V
vierailija
Vieras
Kiitos positiivisesta viestistä. Käytän tätä tilaisuutta nyt terapiana kun kirjoitan tänne. Tässä tuntemuksiani valehtelijan kanssa seurustelusta:
Haluaisin itsekkin uskoa ihmisistä hyvää. Valitettavasti elämä on opettanut, että keneenkään ei voi luottaa. Toki olen tavannut myös luotettavia ihmisiä elämässäni. Valitettavasti niitä on liian vähän. Jos joudut sanomaan muille olevasi luotettava et todennäköisesti sitä oikeasti ole.
Ihmisen perusluonne ja keinotekoiset alkukantaiset reaktiot, joilla halutaan viestiä omasta olemassa olostaan muille kertovat kuitenkin todella paljon ihmisestä. Se miten käyttäydyt ja millaisen tarinan itsestäsi muille luot on se tapa miten haluat ohjata muiden kokemusta sinusta ja samalla löydät sisäisen hyväksynnän teoillesi.
Halutaan esittää vahvaa tai käänteisesti halutaan olla uhri ja olemalla vaikka sitten se uhri oikeutetaan valehteleva käytös. Uhrin tarina voi alkaa vaikkapa niin, että koska sinua on petetty ihmissuhteessa niin voit pettää myös toisissa suhteissa. Olethan kuitenkin käynyt sen jo läpi, ensimmäisellä kerralla tunteet ovat vahvimmillaan. Toisella kerralla menee jo helpommin ja varsinkaan jos toinen ei saa tietää niin "mitään ei ole tapahtunut". Tätä sitten uskotellaan itselle, että omatunto ja heikko psyyke pysyy ehjänä eikä oma mieli järky. Se kenelle valehtelet ja ketä teot satuttaa ei ole välttämättä tehnyt sinulle ikinä mitään pahaa. Hän on vain uusi sivullinen uhri. Valehtelu toimii keskivertoa tyhmemmille ja hyväuskoisille ihmisille varsin helposti. Valehtelijan ei välttämättä tarvitse olla taitava tai älykäs vaan menestyksekäs ja pitkäkestoinen valhe vaatii hyväuskoisen/rakastuneen tai tyhmän uhrin. Älykkäämpi ihminen hoksaa juonen ennenpitkää. Paljastuessaan se kertaalleen koettu paha olo lähtee sitten kiertämään kuin rutto ja lapsellinen alkuperäinen oikeutus tälle kaikelle tulevalle kotien, perheiden ja lasten tulevaisuuden tuhoamiselle on, koska minusta nyt sattui tuntumaan pahalta (olen uhri). Sitten kun huomataan miten kammottavia asioita sivullisille on tullut tehtyä on jo liian myöhäistä. Tästä seuraa kierre, jossa jollakin kierrolla tavalla ihminen löytää itsestään jälleen sen kaltoin kohdellun uhrin, jolla oikeutetaan tämä käytös. Ilman oikeutuksen tunnetta se oma hauras mieli saattaisi järkkyä. Kokemalla oma olo uhrina oikeutetaan tämä valehtelun ja pettämisen kierre joka jatkuu loputtomiin jättäen jälkeensä vain rikkinäisiä perheitä.
Tämä ei tarkoita etteikö ihminen kykene esittämään muuta ja ulkokuori/ihminen voi näyttäytyä ulkopuolisin silmin todella kultaiselta. " Se x on todella mukava, kantaa aina naapurin mummon ostoksetkin sisään". Todellinen ajatusmaailma on piilossa muilta.
Tästä seuraa, että jotkut ihmiset ovat todella synkkiä sisimmässään. Ei sitä ajatella, että tämän teon jälkeen tämä lapsi kasvaa ilman isää. Tämä valehteleva yksilö näyttäytyy lopulta vain viattomien sivustakärsijöiden näkökulmasta synkkänä ja pahana. Lapsellisesti tämä tekijä voi ajatella olevansa vaikkapa "pahis" ja saa siitä eräänlaisen oikeutuksen. Todellisuudessa tämä ihminen valehtelee, pettää, huijaa ja varastaa kunhan ei jää kiinni. Usein siinä onnistuen. Lopulta jäädään kuitenkin aina kiinni. Kiinni jäädessään ainoaksi keinoksi jää hyökätä sitten täysin voimin syyttävää sormea vastaan. Hyökkäämällä ja kieltämällä vaikka miten selkeä tapaus suojellaan omaa oloa, että oma hauras psyyke pysyy kasassa. Tarvittaessa valhe voidaan viedä niin pitkälle, että pyritään muuntelemaan totuutta niin vakuuttavasti, että keskiverto ihminen nielee nämä valheet. "Mä en oikeasti ole tuossa valokuvassa, tmv.". Teot eivät kuitenkaan oikeasti kestä tarkastelua tai päivänvaloa. Valehtelija luottaa, että valehtelun kohde antaa lopulta periksi.
Valitettavasti tätä ihmistyyppiä ei ole helppoa tunnistaa ja toivon, että mahdollisimman monen ei sitä tarvitse kokea.
Kiitos ilmaisesta terapiasta tuli parempi mieli. Yritän välittää positiivisia viboja tästä eteenpäin. Tsemppiä kaipaaville.
