Lähihoitajat ja sijaisuus

Kertokaapa lähihoitajat teettekö paljon lyhytaikaisia,parin päivän tai viikon sijaisuuksia,tykkättekö tehdä?
oletteko kokeneet ongelmia lyhyissä sijaisuuksissa,hyvät ja huonot puolet?

 

Mä olen ollut yhtämittaisesti sijaisena valmistumisestani (vuosi sitten) lähtien, loma pois lukien.

 

Teon vuoden verran. Olihan siinä puolensa ja sai työkokemusta. Mutta ei se pidemmän päälle ainakaan mulla toiminut. Tosin nyt kesällä teen taas kuukauden verran sijaisuuksia. mutta siis muutoin olen kokoaikainen vakituinen työntekijä.

 

Nyt vielä opiskellessa ne menee kyllä, mutta en osaisi kuvitella että kovin pitkään valmistumisen jälkeen enää. Johan siinä tulee ongelmia hoitopaikan hankkimisessa lapsille.

 

Olen tehnyt vain "pitkiä" sijaisuuksia, eli päivän parin - enkä vielä viikonkaan takia lähtis, koska niistä on enemmän haittaa, kun hyötyä ( t-kassan kanssa helvetillinen paperisota ). Viimeksi olin n. 10kk + 8kk niin, ettei soppari katkennut välillä. Tuolla entisessä työpaikassa kun vähän on sitä vikaa, että katkaistaan sopparit muutamaksi päiväksi, että saadaan "poltettua lomat" ja sitten takasin... Ei sellasta kukaan kestä pitkään, jos ei lomia saa välillä. Hoitajien tarve kuitenkin on vakio, mutta kun ei kerran kaupungilla ole muka varaa vakinaistaa, niin sitten on pakko tehä pätkiä. En kyllä ymmärrä, mikä vakinaisissa muia tulee maksamaan niin paljon enemmän, kun "vakituiset" ketjutetut sopparit... :/ Ja kun meininki on tämä, niin sijaisia ei tuohon taloon tahdo saada ja usein, silloin kun itse siellä vielä olin, niin hoidettiin usein hommat vajaamiehityksellä, joka on vielä rankempaa...

 

Saateko muuten myös päivärahaa,siis niiltä päiviltä kun ette ole töissä?
Aikamoista paperihommaa taitaa olla kelan kanssa,jos on vaan muutamia päiviä tai viikon?
Itse olin 2 päivää sijaisena ja ehkä muutamia lisäpäiviä voisi olla tulossa.
Oletteko jossain vaiheessa saamassa vakituisen paikan?
Työkokemus on tietysti hyväksi,mutta kun en ole suuntautunut tälle puolella,missä olin sijaisena,niin ei ole mahdollisuuksia edes joskus päästä vakituiseksi.

 

Oon tehnyt opiskelun ohessa jotain viikonloppuja yms. Sillon ainakin oli ihan ok, tosin lyhyt varoitusaika oli joskus hankala. Nyt kun on lapsi niin voi olla vaikeempaa.. Mies kylläkin viikonloput kotona joten jossain vaiheessahan voisin tehdä jotin yhden päivän/yön sijaisuuksia viikonloppuna, ja mies sitten lapsen kanssa.

 

mä oon valmistuttuani tehny pieniä sijaisuuksia melki koko ajan, poislukien äippälomat ja 1 vuoden soppari. eli 8 vuotta.

kivaa kun ei ole koko ajan töissä, mut ei sovi tosiaan kaikille.
lapset on joka pvä hoidossa paitsi tietty vapaa päivinä pidän usein kotona tai sit vaan osapäiväisenä.

liiton kanssa ei kummemin ollu ongelmia koska palautin laput aina kun sain palkkanauhan ja joka tilistä maksaa laskut mitkä pystyy ja kyl sitä oppii tietään milloin tulee rahaa mistä ja kuin paljon.