Lähestyvä synnytys ahdistaa ja pelottaa

[Poika]

pelotti myös kovasti, mutta epiduraalin ansiosta synnytys oli lähes kivuton ja kaikki meni muutenkin hyvin. tsemppiä, toivottavasti näin myös sulla!

Tuo ei ole edes synnytys kun tunnottomana makaa. Neljä tehnyt luomusti, vähän yli kymmenen tuntia. Tietää synnyttäneensä ja lastakin rakastaa erilailla.

Kylläpäs taas on viisaan äidin kommentteja :/ Todella kypsää ja aikuismaista!
Jos ite olisin päätynyt olemaan ilman epiduraalia kivunlievityksenä niin ties mitä olisi käynyt...Siitäkin huolimatta taju pois kahteen otteeseen ponnistusvaiheessa...

Ja tiedoksesi vain että en mä kyllä missään tunnottomana maannu!

 

[vieras]

Eilen alko rv 36, ja nyt oikeesti alkaa tajuamaan että tää vauva pitää oikeesti synnytääkin, ja se voi tapahtua kuuden viikon sisään milloin vaan. Huh. Todella mietityttää synnytys, pelottaa se kipu ja miten jaksan koko synnytyksen, kun peruskuntokaan ei mikään kovin hyvä ole. Sekä alatiesynnytys että sektio molemmat kuulostaa pelottavilta. Onko muita samoin tuntevia?

Olisit jättänyt raskautumatta jos tuo kerta pelottaa.

Mä kävin kuule vielä kolmannestakin pelkopolilla (ekasta ja tokasta myös), josko sitä neljännen uskaltaisi jo synnyttää peloitta tai ainakin tuntisi hallitsevansa pelkoa tarpeeksi.

Naisia on kautta aikain pelottanut synnyttäminen. Siinä ei ole mikään syy olla raskautumatta..

 

[Mä]

pelotti myös kovasti, mutta epiduraalin ansiosta synnytys oli lähes kivuton ja kaikki meni muutenkin hyvin. tsemppiä, toivottavasti näin myös sulla!

Tuo ei ole edes synnytys kun tunnottomana makaa. Neljä tehnyt luomusti, vähän yli kymmenen tuntia. Tietää synnyttäneensä ja lastakin rakastaa erilailla.

Mä ainakin kyllä ainakin haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Kyllä varmaan tiedän synnyttäneeni ja rakastan lastani vaikka selviäisin edes vähän vähemmillä kivuilla. Hatunnosto niille jotka on luomuna pystynyt synnytämään, mutta minä en sitä halua ainakaan jos kivunlievitys mahdollista.

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

 

[vieras]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

 

[Jenis]

pelotti myös kovasti, mutta epiduraalin ansiosta synnytys oli lähes kivuton ja kaikki meni muutenkin hyvin. tsemppiä, toivottavasti näin myös sulla!

Tuo ei ole edes synnytys kun tunnottomana makaa. Neljä tehnyt luomusti, vähän yli kymmenen tuntia. Tietää synnyttäneensä ja lastakin rakastaa erilailla.

Mä ainakin kyllä ainakin haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Kyllä varmaan tiedän synnyttäneeni ja rakastan lastani vaikka selviäisin edes vähän vähemmillä kivuilla. Hatunnosto niille jotka on luomuna pystynyt synnytämään, mutta minä en sitä halua ainakaan jos kivunlievitys mahdollista.

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

No mun mielestä se oli ihan pirun hienoa Pärjäsin itsekseni, tokassa synnytyksessä ei ollut ketään ylimääräisiä ihmisiä ympärillä.

 

[CherryBlossom]

Eilen alko rv 36, ja nyt oikeesti alkaa tajuamaan että tää vauva pitää oikeesti synnytääkin, ja se voi tapahtua kuuden viikon sisään milloin vaan. Huh. Todella mietityttää synnytys, pelottaa se kipu ja miten jaksan koko synnytyksen, kun peruskuntokaan ei mikään kovin hyvä ole. Sekä alatiesynnytys että sektio molemmat kuulostaa pelottavilta. Onko muita samoin tuntevia?

Olisit jättänyt raskautumatta jos tuo kerta pelottaa.

No ensinnäkään mun raskaus ei ollut suunniteltu, ja toisekseen oletko sinä synnyttänyt/ollut raskaana? Hienoa jos sua ei ole pelottanut, mutta uskon ja täälläkin todistettu että en ihan ainoa taida olla jota tuo synnytys pelottaa. Siksi tällaset mammapalstat on käteviä että voi hakea vertaistukea

 

[vieras]

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

Kai joku kuvittelee saavansa kirkkaamman kruunun kun kärsii. Se, mitä sillä kruunulla sit on loppupeleissä merkitystä, niin enpä osaa sanoa, en hoksaa että mitään.

Mutta ilman kivunlievitystä käy kipeämpää, että on siinä vähän eroa kuiteski

 

[Luminella]

Mukavaksi synnytystä ei voi todellakaan kutsua, ekalla kerralla käytiin liian aikaisin sairaalassakin, kun oli supistellut säännöllisesti jo n. 14 tuntia ja sieltä vaan tuumattiin, että sun kasvot ei vielä punoita ja pystyt puhumaan normaalisti, että kotiin vaan vielä odottelemaan Tokalla kerralla sitten tiesikin jo, mitä odottaa.
Ekalla kerralla sain epiduraalin ja se helpotti kyllä kipua, mutta vei ponnistuksen tarpeen ja ponnistusvaiheessa jouduin vaan kuuntelemaan kätilön ohjeita, koska ponnistetaan. Se venytyskipu on kamala, mutta kestä tietysti sen lyhyemmän ajan, mitä nopeammin vauva tulee ulos. Tokalla kerralla en ehtinyt saada puudutusta, salit oli niin täynnä, että ehdin vasta viime tingassa saliin. Mä ainakin itkin molemmilla kerroilla, etten pysty tähän, mutta sitten kun vauva on ulkona niin kipu on poissa ja vauva rinnalla. Sitä ajatellen jaksat kyllä!
Ja muista nukkua aina kun vauvakin niin voimat palautuu nopeammin. Mä nukuin vauva vieressä niin uni tuli molemmille paremmin

Tuo ponnistusvaihe mua juuri eniten pelottaa. Supistukset luulen vielä jotenkin kestäväni, mutta ajatus että pitäis tuolta alhaalta jotain reilu kolmekiloista mötikkää puskea ulos tuntuu niin kamalalta. Ja ne repeämät tai välilihan leikkaus.. Että kumpi sitten parempi, varmuudeks leikata ja ei repeämiä mutta takuuvarma tikkaus, vai sitten ei leikata ja tosi pahat repeämät tai ei juuri ollenkaan?

Mä luulin myös noin, mutta se oli todellisuudessa ihan toisin päin. Ajantaju yms muu käsitys todellisesta maailmasta hävis ihan totaallisesti ponnistaessa. kipua tietty tuntuu, mutta samalla se tuntuu helpottavan kun saa ponnistaa... avautumisvaiheen supparit oli pahimpia, koska silti kipeitä mutta mitään ei tapahdu moneen tuntiin ja aina vaan niitä tuli lisää ja lisää...

Nykyään on vissiin tapana mielummin antaa pikkasen revetä luonnostaan kuin iso eppari joka pysty-leikkaus. Kudos paranee helpommin jos pieni rosoinen repeämä... Mulla parani ihan hyvin pieni repeämä ja ei haitannut elämää juurikaan...

Just näin. Mäkin kuvittelin et ne supistukset vielä menee ja pelkäsin ponnistusvaihetta ihan älyttömästi. Kyllä oli ihminen väärässä. Ap, valjasta miehesi apuun supistusten kanssa. MUlla mies lämmitti kauratyynyjä ja takaapäin piti niitä mun alavatsalla. Roikuin myös korkeassa kävelytelineessä, olin suihkussa, kokeilin ilokaasua -ei toiminut mulla, yms. Ja kun olin riittävästi auki noin 5 cm, niin sain epiduraalin ja oli kuin taivas olis auennut. :saint: kivut loppui, mutta ponnistamisen tarve jäi. Aukesin tosi nopeesti loput ja koska ponnitusvaiheessa oli vielä vähän epiduraalia jäljellä, niin uskon, että sekin auttoi siinä vaiheessa. Ponnitusvaiheessa oli tekemisen meininkiä ja epiduraalin ansiosta mulla oli voimatkin palannut kipeiden supistusten jälkeen. Mä olen niin epiduraalin puolesta puhuja. Sopi ainakin mulle ja musta on hullua kärsiä hulluista kivuista, jos kerran on olemassa helpotusta. Tsemppiä, hyvin se menee!! :hug:

 

[Jenis]

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

Kai joku kuvittelee saavansa kirkkaamman kruunun kun kärsii. Se, mitä sillä kruunulla sit on loppupeleissä merkitystä, niin enpä osaa sanoa, en hoksaa että mitään.

Mutta ilman kivunlievitystä käy kipeämpää, että on siinä vähän eroa kuiteski

No mä en kärsinyt, eikä käynyt "kipeää" - jos ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ei voi tietää millaista se on Turha siis puhua kärsimyksestä, josta ei mitään tiedä.

 

[CherryBlossom]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

Toi luomusynnytys mua kyllä pelottaa kaikista eniten. Siis se että jos ei kerkeä MITÄÄN kivunlievitystä saamaan. Mäkin olen joo yrittänyt ajatella että kyllähän siitä kaikki muutkin selvinnyt, niin kyllähän sitten mäkin. Mut silti se ajatus on vaan niin kauhistuttava. Täytyy vaan luottaa siihen mitä moni täälläkin sanonut, että kun se hetki tulee niin kyllä sen sitten kestää. Seuraavaa en kyllä muutamaan vuoteen suunnittele vaikka kuinka hyvin menis synnytys

 

[Oisku]

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

Kai joku kuvittelee saavansa kirkkaamman kruunun kun kärsii. Se, mitä sillä kruunulla sit on loppupeleissä merkitystä, niin enpä osaa sanoa, en hoksaa että mitään.

Mutta ilman kivunlievitystä käy kipeämpää, että on siinä vähän eroa kuiteski

No mä en kärsinyt, eikä käynyt "kipeää" - jos ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ei voi tietää millaista se on Turha siis puhua kärsimyksestä, josta ei mitään tiedä.

Kyllä mä sanon että toka synnytys, joka meni sen verran nopeesti ettei puudutteita ehditty antaa sattu avautumisvaiheessa ihan helvetisti. Mä en pystynyt oikeesti muuta tekeen loppuvaiheessa kuin makaamaan niin että vesi vaan valu silmistä kivun vuoksi. Onneks pääsi ponnistamaankin nopeesti. Että kyllä, jos kolmatta kertaa niihin hommiin rupean, niin todellakin toivon että ehdin saada jotain troppia joka tehoaisi!

 

[vieras]

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

Kai joku kuvittelee saavansa kirkkaamman kruunun kun kärsii. Se, mitä sillä kruunulla sit on loppupeleissä merkitystä, niin enpä osaa sanoa, en hoksaa että mitään.

Mutta ilman kivunlievitystä käy kipeämpää, että on siinä vähän eroa kuiteski

No mä en kärsinyt, eikä käynyt "kipeää" - jos ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ei voi tietää millaista se on Turha siis puhua kärsimyksestä, josta ei mitään tiedä.

No siis mä oon se joka ei kerinny saamaan kivunlievitystä ja ihmetellä täytyy jos joku selviää synnytyksestä ilman kipuja silleen, jos lievitykselläkään. Kärsimys tuossa oli lähinnä tuohon sanontaan liittyvä ilmaisu vaikka onhan kipu useille ihan kärsimys. Vaan näitähän ei millään mittarilla voi mitata että vertailu on jokseenkin hankalaa -ja eikö lie tarpeetontakin?

 

[Jenis]

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

Kai joku kuvittelee saavansa kirkkaamman kruunun kun kärsii. Se, mitä sillä kruunulla sit on loppupeleissä merkitystä, niin enpä osaa sanoa, en hoksaa että mitään.

Mutta ilman kivunlievitystä käy kipeämpää, että on siinä vähän eroa kuiteski

No mä en kärsinyt, eikä käynyt "kipeää" - jos ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ei voi tietää millaista se on Turha siis puhua kärsimyksestä, josta ei mitään tiedä.

No siis mä oon se joka ei kerinny saamaan kivunlievitystä ja ihmetellä täytyy jos joku selviää synnytyksestä ilman kipuja silleen, jos lievitykselläkään. Kärsimys tuossa oli lähinnä tuohon sanontaan liittyvä ilmaisu vaikka onhan kipu useille ihan kärsimys. Vaan näitähän ei millään mittarilla voi mitata että vertailu on jokseenkin hankalaa -ja eikö lie tarpeetontakin?

On toki, hankalaa ja tarpeetonta - siksi mä en käykään täällä arvioimaan toisten tuskia, vaan kerron vaan että tuskittakin voi luomusynnytyksestä selvitä. Jopa kahdesti Koin sen vaan voimauttavana, vaikka tuota sanaa vähän inhoankin.

 

[vieras]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

Toi luomusynnytys mua kyllä pelottaa kaikista eniten. Siis se että jos ei kerkeä MITÄÄN kivunlievitystä saamaan. Mäkin olen joo yrittänyt ajatella että kyllähän siitä kaikki muutkin selvinnyt, niin kyllähän sitten mäkin. Mut silti se ajatus on vaan niin kauhistuttava. Täytyy vaan luottaa siihen mitä moni täälläkin sanonut, että kun se hetki tulee niin kyllä sen sitten kestää. Seuraavaa en kyllä muutamaan vuoteen suunnittele vaikka kuinka hyvin menis synnytys

Sitä jostain saa ihan uskomattomat voimat siihen synnytykseen, usko pois. Ja lienee todennäköisempää että jotain kivunlievitystäkin ehdit saada. Mä olen varma että se menee tosi hyvin ja saamme lukea sit jälkeenpäin täältä kun sä kerrot että meni hienosti ja pelko oli turhaa :hug:

 

[Jenis]

Kyllä mä sanon että toka synnytys, joka meni sen verran nopeesti ettei puudutteita ehditty antaa sattu avautumisvaiheessa ihan helvetisti. Mä en pystynyt oikeesti muuta tekeen loppuvaiheessa kuin makaamaan niin että vesi vaan valu silmistä kivun vuoksi. Onneks pääsi ponnistamaankin nopeesti. Että kyllä, jos kolmatta kertaa niihin hommiin rupean, niin todellakin toivon että ehdin saada jotain troppia joka tehoaisi!

Niin me ollaan erilaisia, ja synnytykset on erilaisia. Omassa tokassa en meinannut tajuta nousta ammeesta ajoissa - ehdin pöydälle juuri ajoissa, ponnistin 2 kertaa ja tyttö oli maailmassa Kyllähän ne supparit tuntui, mutta lämmin vesi vei pahimman terän.

 

[tuulis]

mä voisin kiteyttää mun toisen synnytyksen näin:avautumisvaiheessa puristin supistuksen ajan lakanaa ja ajattelin et onneks tää (supistus) on kohta ohi ja kun se oli ohi ajattelin et voi v*ttu kohta se tulee taas.. Sit kun sai luvan ponnistaa,lähestulkoon tuuletin,mulla ainakin pahinta on se hemmetinmoinen paine ja ponnistuksen tarve,kun ei vielä saa ponnistaa. Sit kun ponnistus alkaa niin se on jopa huojentavaa,kun tietää et kohta se on ohi. Mukavaks sitä ei missään nimessä voi sanoa. Ja niin kliseistä,mutta myös totta on se,että kun lapsi nostetaan rinnalle kaikki kipu katoaa. ai niin,mulle tehtiin molemmissa synnytyksissä eppari,kun ollut isoja vauvoja. Tsemppiä! Ja vielä piti sanoa,et synnytys yleensä alkaa sitten kun äiti on valmis. Mua pelottanu molempien aikaan ihan pirusti se synnytys etukäteen,mut sit ku se oikeesti alkaa ei se enään oo niin pelottavaa.

 

[CherryBlossom]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

Toi luomusynnytys mua kyllä pelottaa kaikista eniten. Siis se että jos ei kerkeä MITÄÄN kivunlievitystä saamaan. Mäkin olen joo yrittänyt ajatella että kyllähän siitä kaikki muutkin selvinnyt, niin kyllähän sitten mäkin. Mut silti se ajatus on vaan niin kauhistuttava. Täytyy vaan luottaa siihen mitä moni täälläkin sanonut, että kun se hetki tulee niin kyllä sen sitten kestää. Seuraavaa en kyllä muutamaan vuoteen suunnittele vaikka kuinka hyvin menis synnytys

Sitä jostain saa ihan uskomattomat voimat siihen synnytykseen, usko pois. Ja lienee todennäköisempää että jotain kivunlievitystäkin ehdit saada. Mä olen varma että se menee tosi hyvin ja saamme lukea sit jälkeenpäin täältä kun sä kerrot että meni hienosti ja pelko oli turhaa :hug:

Kiitos, mä todella toivon näin

Todella helpottavaa oikeasti kuulla näitä että hengissä on synnytyksistä selvitty vaikka onkin sattunut Ja myöskin tosta ponnistusvaiheesta, että se näyttäis oikeasti olevan vähemmän kivulias kuin avautumisvaihe. Mutta siitä herääkin kysymys miten sen avautumisvaiheen kestää Täytyy nyt vielä kysyä kun jäi vähän epäselväksi, että epiduraali auttaa siis avautumisvaiheeseen mutta lievittää myös ponnistusvaiheessa jos tehoa jäljellä?

 

[Kaikki ei saa valita]

en ole ikinä tajunnut miks pitää pitää niiin hienona ilman kivunlievitystä synnyttäneitä, ei mitään eroa toisiin sanon minä

Kai joku kuvittelee saavansa kirkkaamman kruunun kun kärsii. Se, mitä sillä kruunulla sit on loppupeleissä merkitystä, niin enpä osaa sanoa, en hoksaa että mitään.

Mutta ilman kivunlievitystä käy kipeämpää, että on siinä vähän eroa kuiteski

No mä en kärsinyt, eikä käynyt "kipeää" - jos ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ei voi tietää millaista se on Turha siis puhua kärsimyksestä, josta ei mitään tiedä.

Mua niin v_ituttaa tällaset kommentit, lähinnä ystäväni puolesta, joka ei veritulpan ja sen vaatiman vahvan pistoslääkityksen vuoksi saanut kivunkievitystä, vaikka olisi halunnut. Hänen mukaansa luomusynnytys oli tosi kova kokemus, ja hän olisi antanut mitä vain (paitsi henkensä) saadakseen epiduraalin. Hän on myös vannonut ottavansa seuraavalla kerralla kaikki mahdolliset puudutteet, jos vain säästyy veritulpalta, niin pelottava ja uuvuttava tuo synnytys oli kokemuksena ollut. Ja sitten tällaset ihmeelliset leuhkijat kehuskelee täällä mahtavilla suorituksillaan!

 

[tuulis]

mä voisin kiteyttää mun toisen synnytyksen näin:avautumisvaiheessa puristin supistuksen ajan lakanaa ja ajattelin et onneks tää (supistus) on kohta ohi ja kun se oli ohi ajattelin et voi v*ttu kohta se tulee taas.. Sit kun sai luvan ponnistaa,lähestulkoon tuuletin,mulla ainakin pahinta on se hemmetinmoinen paine ja ponnistuksen tarve,kun ei vielä saa ponnistaa. Sit kun ponnistus alkaa niin se on jopa huojentavaa,kun tietää et kohta se on ohi. Mukavaks sitä ei missään nimessä voi sanoa. Ja niin kliseistä,mutta myös totta on se,että kun lapsi nostetaan rinnalle kaikki kipu katoaa. ai niin,mulle tehtiin molemmissa synnytyksissä eppari,kun ollut isoja vauvoja. Tsemppiä! Ja vielä piti sanoa,et synnytys yleensä alkaa sitten kun äiti on valmis. Mua pelottanu molempien aikaan ihan pirusti se synnytys etukäteen,mut sit ku se oikeesti alkaa ei se enään oo niin pelottavaa.

 

[kookosta]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

Toi luomusynnytys mua kyllä pelottaa kaikista eniten. Siis se että jos ei kerkeä MITÄÄN kivunlievitystä saamaan. Mäkin olen joo yrittänyt ajatella että kyllähän siitä kaikki muutkin selvinnyt, niin kyllähän sitten mäkin. Mut silti se ajatus on vaan niin kauhistuttava. Täytyy vaan luottaa siihen mitä moni täälläkin sanonut, että kun se hetki tulee niin kyllä sen sitten kestää. Seuraavaa en kyllä muutamaan vuoteen suunnittele vaikka kuinka hyvin menis synnytys

Mä ehdin kuopuksesta olla sairaalassa pari tuntia ennen kun vauva syntyi, siitä reilu tunti synnytyssalissa. Ja ehdin saada kohdunkaulapuudutuksen.

 

[CherryBlossom]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

Toi luomusynnytys mua kyllä pelottaa kaikista eniten. Siis se että jos ei kerkeä MITÄÄN kivunlievitystä saamaan. Mäkin olen joo yrittänyt ajatella että kyllähän siitä kaikki muutkin selvinnyt, niin kyllähän sitten mäkin. Mut silti se ajatus on vaan niin kauhistuttava. Täytyy vaan luottaa siihen mitä moni täälläkin sanonut, että kun se hetki tulee niin kyllä sen sitten kestää. Seuraavaa en kyllä muutamaan vuoteen suunnittele vaikka kuinka hyvin menis synnytys

Mä ehdin kuopuksesta olla sairaalassa pari tuntia ennen kun vauva syntyi, siitä reilu tunti synnytyssalissa. Ja ehdin saada kohdunkaulapuudutuksen.

Auttoiko kohdunkaulapuudutus? Ite tosiaan toivon että epiduraali voitais laittaa.

 

[vieras]

Pakko kommentoida kivunlievitysasiaa, kun on kokemusta sekä sen käytöstä että luomuna synnyttämisestä: kyllä mä salaa olen hiukan pollea siitä että olen synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä

Ja heti perään täytyy lisätä, että mun luomusynnytys oli täysi vahinko ja johtui vaan siitä, etten ehtinyt saada mitään - silloin kun tilanne oli päällä, olisin kyllä myynyt vaikka sieluni epiduraalista. Mutta näin jälkikäteen on kiva olla salapollea ja fiilistellä

 

[vieras]

[/quote]

Kiitos, mä todella toivon näin

Todella helpottavaa oikeasti kuulla näitä että hengissä on synnytyksistä selvitty vaikka onkin sattunut Ja myöskin tosta ponnistusvaiheesta, että se näyttäis oikeasti olevan vähemmän kivulias kuin avautumisvaihe. Mutta siitä herääkin kysymys miten sen avautumisvaiheen kestää Täytyy nyt vielä kysyä kun jäi vähän epäselväksi, että epiduraali auttaa siis avautumisvaiheeseen mutta lievittää myös ponnistusvaiheessa jos tehoa jäljellä?[/quote]

Lainaukset menee todnäk taas sekaisin kun en osaa, mutta itse asiaan vastaus: mulla epiduraaliin sain vahvistusta, kun olin jo 8cm auki. Ekan kerran sain siis epiduraalin ollessani sen jonkun vaadittavan 3cm tai jotain auki, lisää puudutetta pari tuntia tuosta (5-6cm?) ja sitten lopussa vielä sitä epiduraalin toista lääkettä, toista ei enää silloin annettu. Auttoi tosi hyvin, vikat avaavat supparit tuntui vähän läpi tuostakin läpi mutta ponnistus oli kivuton. Täysin jalattomaksi en mennyt vaikka tehokas olikin; esim vessassa pystyin hyvin käymään. Ponnistaessa tuntui vain se paineen tunne, ei kipua edes vauvan tullessa ulos. Epiduraali auttoi vielä niiden parin tikin ompelunkin ajan, pyynnöstä tosin kätilö laittoi puudutukset varman päälle ja piikillä siis ainetta vielä lisää.

Toivottavasti tämä auttoi vähän. En tiedä miksi joillakin ei anneta sitä lääkettä lisää, johtuneeko siitä että mulla oli pelkopolin paperit kipukammosta ym? Mitään ongelmia lääkkeestä ei kuitenkaan ollut, lähinnä nopeutti etenemistä heti sen saatuani kun pystyi rentoutumaan.

 

[kookosta]

Mä en ehtinyt saamaan puudutteita, mutta synnytyskin oli sit nopee ja näin 3 kk myöhemmin kun ajattelen, niin olihan se kivulias ja hurjaa mutta hyvinhän siitä selvis. Että oikein mukavat muistot jäi

Itse ajattelin silloin ennen synnytystä kun pelko iski, että kuinka monet naiset on synnyttäneetkään (miljardit...) ja keskimäärin selvinneet ihan ok kuitenkin. Miksen siis minäkin, etenkin nykyaikaisessa sairaalahoidossa -kun onnistuu se kehnommissakin olosuhteissa

Hyvin se menee. Muutaman kuukauden päästä sä jo mietit että eipä se ollutkaan paha -ja suunnittelet jo seuraavaa

Toi luomusynnytys mua kyllä pelottaa kaikista eniten. Siis se että jos ei kerkeä MITÄÄN kivunlievitystä saamaan. Mäkin olen joo yrittänyt ajatella että kyllähän siitä kaikki muutkin selvinnyt, niin kyllähän sitten mäkin. Mut silti se ajatus on vaan niin kauhistuttava. Täytyy vaan luottaa siihen mitä moni täälläkin sanonut, että kun se hetki tulee niin kyllä sen sitten kestää. Seuraavaa en kyllä muutamaan vuoteen suunnittele vaikka kuinka hyvin menis synnytys

Mä ehdin kuopuksesta olla sairaalassa pari tuntia ennen kun vauva syntyi, siitä reilu tunti synnytyssalissa. Ja ehdin saada kohdunkaulapuudutuksen.

Auttoiko kohdunkaulapuudutus? Ite tosiaan toivon että epiduraali voitais laittaa.

Esikoisesta auttoi tosi hyvin ja puudutteen laiton jälkeen viimeiset sentit aukesi tosi nopeaankun pystyi rentoutumaan.

Kuopuksen kohdalla koko synnytys oli niin nopea ja kärvistelin supistustenkanssa niin ptkään että sain alkaa ponnistamaan melkein heti puudutteen laiton jälkeen ettei siitä oikeastaan pahemmin apua ollut, ehkä ponnistusvaihe ei kaikessa kamaluudessaan tuntunut niin selvästi?

 

[CherryBlossom]

Kiitos, mä todella toivon näin

Todella helpottavaa oikeasti kuulla näitä että hengissä on synnytyksistä selvitty vaikka onkin sattunut Ja myöskin tosta ponnistusvaiheesta, että se näyttäis oikeasti olevan vähemmän kivulias kuin avautumisvaihe. Mutta siitä herääkin kysymys miten sen avautumisvaiheen kestää Täytyy nyt vielä kysyä kun jäi vähän epäselväksi, että epiduraali auttaa siis avautumisvaiheeseen mutta lievittää myös ponnistusvaiheessa jos tehoa jäljellä?[/quote]

Lainaukset menee todnäk taas sekaisin kun en osaa, mutta itse asiaan vastaus: mulla epiduraaliin sain vahvistusta, kun olin jo 8cm auki. Ekan kerran sain siis epiduraalin ollessani sen jonkun vaadittavan 3cm tai jotain auki, lisää puudutetta pari tuntia tuosta (5-6cm?) ja sitten lopussa vielä sitä epiduraalin toista lääkettä, toista ei enää silloin annettu. Auttoi tosi hyvin, vikat avaavat supparit tuntui vähän läpi tuostakin läpi mutta ponnistus oli kivuton. Täysin jalattomaksi en mennyt vaikka tehokas olikin; esim vessassa pystyin hyvin käymään. Ponnistaessa tuntui vain se paineen tunne, ei kipua edes vauvan tullessa ulos. Epiduraali auttoi vielä niiden parin tikin ompelunkin ajan, pyynnöstä tosin kätilö laittoi puudutukset varman päälle ja piikillä siis ainetta vielä lisää.

Toivottavasti tämä auttoi vähän. En tiedä miksi joillakin ei anneta sitä lääkettä lisää, johtuneeko siitä että mulla oli pelkopolin paperit kipukammosta ym? Mitään ongelmia lääkkeestä ei kuitenkaan ollut, lähinnä nopeutti etenemistä heti sen saatuani kun pystyi rentoutumaan.[/quote]

Selvensi kyllä, kiitos! Sitä mäkin olen miettinyt, kun olen kuullut että toiset ei ole saaneet lisää ja toiset ovat, että mistä johtuu. Onkohan sitten niillä jotka ei saaneet lisää synnytys siinä vaiheessa ettei enää lisätä vai miten? Toivottavasti sitö kuitenkin riittävästi sitten saa.