuttaa raskautumiseen ainakaan tutkimusten valossa.
Alkuun yrittämisen haasteena oli miehen aiemman painonpudotuksen myötä kadonneet seksihalut ja olematon tai heikko erektio ja 1,5v kohdalla kävimme myös seksuaaliterapeutilla. Se avasi solmuja ja sai myös miehen silmät aukeamaan ja hakeutumaan lääkäriin.
Heti minun 40v synttäreiden jälkeen aloitettiin ivf-hoitoihin valmistautuminen yksityisellä ja ensimmäinen kierros lyhyellä kaavalla tehtiin viime keväänä. Keräyksessä saatiin 3 munasolua, joista kaksi hedelmöittyi, muttei edennyt. Toinen ivf-kierros oli nyt syksyllä pitkällä kaavalla. Kerättiin 4 munasolua, joista yksi pelkkä kuori. Yksikään lopuista kolmesta ei hedelmöittynyt. Kaikki meidän testitulokset on raskautumisen puolella, mutta molempien korkeahko ikä ja ehkä minun perussairaus ja sen lääkitys haraa vastaan.
Nyt ollaan mietitty, että kokeillaanko edes enää icsillä, mitä lääkäri vielä suositteli, vai siirrytäänkö suoraan lahjasoluhoitoihin. Olen jotenkin aivan rikki jo näistä kahdesta yrityksestä. Ei niinkään se fyysinen rasitus vaan se odottaminen, toivominen ja pettyminen. Olen kertonut vain parhaalle ystävälle ja mies parille kaverille hoidoista. Sosiaalinen painostus on aivan hirveä, varsinkin mulle.
Toki pitää ajatella myös taloudellista puolta. Tähän mennessä on mennyt noin 7-8t€ ja icsin arvio on 4,5t€.
Miehelle lahjasoluhoidot ei ole ehkä niin iso asia kuin minulle. Ajattelen lahjasoluista niin, että ne ovat varmasti terveempiä ja nuorempia kuin minun ja mahdollisuus raskautua on aivan toista luokkaa.
Lääkärin konsultaatio lahjasoluhoidoista oli jotenkin karu ja itsellä jäi siitä vähän jopa syyllinen olo. Ihan kuin meidän kuuluisi edetä järjestyksessä ja väkisin ottaa kierros icsillä. Mä en missään nimessä ole luopunut toivosta, mutta kun iän puolesta mahdollisuudet on jo niin vähäiset ja mun oma perussairaus hirvittää, että mikähän mutaatio sieltä tulisi. Haluaisin vaan perusterveen lapsen. Jos lapsi on edes suunnilleen ulkonäöllisesti meidän risteytys, niin uskon, että se 9kk tekee musta henkisesti tämän lapsen äidin ja siitä eteenpäin me kasvatamme lapsen yhdessä omilla arvoilla ja tavoilla.
Kaipaisin siis kohtalotovereiden kohtuu tuoreita kokemuksia. Mihin tulee varautua ja minkälaisen ”henkisen helvetin” olette käyneet läpi? Tuliko yllätyksiä ja jos, niin millaisia?
Osa on tätä vastaan ja osa puoltaa ja mielestäni jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Joka tapauksessa olen kiitollinen kaikista vinkeistä ja neuvoista
