Äitiliini
Näin minustakin se menisi.Alkuperäinen kirjoittaja evita:Ehkä voisit lähteä liikkeelle mieluummin lapsen kuin itsesi näkökulmasta. Jos kerran lapsella on jonkinlaista ongelmaa käytöksessä, johon on jo pidempään kiinnitetty huomiota, niin kai haluat lapsesi pääsevän ongelmista eroon?Alkuperäinen kirjoittaja Ap:En tarvitse mitään apua jos multa kysytään. Koska ei ne juttelut muuta mua ihmisenä. En minä ole mikään hakkaaja, pahoinpitelijä tyyppi, mutta ei ne hermotkaan kaikkea kestäAlkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:Mitä sä sitten haluaisit? Jotain hypnoosia vai? Kyllä sun pitää vaan itse ottaa vastuu itsestäsi. Ei kukaan sua voi auttaa, jos sä et halua apua.Alkuperäinen kirjoittaja Ap:Olenko mä väittänyt että se asia on ok, en ole. Mutta sitä kyllä ihmettelen että jos me nyt käydään jossain keskustelemassa esim 3-6 krt, esim perheneuvolassa, tämän sossu käynnin jälkeen, niin tuskin se mua mitenkään muuttaa, et kun seuraavaks muksu rupee riehuun ja huutaa niin sanon vaan nätisti hiljaa ja silitän päätä, joopa jooAlkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:Olen todella järkyttynyt, että monen mielestä tollanen asenne on ihan ok.
Lapsi ei yksin pysty muutokseen, vaan tarvitsee siihen ehdottomasti vanhempia tuekseen. Jos yksi perheen jäsen oireilee, niin koko perhe siinä tarvitsee apua.
Joten mieti mitä lapsesi tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi ja tyytyväiseksi, älä keskity miettimään itseäsi ja sitä, että sinusta on tylsää seurustella ns. asiantuntijoiden kanssa. Ajattele niin päin, että teet sen lapsesi, et itsesi vuoksi.