Toggle sidebar

lähdenkö?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

onneton

Vieras
Olotilani on aika onneton tällä hetkellä. Suhteemme on joutunut jonnekin sellaiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä. Kaikki alkoi oikeastaan ennen erään tuttuni häitä vähän aikaa sitten. Valmistelimme itseämme häitä varten. Porukassamme oli muutama tuttu. Jokaisen muun mies kehui ja katseli omaa tyttöystäväänsä. Mutta omani ei kommentoinut mitään. Ylläni oli uusi mekko ja todella kalliit itse ostamani korut. Olisi tuntunut kivalta kun olisi edes huomattu, että olin laittautunut. Mielestäni olin kaunis. No tuntuu vain, että mieheni katse kiersi kauniissa ystävässäni.

Häissä oli todella romanttinen tunnelma. Muut joukossamme tanssivat ja kävelivät käsi kädessä. Mieheni on aina ollut melko vastahakoinen näyttämään tunteitaan julkisesti. Olemme olleet kihloissa jo jonkin aikaa. Silti, kuljimme kaukana toisistamme. Tuntui kuin hän olisi hävennyt minua. Seurustelumme alussa tanssimme paljon. Siihen hänessä ihastuin. Oloni oli surkea ja surkeampi muutaman viinilasillisen jälkeen. Tuli sitten riitaa ja sanaharkkaa. Pahoitin mieleni todella. Nyt olemme olleet mykkäkoulua siitä lähtien. Kuinka vaikeaa on sanoa toiselle jota rakastaa jotain kaunista. Yksi sana tai kuinka vaikeaa pitää kädestä, kun kaikki tietävät meidän olevan yhdessä.

Kommunikoimme jotenkin kännykällä. Tänä aamuna yritin kauniisti puhua. Edellisenä iltana pyysin anteeksi ja otin kaiken omaan piikkiini. Mikään ei auttanut. Laitoin viestin, jossa kehoitin häntä hommaamaan uuden kihlasormuksen, jonka on kadottanut ja muuttamaan asennettaan suhdettamme kohtaan. Minkäänlaista viestiä en saanut.

Joka riidan jälkeen otan syyt omiin niskoihini. Joustan ja lupaan yrittää paremmin. Olen tehnyt suhteemme eteen kaiken mitä nainen voi. Olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi halunnut. Olen tehnyt romanttisia matkoja omilla rahoillani, syöttänyt ja juottanut. Tutustunut hänen ystäviinsä ja sukulaisiisinsa unohtaen omani.

Ajattelin vain, että milloin minä saa vastaavanlaista kohtelua. Kaikki illat olen yksin, sillä mieheni työt ja harrastukset vievät kaiken ajan. Saan kuulla lauseita ""korvaan tämän sulle kyllä"" ja niin edelleen. Jos ne kaikki olisivat lapulla niitä olisi varmaan metrin verran piikissä. Olen niin kyllästynyt tähän.

Olen yrittänyt puhua suhteemme ongelmista ja ratkoa niitä. Olen kertonut oelvani seksuaalisesti aktiivisempi ja 2-3 kertaa kuukaudessa ei vain riitä minulle. Olemme kuitenkin nuoria ja olleet suhteellisen vähän aikaa yhdessä. Minua häiritsee, se kun häntä ei kiinnosta lainkaa se, että saanko. Tärkeintä on hänen seksuaalinen tyydyttämisensä. Hän toteaa vain, että minussa mahtaa olla jotain vialla.

Nyt varmaan ajattelette miksi ihmeessä olen tämän ihmisen kanssa. Vastaus on yksinkertainen, koska rakastan. Nyt vain tuntuu, että en vain jaksa enää odottaa omaa vuoroani. Annan ja annan, mutta mitään en saa takaisin.

Suhteemme alku oli hyvä kihlautumiseen asti. Tietysti normaaleja riitoja oli. Mutta nyt en enää saa minkäänlaista kontaktia. Puhumaan emme kykyne. Kaikki on hyvin vain jos akka pitää turpansa kiinni. En siis voi puhua mistään mikä vaivaa mieltäni.

Emme ole tehneet mitään yhdessä viimeiseen puoleen vuoteen. Suunnittelemamme loma kesälle on peruttu, koska mieheni ei halua lähteä sinne. Saamme harvoin olla kahdestaan ja meillä on todella vähän aikaa. Odotin lomaa todella vaikkakin teemme kaikkea mitä mieheni haluaa. Tunteeni ovat edelleen sama kuin alussa. Olen odottanut että joku päivä menisimme naimisiin ja saisimme lapsia.

Totesin miehelleni, että kihlaus, joka oli hänen oma ideansa oli liian suuri pala kakkua. Hän ryhtyi johonkin sellaiseen mihin ei ollut valmis. Elämme täysin erilaista elämää erilaisin odotuksin. Itse olen todella pettynyt suhteeseeni ja olen jo jonkin aikaa ajatellut eroa. Olen nyt valmis lähtemään.

Tuntuu vain turhauttavalle kaikki tämä. Elämämme ei ole ollut helppoa. Olemme, etenkin minä saanut ponnistella paljon tämän suhteen eteen. Mitä minä vielä voin tehdä? Onko mitään tehtävissä. Raapaisin vain pintaa tällä kertomuksella.
 
Suhteessamme on ilmenynyt myös väkivaltaisia piirteitä. Viime kesänä mieheni humalassa riidellessämme yritti kuristaa minua ja riepotteli pitkin ojanpientareita. jälkeenpäin hän ei muistanut lainkaan tapahtunutta ja sanoi, että olen häiriintnyt kun edes puhun moisesta. Tiedän, että olisi pitänyt lähteä jo silloin. Yritän todella varoa sanomisiani ja käytöstä, sillä pelkään tämän tapahtumista uudelleen.

Olen vain niin koukussa tähän mieheen. Koko päivän olen vihannut itsenäi vaikka häntä minun pitäisi vihata!
 
Lähde; parempi yksin terveenä kuin sairaana parisuhteessa. Eroaminen ei ole helppoa, mutta pidemmän päälle varmastikin viisas ratkaisu. Sinullakin on oikeus olla onnellinen!!
 
Lähde hyvä ihminen vielä kun voit kun sulla ei ole sormusta kummenpaa mikä sua siihen äijään sitois. Se ei selvästikään kunnioita sinua ja siitä seuraa se että ei se taida sua ihan oikeasti rakastaakaan. Kuvailemasi perusteella hänkin pohtii eroa tai ainakin jotain muuta ikävää. ei tuommoinen henkinen väkivalta voi sinulle hyvää tehdä, olet onneton ja sinulla voi vielä olla nmahdollisuus olla onnellinen jonkun toisen kanssa.

Rakasta itseäsi sen verran että annat itsellesi mahdollisuuden elää ilman sitä idioottia.

Vaikutat oikein rakastavalta ja olet valmis tekemään paljon ja enemmänkin rakkaimpasi tähden.Oletko ajatellut että ehkäpä juuri siinä ongelma onkin? Hän pitää sinua jo itsestäänselvänä eikä hänen tarvitse panostaa sinuun tai suhteeseenne. Järisytä hänen maailmaansa ja aseta ehdot suhteenne jatkumiselle ja jos ei mitään tapahdu- lähde kävelemään. Itkeköön perääsi ja jääköön yksin.
 
Sanon saman kuinmmuut eli lähde. Koska tarinasi on sama kuin omani. Se vaan vaikeutuu koko ajan. Myt mulla on lapset ja olen samassa tilanteessa kuin sinä. Siihenkö haluat? Tiedän ja ymmärrät, että rakastat, niin minäkin, mutta nyt on lapsetkin jo kärsimässä. Lähde nyt kun se on vielä helpompaa, pyydän ja rukoilen sua. Mies ei muutu, ei munkaan ole muuttunut. mulla on tilanne nyt sama kuin sinulla eli väkivalta on kuvassa ja lapsetkin eli...
Mieti ja tee ratkaisu, se ei ole helppoa. Lähetän sulle lämpimän halauksen ja voimia.
 
KUN väkivaltakin kuuluu jo suhteeseenne, niin sanon tosiaan kuin muutkin: lähde ja lujaa! Ei kannata yrittää parantaa tuollaista suhdetta, jossa JO on käytetty väkivaltaakin - sillä suhteestanne voi helposti ennustaa että siinä tulee väkivalta lisääntymään ei suinkaan kaipaamasi hellyys!
 
Mies ei rakasta sinua ja on kaiken lisäksi niin moraaliton, että ei edes velvollisuudesta pysty kohtelemaan sinua hyvin, vaikka näkee, että sinä teet kaikkesi hänen hyväkseen. Älä hukkaa aikaasi enää hetkeäkään! Sinua odottaa jossakin mies, joka osaa arvostaa sinua ja on valmis tekemään oman osuutensa parisuhteen eteen. Nykyinen miehesi ei tarvitse sinua, hän on sen jo useasti osoittanut. Lähde äläkä katso taaksesi.
 
No nyt kun kerroit tämän niin jätä mies mahdollisimman pian! Teillä tuntuu menevän muutenkin huonosti ja kaiken lisäksi hän on vielä pahoinpidellyt sinua. Et voi elää jatkuvassa pelossa ja miellyttää miestä. Mikään ei oikeuta pahoinpitelyyn! Ja sinulle voi käydä vielä huonommin. Mies on selvästi sairas.

Voisitko puhua tästä jollekkin ulkopuoliselle? Vaikka jollekkin ammattiauttajalle?
 
Voi lapsi pieni, sanon näin, koska olen varmaan sinua paljon vanhempi ja kokenut saman, yritän juuri irrottautua. Olet sairastunut läheisriippuvuuteen, syyt siihen ovat jossain syvällä, ehkä lapsuudessasi. Hanki nopeasti kirja""Voiko nainen rakastaa liikaa"" Robin Norwood, mieti syitä tunteisiisi ja opettele tuntemaan itseäsi.Tiedän, että tunnet valtavaa tuskaa ja sinusta tuntuu, että et voi elää ilman tätä miestä - että et voi koskaan rakastaa ketään niin paljoa. Suhteen katkaiseminen on kuin osa itsestäsi revittäisiin irti. Mutta mieti, kumpaa olet saanut enemmän - tuskaa ja surua vai iloa ja hyvää oloa? Lähteminen on hirvittävän vaikeaa, olen kamppaillut itseni kanssa jo vuosia, ikävä on välillä yhä kova, mutta sitten muistan kaikki ne kyyneleet , ahdistuksen ja surun. Tuhlasin seitsemän vuotta, älä tee sitä samaa. Katso peiliin ja sano itsellesi, olet ihana rakastettava ihminen - elämä on hyvää ja ansaitset hyvän ja tasapainoisen ihmissuhteen. Sinun on vaan päästettävä irti ja annettava uudelle elämälle tilaa.
 
Oletan ymmärtäväni jollain tasolla miltä sinusta tuntuu, sillä olen kokenut itse kaksi samanlaista suhdetta. Tein niissä kaikkeni vaikka koin, etten saanut tarpeeksi takaisin. Alussa molemmat suhteet olivat olleet tyydytttäviä, muutenhan en olisi niitä jatkanut. Muttaa loppuvuodet elin vain alun höyryillä. Ajattelin, että jos joskus oli ollut ihanaa, voisi se varmasti olla vielä jatkossa. Usko minua, ei ole! Nyt olen löytänyt hyvän suhteen, jossa mies osaa myös huomioida. Eilenkin toi minulle lahjaksi kirjan, jota tiesi haluavani. Ihan noin vain, mukavaksi yllätykseksi.

Tiedän, että on vaikea lähteä, kun kokee rakastavansa. Varsinkin se on vaikeaa meillä naisilla. Mitkään plussien ja miinusten listaamiset eivät lähtöpäätöksessä auta. Lue vain tuo tekstisi uudelleen läpi ikään kuin se olisi jonkun muun kirjoittama ja ajattele, minkä ohjeen hänelle antaisit. Jos päätät lähteä, lähde kunnolla. Kerro ykstiyiskohtaisesti päätöksesi syyt ja sitten lopeta yhteydenpito. Kokonaan.

Nyt on kesä. Aurinko paistaa ja miehet vilkuttelevat silmiään. Hyvä aika parantaa haavoittunutta sydäntä.

Onnea matkaan!
 
Kyllä vastaus on ihan yksiselitteinen - lähde! Sinulle on ihan varmasti parempaa varattuna täällä maailamassa. Minä masennuin mihesni takia kerran, kun en mitään arvostusta saanut ja tosella kerralla, kun lähestyin sitä tilaa päätin, että nyt riitti. Kolmen lapsen kanssa lähtö ei ollut ihan helppoa, rahallisestikaan, mutta nyt reilun kahden vuoden jälkeen täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Joskus toki olo on tosi yksinäinen, mutta myös niin vapautunut ja itseenä tyytyväisenä oleminen on elämän lahja!
kaikke hyvää sinulle, kannattaa vaikkei ole helppoa!
 
Tuolla on jo yks ketju, se Liisa otsikolla Tein sen!, melkein..tai jotain.
Käy siellä lukemassa, siinä on kyseessä sama virsi.
100- 200 viestiä tulee varmaan tähänkin ja kaikki toistaa sitä samaa, ""jätä se, olemme puolellasi, voimia sulle"".

""Ukko hakkaa ja pieksää ja haukkuu ja arvostelee, silti mietin vielä pitäisikö se jättää...""
Oh oh. NO, kyllä se ihminen liikahtaa, sitten kun tarpeeksi vituttaa.

Mikähän pyhimys on sellainen ihmninen, joka niin kovasti rakastaa yhtä ihmistä, että lakkaa muulle maailmalle olemasta kokonaan.
Olen sitä mieltä, että se ei ole rakkautta nähnytkään, eli jätä ainakin se sana pois teksteistä.
Puhu mieluummin pelosta ja riippuvuudesta. Ja syyllisyydestä. Luulet olevasi sille ukolle jotain velkaa, ja pelkäät että hän ei pärjää ilman sinua, joka olet ainoa joka häntä osaa okein rakastaa..Tekopyhää.

Ja se nyt on ainakin viimeinen niitti, jos sinä ryömit kämpilläsi vihaamassa itseäsi, niin silloin on aika mahdotonta rakastaa ketään muutakaan.

Kun tarpeeksi kumarrat johonkin suuntaan, niin perseesi näkyy vastakkaiseen suuntaan.
Eli tällähetkellä näytät persettä ehkä ystävillesi tai työyhteisöllesi, tai koko muulle maailmalle, madellessasi sen ukon jalkojen juuressa.
Mietipä sitä.



 
Tarinasi olisi voinut olla omani, paitsi, että mieheni ei ole koskaan lyönyt tai edes yrittänyt. Olemme olleet melkein 10 vuotta yhdessä ja tarkoitus olisi mennä vielä tänä vuonna naimisiin. Mieheni väittää rakastavansa ja rakastaakin, onhan se selvää, kun on elänyt niin kauan yhdessä.

Mutta eikö meidän pitäisi elää elämämme onnellisinta aikaa, kun on häät ja kaikki tulossa? Itse olen tilanteeseen jo niin masentunut, että olen joutunut ottamaan masennuslääkkeitä ja sairaslomaa (taustalla toki muitakin syitä). Mieheni ei ole ollut juurikaan tukenani tai huomioinut niin, kuin moni tällaisessa tilantessa tukisi ketä tahansa ystäväänsä.

Tiedän, että päätös on vaikea. Mekään emme pysty enää kommunoikoimaan. Ehkä sitä pelkää liikaa katsoa totuutta silmiin. Täytyy vain uskoa, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. On vain otettava itseä niskasta kiinni ja kuunneltava järjen eikä pelkän sydämen ääntä. Kovasti voimia sinulle ja kerro, mihin ratkaisuun olet päätynyt tai miten tilanne on edennyt.
 
Miehellä on toinen nainen. Perustelut: sinun aliarvioiminen, harvat seksikerrat ja sormuksen hävittäminen sekä loman peruuttaminen. Teillä ei ole lapsia miksi edes pohdit erotako, toimi ja eroa.
 
Rakkaus ei koskaan voi olla yksisuuntainen tie. Olen pahoillani mutta minun on nyt pakko sanoa sinulle suoraan että olet rakastunut rakastumisen tunteeseen. Rakkauden kohteessa, miehessäsi, ei suuremmin näytä olevan rakastettavia piirteitä, hän ei selvästikään anna sinulle rakkautta takaisin.

Vaikka rakkaus onkin tunnetta eikä järjellä ole sen kanssa tekemistä, niin joskus vain on kylmästi ajateltava omaa rooliaan parisuhteessa ns. ""ulkopuolisen"" silmin. Koska rakkaus on tunne niin ketään ei siihen voi pakottaa. Jos poikaystävältäsi on tunne päässyt katoamaan niin KUKAAN tai MIKÄÄN ei häntä voi pakottaa rakastamaan sinua. EI vaikka se kuinka olisi oikein sinua kohtaan, EI vaikka kuinka sitä haluaisit.

Voit tietysti jatkaa suhdetta nykyisellään, siihen sinulla on oikeus. Järkevä ja fiksu ihminen (niinkuin tekstistäsi päätellen voisin kuvitella sinunkin pohjimmiltasi olevan) kuitenkin tajuaa ainakin jossain vaiheessa ettei mahdotonta saa mahdolliseksi yksin, vaikka kuinka yrittäisi. Voi tietysti toivoa ja odottaa ihmettä, mutta mitä nopeammin ymmärrät että Onni ja Rakkaus on olemassa, myös Sinulle, sen parempi. Näitä kahta asiaa et vain voi saavuttaa nykyisen kihlattusi kanssa, valitettavasti...
 
Kuvitteletko, että tuolla lailla käyttäytyvä mies välittää sinusta? Voin kertoa sinulle: ei välitä tippaakaan. Kerää omanarvontuntosi ja lakkaa kuvittelemasta, että rakastat tuollaista tyyppiä. Mitä ihmettä saat moisesta suhteesta??
 
Kiitos kaikille vastaajille!
Kerroin miehelleni etten enää jaksa näin. Lähden jos muutosta suhteeseemme ei tule. Olen tehnyt itselleni B-suunnitelman. Mies vakuuttaa rakastavansa ja puimme koko suhteemme alusta loppuun. Keskustelimme ensimmäistä kertaa elämässämme niin, että oikeasti kuuntelimme toisiamme ja annoimme toisillemme mahdollisuuden puhua. Niin moni asia meni mönkään jo suhteen alussa.

Mies myöntää olevansa itsekeskeinen ja pitävänsä minua itsestäänselvyytenä. Hän on saanut elämässään kaiken valmiina ja saa edelleenkin. Kotoaan saamansa malli vaikuttaa ja kasvatuskin on jättänyt leimansa häneen. Ainoa keino millä voin saada hänet ehkä tajuamaan on järisyttää hänen maailmaansa kunnolla. Olla sellainen asia hänen elämässääni mitä hän ei saa valmiina lahjapaperiin käärittynä. Annoin tämän kaiken jatkua liian pitkään.

Olen avannut silmäni nyt oikein kunnolla ja ajattelen asiaa myös sivullisen silmin. Toivon tietysti, että suhteemme elpyy vielä ja mieheni tajuaa millaisen ihmisen on löytänyt rinnalleen. Sillä hän on myös sairastellut ja saanut vierelleen ihmisen, joka ei sairastumisen myötä hylkää toista. Jos suhteemme kariutuu tiedän, ettei se merkitse maailman loppua vaan voi olla myös alku johonkin parempaan.

Tiedoksi myös, että minulla on ihmisiä elämässäni joille voin puhua myös tästäkin asiasta. Saan kyllä tukea jos sitä tarvitsen. Kiitos vielä!

 
Seurasin tätä ketjua ja huomasin, että Ellit toivottivat avioliittosi ties minne. Hienoa, että et mennyt lauman mukana, vaan nostit kissan pöydälle. Kyllä mies herää huomaamaan, kun hänet herätetään.

Olen vilpittömän iloinen puolestasi ja toivon teille onnea toistenne kunnioituksen löytämisessä. Muistakaa antaa toisillenne vapaus, vain niin voi aidosti rakastaa.
 
teki tänään asuntohakemuksen itselleen. Muutan pois, toivottavasti se saa toisen huomaamaan edes jotain. En jää enää tähän haukuttavaksi. Ystävät ja sukulaiset ovat tulossa auttamaan. En tiedä mitä tämä pitkittäminen oli. Läheisriippuvuuttako - rakkautta? Haluan oman elämän, jota ei ole ollut pitkään aikaan. Elämä häkissä ei ole mukavaa.

Vaikea päätös, mutta olen niin umpikujassa ja masentunut. Tiedän, että tämä joskus tästä vielä helpottaa. Toivon aikuismaista käytöstä toiselta vain.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa