O
onneton
Vieras
Olotilani on aika onneton tällä hetkellä. Suhteemme on joutunut jonnekin sellaiseen tilaan, josta ei ole ulospääsyä. Kaikki alkoi oikeastaan ennen erään tuttuni häitä vähän aikaa sitten. Valmistelimme itseämme häitä varten. Porukassamme oli muutama tuttu. Jokaisen muun mies kehui ja katseli omaa tyttöystäväänsä. Mutta omani ei kommentoinut mitään. Ylläni oli uusi mekko ja todella kalliit itse ostamani korut. Olisi tuntunut kivalta kun olisi edes huomattu, että olin laittautunut. Mielestäni olin kaunis. No tuntuu vain, että mieheni katse kiersi kauniissa ystävässäni.
Häissä oli todella romanttinen tunnelma. Muut joukossamme tanssivat ja kävelivät käsi kädessä. Mieheni on aina ollut melko vastahakoinen näyttämään tunteitaan julkisesti. Olemme olleet kihloissa jo jonkin aikaa. Silti, kuljimme kaukana toisistamme. Tuntui kuin hän olisi hävennyt minua. Seurustelumme alussa tanssimme paljon. Siihen hänessä ihastuin. Oloni oli surkea ja surkeampi muutaman viinilasillisen jälkeen. Tuli sitten riitaa ja sanaharkkaa. Pahoitin mieleni todella. Nyt olemme olleet mykkäkoulua siitä lähtien. Kuinka vaikeaa on sanoa toiselle jota rakastaa jotain kaunista. Yksi sana tai kuinka vaikeaa pitää kädestä, kun kaikki tietävät meidän olevan yhdessä.
Kommunikoimme jotenkin kännykällä. Tänä aamuna yritin kauniisti puhua. Edellisenä iltana pyysin anteeksi ja otin kaiken omaan piikkiini. Mikään ei auttanut. Laitoin viestin, jossa kehoitin häntä hommaamaan uuden kihlasormuksen, jonka on kadottanut ja muuttamaan asennettaan suhdettamme kohtaan. Minkäänlaista viestiä en saanut.
Joka riidan jälkeen otan syyt omiin niskoihini. Joustan ja lupaan yrittää paremmin. Olen tehnyt suhteemme eteen kaiken mitä nainen voi. Olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi halunnut. Olen tehnyt romanttisia matkoja omilla rahoillani, syöttänyt ja juottanut. Tutustunut hänen ystäviinsä ja sukulaisiisinsa unohtaen omani.
Ajattelin vain, että milloin minä saa vastaavanlaista kohtelua. Kaikki illat olen yksin, sillä mieheni työt ja harrastukset vievät kaiken ajan. Saan kuulla lauseita ""korvaan tämän sulle kyllä"" ja niin edelleen. Jos ne kaikki olisivat lapulla niitä olisi varmaan metrin verran piikissä. Olen niin kyllästynyt tähän.
Olen yrittänyt puhua suhteemme ongelmista ja ratkoa niitä. Olen kertonut oelvani seksuaalisesti aktiivisempi ja 2-3 kertaa kuukaudessa ei vain riitä minulle. Olemme kuitenkin nuoria ja olleet suhteellisen vähän aikaa yhdessä. Minua häiritsee, se kun häntä ei kiinnosta lainkaa se, että saanko. Tärkeintä on hänen seksuaalinen tyydyttämisensä. Hän toteaa vain, että minussa mahtaa olla jotain vialla.
Nyt varmaan ajattelette miksi ihmeessä olen tämän ihmisen kanssa. Vastaus on yksinkertainen, koska rakastan. Nyt vain tuntuu, että en vain jaksa enää odottaa omaa vuoroani. Annan ja annan, mutta mitään en saa takaisin.
Suhteemme alku oli hyvä kihlautumiseen asti. Tietysti normaaleja riitoja oli. Mutta nyt en enää saa minkäänlaista kontaktia. Puhumaan emme kykyne. Kaikki on hyvin vain jos akka pitää turpansa kiinni. En siis voi puhua mistään mikä vaivaa mieltäni.
Emme ole tehneet mitään yhdessä viimeiseen puoleen vuoteen. Suunnittelemamme loma kesälle on peruttu, koska mieheni ei halua lähteä sinne. Saamme harvoin olla kahdestaan ja meillä on todella vähän aikaa. Odotin lomaa todella vaikkakin teemme kaikkea mitä mieheni haluaa. Tunteeni ovat edelleen sama kuin alussa. Olen odottanut että joku päivä menisimme naimisiin ja saisimme lapsia.
Totesin miehelleni, että kihlaus, joka oli hänen oma ideansa oli liian suuri pala kakkua. Hän ryhtyi johonkin sellaiseen mihin ei ollut valmis. Elämme täysin erilaista elämää erilaisin odotuksin. Itse olen todella pettynyt suhteeseeni ja olen jo jonkin aikaa ajatellut eroa. Olen nyt valmis lähtemään.
Tuntuu vain turhauttavalle kaikki tämä. Elämämme ei ole ollut helppoa. Olemme, etenkin minä saanut ponnistella paljon tämän suhteen eteen. Mitä minä vielä voin tehdä? Onko mitään tehtävissä. Raapaisin vain pintaa tällä kertomuksella.
Häissä oli todella romanttinen tunnelma. Muut joukossamme tanssivat ja kävelivät käsi kädessä. Mieheni on aina ollut melko vastahakoinen näyttämään tunteitaan julkisesti. Olemme olleet kihloissa jo jonkin aikaa. Silti, kuljimme kaukana toisistamme. Tuntui kuin hän olisi hävennyt minua. Seurustelumme alussa tanssimme paljon. Siihen hänessä ihastuin. Oloni oli surkea ja surkeampi muutaman viinilasillisen jälkeen. Tuli sitten riitaa ja sanaharkkaa. Pahoitin mieleni todella. Nyt olemme olleet mykkäkoulua siitä lähtien. Kuinka vaikeaa on sanoa toiselle jota rakastaa jotain kaunista. Yksi sana tai kuinka vaikeaa pitää kädestä, kun kaikki tietävät meidän olevan yhdessä.
Kommunikoimme jotenkin kännykällä. Tänä aamuna yritin kauniisti puhua. Edellisenä iltana pyysin anteeksi ja otin kaiken omaan piikkiini. Mikään ei auttanut. Laitoin viestin, jossa kehoitin häntä hommaamaan uuden kihlasormuksen, jonka on kadottanut ja muuttamaan asennettaan suhdettamme kohtaan. Minkäänlaista viestiä en saanut.
Joka riidan jälkeen otan syyt omiin niskoihini. Joustan ja lupaan yrittää paremmin. Olen tehnyt suhteemme eteen kaiken mitä nainen voi. Olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi halunnut. Olen tehnyt romanttisia matkoja omilla rahoillani, syöttänyt ja juottanut. Tutustunut hänen ystäviinsä ja sukulaisiisinsa unohtaen omani.
Ajattelin vain, että milloin minä saa vastaavanlaista kohtelua. Kaikki illat olen yksin, sillä mieheni työt ja harrastukset vievät kaiken ajan. Saan kuulla lauseita ""korvaan tämän sulle kyllä"" ja niin edelleen. Jos ne kaikki olisivat lapulla niitä olisi varmaan metrin verran piikissä. Olen niin kyllästynyt tähän.
Olen yrittänyt puhua suhteemme ongelmista ja ratkoa niitä. Olen kertonut oelvani seksuaalisesti aktiivisempi ja 2-3 kertaa kuukaudessa ei vain riitä minulle. Olemme kuitenkin nuoria ja olleet suhteellisen vähän aikaa yhdessä. Minua häiritsee, se kun häntä ei kiinnosta lainkaa se, että saanko. Tärkeintä on hänen seksuaalinen tyydyttämisensä. Hän toteaa vain, että minussa mahtaa olla jotain vialla.
Nyt varmaan ajattelette miksi ihmeessä olen tämän ihmisen kanssa. Vastaus on yksinkertainen, koska rakastan. Nyt vain tuntuu, että en vain jaksa enää odottaa omaa vuoroani. Annan ja annan, mutta mitään en saa takaisin.
Suhteemme alku oli hyvä kihlautumiseen asti. Tietysti normaaleja riitoja oli. Mutta nyt en enää saa minkäänlaista kontaktia. Puhumaan emme kykyne. Kaikki on hyvin vain jos akka pitää turpansa kiinni. En siis voi puhua mistään mikä vaivaa mieltäni.
Emme ole tehneet mitään yhdessä viimeiseen puoleen vuoteen. Suunnittelemamme loma kesälle on peruttu, koska mieheni ei halua lähteä sinne. Saamme harvoin olla kahdestaan ja meillä on todella vähän aikaa. Odotin lomaa todella vaikkakin teemme kaikkea mitä mieheni haluaa. Tunteeni ovat edelleen sama kuin alussa. Olen odottanut että joku päivä menisimme naimisiin ja saisimme lapsia.
Totesin miehelleni, että kihlaus, joka oli hänen oma ideansa oli liian suuri pala kakkua. Hän ryhtyi johonkin sellaiseen mihin ei ollut valmis. Elämme täysin erilaista elämää erilaisin odotuksin. Itse olen todella pettynyt suhteeseeni ja olen jo jonkin aikaa ajatellut eroa. Olen nyt valmis lähtemään.
Tuntuu vain turhauttavalle kaikki tämä. Elämämme ei ole ollut helppoa. Olemme, etenkin minä saanut ponnistella paljon tämän suhteen eteen. Mitä minä vielä voin tehdä? Onko mitään tehtävissä. Raapaisin vain pintaa tällä kertomuksella.