En saa unta. Ikävä painaa Jii. Huomenna on isänpäivä. Minusta tuli ihminen, joita nämä kaikki erilaiset päivät ja juhlat, kaikki juhlat ja tapahtumat, painavat. No paitsi kissojen päivä ja eläinten päivä. Ainakin tiedät, että onnittelijoiden lisäksi on yksi hiljainen sielu, joka sinua noina kaikkina erilaisina päivinä ja päivinä niiden väleissä ajattelee. Sinua tuntee nahoissaan kuin maapallo tuntee auringon. Siihen liittyy paljolti kaktukset ja krakeloituva maa yhtä kuin vesiputoukset ja merilevä. Tai siis et tiedä tiedä, mutta sellainen kuitenkin on. Siis puhumaton, näkymätön, näkemätön, olla olematon osallistuja, joka yrittää tavoittaa sormiesi päitä, on. Jos vaikka jotenkin tuntisit sen.
Yksi päivä tuossa itkin sitä kuinka suuri ihme merileväkin on. Se vain iski tajuntaan. Tyyliä ajattele nyt, siis merilevää! Tässä maailmassa on merilevää ja sekin on yhä täällä ja se ylipäätään on täällä. Merilevää, miten upeeta. En edes mitenkään fanita niitä. Ja ajattele että sinun kanssasi se ei todellakaan jää merilevään. Se nahoissaan tunteminen, ihmettely ja kiitollisuus.